Mitkä ovat mahataudin oireet?

Mahataudille tyypillisiä oireita ovat pahoinvointi, ripuli ja vatsakipu. Se voi johtua viruksista, bakteereista, loisista tai ei-infektioperäisistä tekijöistä.
Mitkä ovat mahataudin oireet?

Viimeisin päivitys: 25 maaliskuuta, 2022

Mahataudille on ominaista taudin aiheuttama tulehdus maha-suolikanavassa. Mahataudin yleiset oireet ovat ripuli, oksentelu, vatsakipu ja lihaskrampit.

New England Journal of Medicine -lehden julkaisujen mukaan tämän taudin aiheuttavat useimmiten (90 % aikuisten mahataudeista) norovirukset, Caliciviridae-heimoon kuuluvat RNA-patogeenit.

Vastoin yleistä uskomusta, useimmat mahataudit johtuvat siis viruksista, eivät bakteereista. Tästä syystä on tärkeää tuntea mahataudin oireet ja kuinka sitä hoidetaan tehokkaasti.

Mahataudin vaarallisuus

Useat epidemiologiset tutkimukset arvioivat, että maailmassa ilmenee vuosittain kolmesta viiteen miljardia mahatautitapausta. Tämä on mitä ilmeisimmin varsin suuri lukema. Maailman terveysjärjestö varoittaa, että mahataudin vaikutukset ovat paljon vakavammat alle viisivuotiailla lapsilla.

Tässä muutama fakta:

  • Ripulitaudit ovat toiseksi suurin kuolinsyy alle viisivuotiailla lapsilla. Sen aiheuttamia kuolemia on vuosittain noin 525 000.
  • Tutkimuksissa väitetään, että ainakin 453 000 näistä pienten lasten kuolemista johtuu rotaviruksesta (22 % kuolemista joissakin maissa, kuten Etiopiassa tai Intiassa).
  • Merkittävä osuus näistä kuolemista voitaisiin ehkäistä puhtaan veden saatavuudella ja asianmukaisella sanitaatiolla julkisissa tiloissa.
  • Maailmanlaajuisesti ripulitauteja on noin 1,7 miljardia pienillä lapsilla joka vuosi.

Kuten näimme, yleisimmät mahatautia aiheuttavat virukset aikuisilla ovat norovirukset, kun taas alle viisivuotiaat lapset ovat alttiimpia rotavirukselle. Jos haluat oppia erottamaan eri patogeenien aiheuttamat mahataudin oireet toisistaan, jatka lukemista.

Vatsakipu on yleinen mahataudin oire
Vatsakipu on mahataudin klassinen oire.

Mitkä ovat mahataudin oireet?

Mahataudin oireet riippuvat pitkälti sen aiheuttaneesta tekijästä.  Yhdysvaltain kansallinen lääketieteen kirjasto painottaa, että mahatauteja voi aiheuttaa pääasiassa kolme eri patogeenia: virukset, bakteerit ja loiset.

Katsotaan seuraavaksi, millaisia oireita kuhunkin patogeeniin liittyy.

Virusperäisen mahataudin oireet

Kliinisten tutkimusten mukaan rotaviruksen aiheuttama mahatauti on yleensä aikuisilla oireeton, ja sen itämisaika on yhdestä kolmeen päivään. Jos oireita ilmenee, ne kestävät viidestä seitsemään päivään.

Oireita voivat olla:

  • Vetinen ripuli ilman verta
  • Vatsakivut ja -krampit
  • Pahoinvointi ja oksentelu
  • Päänsärky
  • Lievä kuume, 37-38 celsiusastetta

On tärkeää tietää milloin tulee hakeutua lääkäriin, sillä vaikka nämä taudit eivät yleensä vaadi lääkärinhoitoa, tietyissä tapauksissa saatetaan tarvita välitöntä hoitoa.

Esimerkiksi sekä lapsilla että aikuisilla oksennuksessa tai ripulissa näkyvä veri tai kyvyttömyys pitää nesteitä sisällä 24 tuntiin ovat selkeitä oireita siitä, että hoitoon on hakeuduttava välittömästi.

Bakteeriperäisen mahataudin oireet

Tutkimuksissa todetaan, että bakteeriperäisen mahataudin aiheuttavat useimmiten kampylobakteerien sukuun kuuluvat bakteerit. Puolet tautitapauksista johtuu altistumisesta saastuneelle siipikarjan lihalle. Muut, samankaltaisia oireita aiheuttavat infektiot ovat Escherichia coli, Salmonella ja Shigella.

Yhdysvaltain veteraanien terveyskirjasto on koonnut yhteen tämäntyyppisen infektion yleisiä oireita. Tavallisimmat oireet ovat seuraavat:

  • Vetinen ripuli
  • Pahoinvointi ja oksentelu
  • Kuume ja vilunväreet
  • Vatsakipu
  • Verinen uloste, kaikkein vakavimmissa tapauksissa

Kuten tästä voi nähdä, erot virus- ja bakteeriperäisen mahataudin välillä ovat lähes olemattomia, vaikkakin kuume ja ulosteessa esiintyvä veri ovat yleisempiä jälkimmäisessä tapauksessa.

