“Nyt me näytämme samalta” – isä tatuoi poikansa syöpäleikkausarven

Gabriel-pojalla oli syöpäleikkauksensa jättämä suuri arpi päässään, ja se vei kaiken ilon hänen elämästään sekä teki pojan haluttomaksi lähtemään kotoa. Isä päätti piristää Gabrielia suurenmoisella lahjalla.
“Nyt me näytämme samalta” – isä tatuoi poikansa syöpäleikkausarven

Viimeisin päivitys: 09 huhtikuuta, 2019

Gabriel Marshall on kahdeksanvuotias poika, joka tietää nyt kaksi asiaa hyvin selkeästi: hänellä on maailman paras isä ja edessään pitkä elämä.

Hän on urhea poika ja erittäin rakastettu läheistensä tahoilta, mutta Gabriel kärsi aivosyövästä ja sai sen seurauksena syvän arven päähänsä. Tämä huomattava arpi vähensi hänen elämäniloaan ja itseluottamustaan suuresti.

Gabrielista on tullut jonkinasteinen julkkis ympäri maailmaa, sillä hänen isänsä teki erään hyvin kauniin ja rohkaisevan asian. Jonkin aikaa sitten, kun useassa maassa vietettiin isänpäivää, Gabrielin isä Josh Marshall halusi tehdä pojalleen jotakin aivan erityistä.

Miksi Gabrielin isä tatuoi oman päänsä?

Gabrielilla on siis erittäin näkyvä arpi päässään syöpäleikkauksesta, ja hän häpesi sitä. Arpi muistuttaa poikaa sairaudesta, joka on nyt lähes kokonaan poissa.

Koska tämä arpi vei pois Gabrielin hymyn, hänen isänsä tatuoi kuvion juuri samaan paikkaan omaan päähänsä – se on saman värinen, ja sen tarkoituksena on näyttää samalta kuin hänen poikansa arpi. Isä teki tämän aivan tietystä syystä: hän halusi antaa pojalleen voimaa.

Seuraavassa kerromme enemmän Gabrielin ja hänen isänsä liikuttavasta tarinasta sekä siitä, kuinka se että isä tatuoi kuvion itseensä auttoi syövän vuoksi kärsivää poikaa saamaan takaisin hymynsä.

Loistava esimerkki isästä, joka rakastaa poikaansa

Kaikki vanhemmat oletettavasti rakastavat lapsiaan enemmän kuin mitään muuta. Ei siis ehkä ole mitään pelottavampaa vanhemmalle kuin se, että hän saa tietää lapsellaan olevan jokin hyvin vakava sairaus, kuten esimerkiksi syöpä.

Tilastojen mukaan syövästä kärsivien lasten selviytymisprosentti ikävuosina 4-18 on 80 %.

Tämä on tietysti sinänsä hyvä uutinen, mutta siitä huolimatta kaikki se kamppailu, pelko ja kipu, joka tulee pienen lapsen näkemisestä rankkojen hoitojen ja toimenpiteiden uuvuttamana, on epäilemättä vanhemmille erittäin vaikea asia kestää.

isä tatuoi poikansa arven itseensä

Gabriel Marshall sai diagnoosinsa viime vuonna, ja se oli vakava: hänellä oli harvinainen aivosyövän muoto, joka tunnetaan nimellä anaplastinen astrosytooma.

Kyseessä on pahanlaatuinen kasvain keskushermostossa, ja yleensä sitä ilmenee aikuisilla miehillä.

Vaikka ennuste ei olekaan hyvä, lasten selviytyminen on suurempaa kuin aikuisten, ja tästä Gabrielin perhe sai toivoa. He eivät koskaan menettäneet tätä toivoaan edes yhdeksi päiväksi.

Syöpä 8-vuotiaalla lapsella

Kun lapsella diagnosoidaan näin vakava sairaus, hän ei itse vielä voi olla tietoinen siitä, mitä se tarkoittaa hänen elämässään.

Lapsen elämä tulee muuttumaan dramaattisesti, ja jokapäiväiset asiat, kuten koulu, ystävät, pelit ja kotitehtävät, keskeytyvät sairaalakäyntien, hoitojen, neulojen ja pelon vuoksi.

