Narkolepsian tyypit ja vakavuusasteet

Narkolepsia on sairaus, jossa unisyklit häiriintyvät. Tästä sairaudesta on löydetty viisi eri tyyppiä. Jotkut narkolepsian tyypeistä vaikuttavat vain nukkumistapaan ja toiset taas voivat johtaa jopa dementiaan syntyyn.
Narkolepsian tyypit ja vakavuusasteet

Kirjoittanut Edith Sánchez

Viimeisin päivitys: 09 elokuuta, 2022

Narkolepsia, joka tunnetaan myös nimellä Gélineaun oireyhtymä, on harvinainen häiriö, josta on löydetty erilaisia tyyppejä ja vakavuusasteita. Narkolepsia saa ihmiset nukahtamaan ennenaikaisesti. Tämän ongelman uskotaan vaikuttavan noin 0,1 prosenttiin maailman väestöstä.

Termin “narkolepsia” otti käyttöön Jean-Baptiste-Édouard Gélineau 1800-luvun lopulla. Tämä tutkija kuvaili sitä ensimmäisen keran vuonna 1880. Gélineau antoikin sille nimen, joka perustui kahteen kreikkalaiseen sanaan: “narkē” ja “lepsis”, jotka yhdessä tarkoittavat ”nukahtamiskohtausta”.

Mikä on narkolepsia?

Narkolepsia määritellään krooniseksi neurologiseksi häiriöksi, joka aiheuttaa häiriöitä potilaan unisyklissä. Sen pääasiallinen ominaisuus on voimakas uneliaisuus päivän aikana ja äkilliset nukahtamiskohtaukset, joita ei ole mahdollista pysäyttää.

Mistä tahansa narkolepsian tyypistä tai vakavuusasteesta kärsivällä potilaalla on suuria ongelmia pysyä hereillä useita tunteja riippumatta niistä olosuhteista, jotka heitä ympäröivät. Tästä syystä tällä sairaudella on merkittävä vaikutus potilaan elämänlaatuun.

Joissakin tapauksissa tämä häiriö näyttäisi liittyvän äkilliseen lihasten jänteyden menetykseen, joka määritellään lääketieteellisesti katapleksiaksi. Tämä voi johtua voimakkaiden tunteiden kokemisesta eli tietysti se, esiintyykö sitä vai ei, määrittelee omalta osaltaan joitakin narkolepsian tyypeistä ja vakavuusasteista.

Tälle sairaudelle ei valitettavasti ole löydetty parannuskeinoa eikä sellaisenaan erityistä hoitoa. On kuitenkin olemassa tiettyjä lääkkeitä, jotka auttavat hallitsemaan äkillisiä nukahtamiskohtauksia. Myös elämäntapaan liittyvät muutokset voivat olla hoidon kannalta hyvin suotuisia, samalla tapaa kuin sosiaalinen ja psykologinen tuki.

Narkolepsia on nukahtamista missä ja milloin vain.
Narkolepsia on harvinainen häiriö, jossa uneliaisuus ja uni saapuvat äkillisten kohtausten muodossa, joita ei voida hallita.

Kiinnostuitko aiheesta? Lue täältä lisää: Lasten unihäiriöt: diagnosointi ja hoito

Narkolepsian ominaisuudet

Narkolepsian pääasiallisia ominaisuuksia ovat seuraavat:

  • Päivän aikana esiintyy liiallista uneliaisuutta. Valppaus ja keskittyminen vähenevät. Tämä on yleensä ensimmäinen oire, joka narkolepsiaa sairastavilla potilailla ilmenee. Seuraavaksi alkaa esiintyä äkillisiä nukahtamiskohtauksia.
  • Katapleksia. Kuten aikaisemmin jo todettiin, katapleksiaa eli lihasten jänteyden menettämistä ei esiinny kaikissa narkolepsian tapauksissa. Sitä ei myöskään aina ilmene samalla voimakkuudella.
  • Unihalvaus. Unihalvaus on tilapäistä kyvyttömyyttä liikkua tai puhua. Sitä tapahtuu erityisesti nukahtamisen tai heräämisen yhteydessä. Ne ovat yleensä lyhyitä aikoja kestäviä jaksoja.
  • Muutokset REM-unisyklissä. REM-vaihe on unen syvin vaihe, jossa silmien liike on yleensä nopeaa. Narkolepsiaa sairastava henkilö voi siirtyä tähän vaiheeseen milloin tahansa.
  • Aistiharhat. Näitä harhoja kutsutaan hypnagogisiksi hallusinaatioiksi, jos ne tapahtuvat ennen nukahtamista; tai hypnopompiseksi hallusinaatioiksi, jos niitä esiintyy heräämisen yhteydessä. Ne voivat olla sekä hyvin eloisia että kauhistuttavia.

Narkolepsiaa sairastavilla potilailla voi myös esiintyä muita unihäiriöitä, kuten obstruktiivista apneaa, katkeilevaa unta ja levottomat jalat -oireyhtymää. Ja vaikka tämä voi kuulostaa todella paradoksaaliselta, narkolepsiaa sairastavat ihmiset voivat kärsiä myös unettomuudesta.