Mahataudin asteittainen paheneminen ja kuumeen jatkuva nousu yli 38 celsiusasteen, ulosteessa näkyvä veri ja kuivumisen oireet (kuiva suu ja virtsan puuttuminen) ovat tietenkin selkeitä merkkejä siitä, että potilas tarvitsee lääkärinhoitoa.

Loisperäinen mahatauti

Tämä on hyvin laaja kategoria, joka kattaa kaikki loiset alkueläimistä sukkulamatoihin, heisimatoon ja muihin laakamatoihin, jotka kaikki voivat aiheuttaa yleistä mahatautia sekä lapsilla että aikuisilla.

Tutkimukset osoittavat, että tämäntyyppisen mahataudin oireet ovat samankaltaiset kuin aiemmin mainittujen, mutta myös muita oireita ilmenee:

  • Laihtuminen
  • Anemia
  • Vitamiinipuutokset

Nämä oireet johtuvat siitä, että monissa tapauksissa loinen saa ravintonsa suoraan suolen sisällöstä tai potilaan verestä.

Tämäntyyppiset mahataudit kestävät yleensä myös pidempään kuin kaksi aiemmin mainittua. Esimerkiksi väkäheisimato voi elää suolistossa kahdesta kolmeen vuotta, jos sitä ei hävitetä loislääkkeillä.

Ei-infektioperäisen mahataudin oireet

On huomattava, että kaikki mahatautitapaukset eivät aina johdu tällaisista tarttuvista taudinaiheuttajista. Joissakin tapauksissa yleisiä mahataudin oireita aiheuttavat seuraavat tilanteet:

  • Gluteenin syöminen keliakiaa sairastavan ihmisen kohdalla
  • Crohnin tauti, joka on maha-suolikanavan tiettyjen osien tulehdusta
  • Ruokamyrkytys
  • Tulehduksellinen suolistosairaus

Lääkärinhoidon tarpeesta kertovia varoitusmerkkejä ovat korkea kuume, voimakas kipu, veriset ulosteet ja elimistön kuivuminen.

Sinua saattaa kiinnostaa myös: Kannattaako jogurttia syödä, jos on ripuli?

Huomioitavaa mahatautia koskien

Vaikka kaikenlaisille mahataudeille on yhteistä tietyt selkeät oireet taudin monista aiheuttajista huolimatta, lääkärin diagnoosia tarvitaan kaikissa vakavissa tapauksissa tehokkaan hoidon tarjoamiseksi tapauskohtaisesti. Yleisesti ottaen elimistön kuivuminen ja ulosteessa näkyvä veri ovat selkeitä varoitusmerkkejä siitä, että lääkäriin on lähdettävä kiireesti.

Yhteenvetona, mahataudin oireisiin kuuluvat sen aiheuttajasta riippumatta aina ripuli, vatsakipu ja pahoinvointi. Tästä huolimatta selkeitä erojakin löytyy riippuen siitä, johtuuko tauti bakteereista, viruksesta vai loisesta.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Glass, R. I., Parashar, U. D., & Estes, M. K. (2009). Norovirus gastroenteritis. New England Journal of Medicine361(18), 1776-1785.
  • Enfermedades diarréicas, Organización Mundial de la Salud (OMS). Recogido a 20 de agosto en https://www.who.int/es/news-room/fact-sheets/detail/diarrhoeal-disease
  • Elliott, EJ (2007 Jan 6). «Acute gastroenteritis in children.». BMJ (Clinical research ed.) 334 (7583)
  • Tate JE, Burton AH, Boschi-Pinto C, Steele AD, Duque J, Parashar UD (February de 2012). «2008 estimate of worldwide rotavirus-associated mortality in children younger than 5 years before the introduction of universal rotavirus vaccination programmes: a systematic review and meta-analysis». The Lancet Infectious Diseases 12 (2): 136-41.
  • Gastroenteritis, MedlinePLUS.gov. Recogido a 20 de agosto en https://medlineplus.gov/spanish/gastroenteritis.html
  • Blacklow, N. R., & Greenberg, H. B. (1991). Viral gastroenteritis. New England Journal of Medicine325(4), 252-264.
  • Galanis, E (2007 Sep 11). «Campylobacter and bacterial gastroenteritis.». CMAJ : Canadian Medical Association 177 (6): 570-1.
  • Gastroenteritis bacteriana, Veteran Health Library. Recogido a 20 de agosto en https://www.veteranshealthlibrary.va.gov/Spanish/DiseasesConditions/Digestive/142,89212_VA
  • Sepúlveda, Sofía E., et al. “Enfermedad inflamatoria intestinal: Una mirada inmunológica.” Revista médica de Chile 136.3 (2008): 367-375.
  • Meza-Lucas, Antonio, and Francisco Aguilar Rebolledo. “Teniasis humana por Taenia solium.” Revista Mexicana de Patología Clínica y Medicina de Laboratorio 49.2 (2002): 92-99.
  • Sáez, Marta Lázaro, Rógger Álvaro Bendezú García, and Marina Torres Almendros. “Enfermedad celiaca.” SESIONES HOSPITALARIAS 2011-2012 COMPLEJO HOSPITALARIO TORRECÁRDENAS (2010): 53.
  • Baños, N. D., Pelayo, M. P. M., Baños, P. D., & Vázquez, F. A. R. (1998). Gastroenteritis Parasitaria. Patogenia y signos clínicos. Bovis, (79), 43-59.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.