Mitä vegetatiivinen tila tarkoittaa?

30 elokuu, 2020
Vegetatiivinen tila on häiriö, joka tapahtuu silloin kun aivojemme alkeellinen puoli pysyy aktiivisena, jolloin emme enää ole tietoisia omasta itsestämme ja ympäristöstämme. Selvitämme tässä artikkelissa tarkemmin, millaisesta tilasta tässä on kyse, mitä oireita se tuo esiin, miten se diagnosoidaan ja millainen sen ennuste on.

On monia muutoksia, jotka voivat vaikuttaa aivojemme tietoisuuden tasoon, ja vegetatiivisella tilalla on tässä laajassa aiheessa merkittävä asema. Aikaisemmin vegetatiivinen tila kuvailtiin kokonaisuutena, jolla viitattiin potilaisiin jotka olivat tiedottomia ja joiden elintärkeät toiminnot jouduttiin yleensä korvaamaan mekaanisesti.

Vasta 1970-luvulla kaksi tunnettua neurologia, Brian Jennet ja Fred Plum, päättivät laatia ensimmäisen tieteellisen kuvauksen tästä häiriöstä. Siitä lähtien lääketieteen alalla on julkaistu useita artikkeleita, joissa on analysoitu vegetatiivista tilaa eri näkökulmista. Alan keskusteluissa löytyy kuitenkin edelleen joitakin kiistakysymyksiä.

Tässä artikkelissa haluammekin syventyä tarkemmin vegetatiivisen tilan tärkeimpiin näkökohtiin ja kertoa mistä tässä häiriössä on todellisuudessa kyse, millaisia oireita siinä esiintyy ja mitkä sen diagnoosi ja ennuste ovat.

Mikä on vegetatiivinen tila?

Jotta voisimme selittää tätä lääketieteellistä häiriötä paremmin, meidän tulee jakaa aivot kahteen eri osaan sen mukaan, mitä osa-alueita ne hallitsevat:

  • Aivopuoliskot hallitsevat ajattelua ja käyttäytymistä tekemällä meidät tietoisiksi omasta itsestämme ja ympäristöstämme. Niistä löytyy erilaisia aivo​​lohkoja: otsa- eli frontaalilohko, päälaen- eli parietaalilohko, ohimo- eli temporaalilohko sekä takaraivo- eli oksipitaalilohko. Jokaisella aivolohkolla on omat toimintonsa, joita suorittavat aivokuoressa sijaitsevat neuronit.
  • Väliaivot, jotka koostuvat talamuksesta ja hypotalamuksesta sekä aivorungosta, hallitsevat monia elintärkeitä toimintoja. Näihin toimintoihin kuuluvat muun muassa uneen ja hereilläoloon liittyvät jaksot, elimistön lämpötila, hengittäminen, verenpaine sekä syke. Tämä aivojen osa onniin sanotusti aivojemme primitiivinen puoli.
Vegetatiivinen tila on häiriö, joka tapahtuu silloin, kun aivojemme alkeellinen puoli pysyy aktiivisena, jolloin emme enää ole tietoisia omasta itsestämme ja ympäristöstämme

Sinua saattaa myös kiinnostaa: Aivojen vahvistaminen neljällä tavalla

Vegetatiivinen tila on pitkäaikainen häiriö, joka ilmenee silloin, kun aivopuoliskot lakkaavat toimimasta. Tästä samasta syystä kyseinen ihminen lakkaa myös tiedostamasta itseään ja ympäristöään. Primitiivisiin aivoihin, jotka ylläpitävät elintärkeitä toimintoja, vegetatiivisella tilalla ei kuitenkaan ole vaikutusta.

“He eivät ole tajuttomia tai koomassa tämän termin tavanmukaisessa merkityksessä, he ovat hereillä ilman tietoisuutta.”

– Jennet ja Plum –

Mistä vegetatiivinen tila johtuu?

Vegetatiiviseen tilaan on useita eri syitä, sillä mikä tahansa häiriö, joka johtaa aivovaurioon, voi aiheuttaa tämän tilan.

Normaalisti vegetatiivista tilaa esiintyy silloin, kun aivovaurion jälkeen aivorungon ja väliaivojen toiminta jatkuu, mutta samaa ei tapahdu aivokuoren tai aivokuoren toimintojen kanssa.