Yksi vaikeimmista asioista, joka lapsen täytyy oppia hyväksymään tällaisen sairauden yhteydessä on se, että hänen ulkonäkönsä muuttuu hoidon vuoksi.

Kemoterapiahoidot eivät ainoastaan saa potilaiden tukkaa irtoamaan, vaan heidän kasvonsa turpoavat, he menettävät painoaan, heidän ilmeensä muuttuu, ja uupumus on jatkuvaa jokaisella syövästä kärsivällä ihmisellä.

  • Gabriel selvisi vaikeasta toimenpiteestä, jonka aikana syöpään erikoistuneet lääkärit poistivat suuren osan hänen kasvaimestaan. Kyseessä oli monimutkainen leikkaus, jonka avulla ei kuitenkaan pystytty poistamaan kaikkea sairauden jo aiheuttamaa vahinkoa.
lapsi makaa sairaalassa
  • Pojan saama diagnoosi on kuitenkin hyvä. Sairaus on nyt vakaa ja epäaktiivinen. Tämä on positiivinen asia, josta Gabrielin perhe pitää lujaa kiinni.
  • Hoidon seurauksena syntyi kuitenkin ongelma, joka ei kadonnut, sillä Gabriel menetti itseluottamuksensa. Joka kerta kun hän katsoi peiliin, hän näki vain syöpäleikkauksesta merkiksi jääneen arpensa.
  • Kyseessä on valtava ja turvonnut arpi, joka kaareutuu pojan korvan ympärillä ja sen ylitse – itse asiassa voidaan ajatella, että arpi on ikään kuin nuoli, joka osoittaa sairauteen.
  • Gabriel oli menettänyt unelmansa, ja hän kieltäytyi lähtemästä kotoa, palaamasta kouluun tai leikkimään puistoon. Hän näki vain oman arpensa.

Josh Marshall on Gabrielin isä, ja hän on 28-vuotias optimisti ja urhea mies, joka ei ole poistunut lapsensa viereltä missään vaiheessa. Siitä huolimatta, kuinka epäreilua elämä voi olla, hän tietää, että kaikkein tärkeintä on se, että pidät kiinni asenteestasi ja toivostasi.

  • Siksi olikin selvää, että kun lääkärit olivat tehneet tehtävänsä ja poistaneet kasvaimen lapsen aivoista, oli aika “parantaa tunteet” ja palauttaa pojan varmuus, energia ja optimismi.
Gabrielin isä tatuoi saman arven itselleen
  • Isänpäivä oli se hetki, jolloin Josh antoi pojalleen uskomattoman yllätyksen: hän oli ajanut päänsä ja ottanut tatuoinnin, joka näytti juuri samalta kuin Gabrielin syöpäleikkauksen aiheuttama arpi. Nyt isä ja poika ”näyttivät samalta”.
  • Tästä lähtien nuori poika on taas lähtenyt ulos uusin voimin.
  • Hän ei enää ole häpeissään, sillä hänen isänsä on hänen rinnallaan, näyttäen maailmalle kyseiset arvet, ja yhdessä nämä kaksi ovat vahvempia ihmisiä, jotka pystyvät kohtaamaan minkä tahansa eteensä tulevan.

Me haluamme tämän artikkelin myötä toivottaa pienelle Gabrielille kaikkea mahdollista onnea maailmassa – hän on nyt ollut vakaassa tilassa yhdeksän kuukauden ajan. Tämä tarina isästä joka tatuoi poikansa arven myös itselleen. on ihmeellinen esimerkki isästä, joka halusi auttaa poikaansa tämän vaikeassa tilanteessa.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Jr, T. C. (2001). Tattoos, piercings, and skin adornments. Dermatology Nursing/Dermatology Nurses’ …. Jones, N., & Hobbs, M. (2015). Tattoos and piercings – are they compatible with the workplace? Nursing and Residential Care.
  • https://doi.org/10.12968/nrec.2015.17.2.103
  • Wohlrab, S., Stahl, J., & Kappeler, P. M. (2007). Modifying the body: Motivations for getting tattooed and pierced. Body Image.
  • https://doi.org/10.1016/j.bodyim.2006.12.001

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.