Narkolepsian tyypit ja vakavuusasteet

American Psychiatric Associationin eli APA:n julkaiseman mielenterveyden häiriöiden luokituksen uusimman version DSM-5:n kriteerien mukaan narkolepsiaa on viittä eri tyyppiä ja vakavuusastetta, jotka ovat seuraavat:

  • Hypokretiinin puutoksella ilmenevä narkolepsia ilman katapleksiaa: Tämän tyyppisessä narkolepsiassa esiintyy oreksiinihormonin tai hypokretiinin puutetta. Tämä on proteiini, joka vaikuttaa neuronien toimintaan. Sen pääasiallisena tehtävänä on hallita unen ja heräämisen jaksoja. Tässä narkolepsian tyypissä ei esiinny katapleksiaa.
  • Katapleksia-narkolepsia ilman hypokretiinin puutosta: Tässä tapauksessa potilaalla ei esiinny hypokretiinin puutetta, mutta hän kärsii katapleksiasta. Katapleksialla tarkoitetaan äkillistä lihasheikkoutta kehon molemmilla puolilla. Se on lääketieteellisesti vähiten ymmärretty oire tässä häiriössä ja liittyy noin 5 prosenttiin kaikista narkolepsian tapauksista.
  • Autosomaalinen dominantti serebellaarinen ataksia, kuurous ja narkolepsia: Tämän vakavuusasteen narkolepsian aiheuttaa DNA:ssa sijaitseva mutaatio. Ataksia tarkoittaa motorisen koordinaation puutetta, joka vaikuttaa ihmisen vapaaehtoisiin liikkeisiin ja jopa estää sellaisia toimintoja, kuten nielemistä, puhumista ja näkemistä. Tätä narkolepsian muotoa esiintyy myöhemmässä vaiheessa ja se johtaa edetessään usein potilaan dementiaan.
  • Autosomaalinen dominantti narkolepsia, liikalihavuus ja tyypin 2 diabetes: Tämä johtuu oligodendrosyyttien mutaatiosta. Kyseessä on solujen luokka, joka vaikuttaa myeliinin muodostumiseen. Myeliini puolestaan on aine, joka lisää hermojen keskeistä siirtonopeutta ja sen puute vaikuttaa potilaan liikkuvuuteen.
  • Toissijainen narkolepsia, joka johtuu toisesta lääketieteellisestä tilasta: Tämä narkolepsian tyyppi tarkoittaa sellaista häiriötä, joka on seurausta toisesta sairaudesta. Esimerkkejä tällaisista sairauksista ovat muun muassa sarkoidoosi tai Whipplen tauti. Molemmat tuhoavat elimistössä hypokretiiniä tuottavia soluja.
Narkolepsiaa sairastavalla ihmisellä esiintyy päivän aikana liiallista uneliaisuutta, jolloin valppaus ja keskittyminen vähenevät
Narkolepsia vaikuttaa potilaan jokapäiväiseen elämään, kuten työskentelyyn tai opiskeluun.

Kaikki narkolepsian vakavuusasteet tarvitsevat apua

Vaikka narkolepsiaan ei ole löydetty parannuskeinoa, tällä hetkellä potilaille on tarjolla erilaisia hoitomuotoja. Nämä hoitomuodot auttavat lievittämään suurinta osaa narkolepsian oireista ja tarjoavat tästä ikävästä sairaudesta kärsiville ihmisille lähes normaalin elämän.

Ihmiset, jotka kärsivät tästä tilasta, voivat myös muuttaa elämäntapojaan, kuten pyrkiä ottamaan käyttöön aikataulutettuja ​​päiväunia äkillisten nukahtamiskohtausten ehkäisemiseksi. Samalla tapaa näiden ihmisten on seurattava tarkkaan omaa unihygieniaansa eli varmistettava, että lepo on laadukasta. Narkolepsiaa sairastava ihminen tarvitsee monissa tapauksissa myös psykologista ja sosiaalista tukea.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Peraita-Adrados, R., del Río-Villegas, R., & Vela-Bueno, A. (2015). Factores ambientales en la etiología de la narcolepsia-cataplejía. Estudio de casos y controles de una serie. Rev Neurol, 60(12), 529-534.
  • Roballo Ros, F. (2016). Parálisis del sueño: desenmascarando el fantasma, exploración holística y psicológica.
  • Merino-Andreu, M., & Martinez-Bermejo, A. (2009, December). Narcolepsia con y sin cataplejia: una enfermedad rara, limitante e infradiagnosticada. In Anales de Pediatría (Vol. 71, No. 6, pp. 524-534). Elsevier Doyma.
  • Medrano-Martínez, Pablo, M. José Ramos-Platón, and Rosa Peraita-Adrados. “Alteraciones neuropsicológicas en la narcolepsia con cataplejía: una revisión.” Revista de Neurologia 66.3 (2018): 89-96.
  • Santamaría-Cano, Joan. “Actualización diagnóstica y terapéutica en narcolepsia.” Revista de Neurología 54.Supl 3 (2012): S25-30.
  • Sarrais, F., and P. de Castro Manglano. “El insomnio.” Anales del sistema sanitario de Navarra. Vol. 30. Gobierno de Navarra. Departamento de Salud, 2007.
  • Ruoff, Chad, and David Rye. “The ICSD-3 and DSM-5 guidelines for diagnosing narcolepsy: clinical relevance and practicality.” Current Medical Research and Opinion 32.10 (2016): 1611-1622.
  • Torterolo, Pablo, and Giancarlo Vanini. “Importancia de las hipocretinas en la patogenia de la narcolepsia (breve revisión).” Revista Médica del Uruguay 19.1 (2003): 27-33.
  • Pabón, R. M., et al. “Narcolepsia: actualización en etiología, manifestaciones clínicas y tratamiento.” Anales del Sistema Sanitario de Navarra. Vol. 33. No. 2. Gobierno de Navarra. Departamento de Salud, 2010.
  • Arias-Carrión, Oscar. “Sistema hipocretinérgico y narcolepsia.” Revista médica de Chile 137.9 (2009): 1209-1216.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.