Vegetatiiviseen tilaan johtavat yleisimmät syyt ovat:

  • Päähän kohdistunut trauma: Esimerkiksi moottoripyöräonnettomuus, jossa pyöräilijällä ei ole ollut kypärää ja hän saa onnettomuudessa iskun päähänsä.
  • Häiriö, joka vie happea pois aivoista, kuten sydämenpysähdys tai hengityksen pysähtyminen.
  • Aivoverisuonisairaus: Esimerkiksi aivojen valtimo tukkeutuu aiheuttaen veren poistumisen ja johtaen aivohalvaukseen.

Muita syitä voivat olla muun muassa kasvaimet, aivoverenvuodot, aivoissa tapahtuvat tulehdukset sekä muistisairauksien, kuten Alzheimerin taudin, myöhäiset vaiheet. Nämä häiriöt eivät vahingoita primitiivisiä aivoja, mutta vahingoittavat puolestaan aivokuorta ja sen toimintoja.

Kiinnostuitko aiheesta? Lue täältä lisää: Aivotärähdys: oireet, diagnoosi ja hoito

Vegetatiivisen tilan oireet

Vegetatiivisessa tilassa olevat ihmiset voivat tehdä joitakin asioita jotka saavat meidät ajattelemaan, että he saattaisivat olla tietoisia itsestään ja ympäristöstään, kuten:

  • Avata silmät. Potilas voi vuorotellen nukkua silmät kiinni ja toisinaan taas silmät auki.
  • He voivat esimerkiksi hengittää, imeä, pureskella, yskiä, kakoa, niellä ja tehdä joitakin ääniä.
  • Potilaat voivat jopa reagoida voimakkaisiin ärsykkeisiin, kuten korkeaan melutasoon ja joskus voi myös näyttää aivan kuin he hymyilisivät tai näyttäisivät paheksuvilta.

Alkeelliset aivot suorittavat nämä reaktiot ilman, että ihminen itse olisi tietoinen näistä toiminnoista tai ympärillään tapahtuvista asioista. Nämä ilmeet, äänet ja liikkeet ovat seurausta tahattomista perusreflekseistä, joita me kaikki teemme.

Kuinka voimme olla varmoja, että he eivät ole tietoisia ympäristöstään?

Jotta voimme määrittää, onko joku tietoinen ympäristöstään vai ei, heidän toiminnallaan on oltava tarkoitus. Tämä aikomus osoittaa, että se liittyy ihmisen ympärillä tapahtuviin asioihin:

  • Potilas voi avata ja sulkea silmiään sekä suorittaa silmillä liikkeitä, mutta näillä liikkeillä ja toiminnoilla ei ole tarkoitusta. Liikkeet ovat satunnaisia ​​ja riippumattomia potilaan ympärillä olevista ärsykkeistä. Esimerkiksi, jos potilaan silmät ovat auki ja asetamme kynän tämän silmien eteen, silmien liike ei seuraa kynän liikettä silloin, jos alamme liikuttaa sitä.
  • Potilas ei suorita vapaaehtoisia tai tarkoituksellisia motorisia liikkeitä. Jos hän tekee eleen tai nostaa esimerkiksi kättänsä tai jalkaansa, syynä tälle on reaktio voimakkaisiin ärsykkeisiin, joita ympäristö tarjoaa hänelle. Ne voivat olla esimerkiksi heräämiseen liittyviä refleksejä ja hätkähdyksiä, jotka reagoivat johonkin kovaan ääneen. Muut liikkeet, kuten imeminen, pureskelu tai nieleminen, ovat kaikkia alkeellisia refleksejä, joita aivojemme primitiivinen puoli ohjaa.
  • Potilas ei kykene puhumaan, eikä hän lausu sanoja. Jos potilaasta lähtee ääniä, se on yleensä murinaa tai muita primitiivisiä äännähdyksiä.
  • Jos potilaalle annetaan suullinen tai kirjallinen määräys, hän ei seuraa sitä eikä reagoi siihen.
  • Potilaalla esiintyy virtsan- ja ulosteenkarkailua.

Näistä merkeistä voimme nähdä, että potilas ei ole tietoinen itsestään eikä ympäristöstään, mutta hänen sydämensä ja keuhkonsa toimivat edelleen normaalisti. Toisin sanoen elimistö ja aivojen primitiivinen puoli kykenevät edelleen ylläpitämään elintärkeitä toimintoja, kuten verenpainetta sekä sydämen ja hengityksen tahtia.

Vegetatiivisessa tilassa olevat ihmiset tarvitsevat kattavaa ja laadukasta hoitoa

Vegetatiivisen tilan diagnoosi

Vegetatiivisen tilan diagnoosi perustuu lääkärin arvioimiin oireisiin. Vaikka potilaalla esiintyisi kaikkia vegetatiivisesta tilasta kertovia oireita, on välttämätöntä, että potilasta tarkkaillaan tietyn aikajakson verran tämän tilan vahvistamiseksi. Ilman tätä menetelmää jotkut tietoisesta tilasta kertovat merkit on mahdollista jättää huomiotta.

Potilaalle voidaan suorittaa myös kuvantamistestejä selvittämään, missä aivojen osassa aivovaurio vaikuttaa ja tämän pohjalta voidaan myös katsoa, voidaanko kyseistä tilaa hoitaa. Aivojen toiminnan mittaamiseksi lääkäri voi käyttää erilaisia ​​testejä, kuten funktionaalista magneettikuvausta tai elektroenkefalogrammia, jonka avulla voidaan selvittää, esiintyykö potilaan aivoissa minkäänlaista aktiivisuutta.

Valitettavasti nämä testit eivät pysty havaitsemaan potilaiden tietoisuuden määrää. Niiden avulla lääkärit voivat vain määritellä, löytyykö potilaan aivoista sellaista tietoisuutta, jota ei voida määrittää paljaalla silmällä. Nämä tulokset voivat puolestaan vaikuttaa hoitoa koskeviin päätöksiin pitkällä aikavälillä sekä potilaan tilan kohenemisen tai paranemisen mahdollisuuteen.

Vegetatiivisen tilan ennuste

Yleensä yli kuukauden ajan jatkunutta tiedottomuuden tilaa pidetään pysyvänä vegetatiivisena tilana. On kuitenkin havaittu, että vegetatiivisen tilan syy, sen kesto sekä potilaan ikä ovat tekijöitä, jotka voivat muuttaa tätä ennustetta.

Potilaan tilassa voi ilmetä jonkinlaista kohentumista, vaikka vegetatiivista tilaa on pidetty pysyvänä. Tilan kohentuminen on kuitenkin aina minimaalista ja merkitsee potilaalle merkittäviä jälkeisvaikutuksia sekä huonoa elämänlaatua.

Vegetatiivisen tilan hoito

Vegetatiivisessa tilassa olevat ihmiset tarvitsevat kattavaa hoitoa. Ennen kaikkea hoitohenkilökunnan on toteutettava seuraavat toimenpiteet:

  • Ennaltaehkäisevät toimenpiteet liikkumattomuudesta johtuvien ongelmien varalta: Haavaumia tai kramppeja voi esiintyä sellaisissa alueilla, joissa potilas on tuettuna. Lisäksi veri pakkaantuu suonissa aiheuttaen veritulppia tai verihyytymiä. Näiden ongelmien välttämiseksi potilasta on liikuteltava passiivisesti.
  • Hyvä ravitsemus: Ravintoa annetaan potilaalle putkien kautta, jotka menevät suun/nenän kautta vatsaan tai suoraan vatsaan. Ravinteita voidaan antaa myös laskimonsisäisesti.
  • Laadukas välineiden puhdistaminen ja potilaan peseminen infektioiden välttämiseksi.

Toipumisen mahdollisuus

Toipuminen on epätodennäköistä näillä potilailla. Lääkärien, perheen ja joskus myös sairaalan etiikasta vastaavan komitean on keskusteltava siitä, miten potilasta hoidetaan. Potilaan toiveet näiden hoitojen laadusta tulisi ottaa huomioon, jos ne tunnetaan tai ne on ehditty listata potilaan omaan testamenttiin.

  • Domínguez Roldán, J., Domínguez Morales, M., & León Carrión, J. (2001). Coma y Estado vegetativo: aspectos médico legales. Revista Española de Neuropsicología.
  • Declaración de la Asociación Médica Mundial sobre el Estado Vegetativo Persistente – WMA – The World Medical Association. (n.d.). Retrieved April 10, 2020, from https://www.wma.net/es/policies-post/declaracion-de-la-asociacion-medica-mundial-sobre-el-estado-vegetativo-persistente/
  • Aspectos puntuales del estado vegetativo persistente. (2013). Medisan.
  • Ruscalleda, J. (2014). Estado vegetativo persistente. Aspectos clímicos. Medicina Intensiva. https://doi.org/http://dx.doi.org/10.1016/S0210-5691(04)70033-9
  • Estado vegetativo y estado mínimamente consciente – Trastornos neurológicos – Manual MSD versión para profesionales. (n.d.). Retrieved April 10, 2020, from https://www.msdmanuals.com/es-es/professional/trastornos-neurológicos/coma-y-deterioro-de-la-conciencia/estado-vegetativo-y-estado-mínimamente-consciente?query=estado vegetativo persistente