Mitä sukupuolitautitestejä tulisi teetättää ja miksi?

Mistä sukupuolitautitestien diagnoosit koostuvat?

Jos henkilö on harrastanut seksiä ilman asianmukaista suojausta, sukupuolitautitestien suorittaminen auttaa sulkemaan pois mahdolliset sukupuolitautien tartunnat.

Testit mahdollisen sukupuolitaudin havaitsemiseksi riippuvat potilaan ilmoittamista oireista (jos niitä esiintyy). Tällöin potilasta hoitava terveydenhuollon ammattilainen suorittaa lyhyen haastattelun selvittääkseen, mikä diagnostinen testi sopii parhaiten kyseiseen tapaukseen.

Jos lääkäri ei ole varma, mitä sukupuolitauteja potilaalla voi mahdollisesti olla, hän voi suorittaa ne testit, jotka sopivat hänen mielestään parhaiten ilmenneisiin oireisiin tai ylläpidettyjen suojaamattomien seksisuhteiden laatuun. Testitulokset voivat viedä päiviä tai viikkoja, siinä missä taas toiset voivat antaa välittömiä tuloksia.

Vaikka jokaiselle sukupuolitaudille annetaan oma diagnostinen testinsä, yleensä niihin sisältyy:

• Verikoe, jossa potilaan verestä etsitään tiettyjä vasta-aineita.
• Virtsanäyte.
• Suusta otettava näyte, jossa posken sisäosaa kaavitaan näytepuikolla.
• Fyysinen arviointi eli potilaan sukupuolielinten tutkimus.
• Myös mahdollisista eritteistä, haavaumista tai ulkoisesti silmin nähtävistä rakkuloista voidaan ottaa näytteitä myöhempää viljelyä varten.

Sinua saattaa myös kiinnostaa: HIV/AIDS-rokotuksia tullaan testaamaan pian

Missä tapauksissa sukupuolitautitestejä kannattaa teetättää?

Lääkäri voi valita sopivimmat testit sukupuolitautien diagnosointiin potilaan mahdollisten oireiden perusteella.

Lääkärin tekemät diagnostiset testit riippuvat siitä sukupuolitaudin tyypistä, jota testillä halutaan mitata. Tämän vuoksi aiomme täsmentää alla esiteltävien yleisimpien sukupuolitautien avulla, missä tapauksissa sinun tulisi harkita testeissä käymistä.

Lisäksi haluamme korostaa, että sukupuolitaudit voivat olla oireettomia, joten testeissä käyminen on tärkeää suojaamattoman seksin jälkeen vaikka sinulla ei esiintyisikään mitään sukupuolitautiin viittaavaa oiretta.

HIV ja hepatiitti B

HIV (Human Immunodeficiency Virus) eli ihmisen immuunikatovirus hyökkää ja heikentää potilaan oman immuunijärjestelmän soluja. HI-viruksen havaitsemiseen suunnattu diagnostinen testi analysoi viruksen vasta-aineiden esiintymistä potilaan veressä.

Toisaalta taas hepatiitti B on virusinfektio, joka hyökkää potilaan maksaan. Sen diagnosointiin suunnatut testit on tarkoitettu HBsAg-antigeenin havaitsemiseen potilaan veressä.

Kysy terveyskeskuksestasi HIV- tai hepatiitti B -testejä seuraavissa tapauksissa:

• Sinulla tai seksikumppanillasi on ollut useita muita seksikumppaneita viimeisen vuoden aikana.
• Sinulla on todettu tai sinulla on oireita toisesta sukupuoliteitse tarttuvasta taudista.
• Olet jakanut ruiskuja tai olet joutunut alttiiksi tilanteelle, jossa niitä ei ole steriloitu kunnolla.
• Olet raskaana tai haluat tulla raskaaksi.
• Sinut on pakotettu seksiin ilman suostumustasi.

Kiinnostuitko aiheesta? Lue täältä lisää: Raskauden ehkäisy ja muu hoito seksuaalisen väkivallan jälkeen

Klamydia ja tippuri

Klamydia ja tippuri voidaan havaita joko virtsanäytteen kautta tehtävällä analyysilla tai sukupuolielinten eritteistä otettavalla viljelynäytteellä. Nämä infektiot voivat olla myös täysin oireettomia ja tämän vuoksi diagnostisia testejä suositellaan seuraavissa tapauksissa:

• Sinulla on HIV.
• Olet alle 25-vuotias ja olet harrastanut seksiä ilman kondomia: sinulla on uusi seksikumppani tai useita eri kumppaneita.
• Olet kärsinyt seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai väkivallasta.

Genitaalialueen herpes

Genitaalialueen herpes on viruksen aiheuttama infektio, joka ei välttämättä aiheuta potilaassa minkäänlaisia oireita. Tämän vuoksi onkin erittäin tärkeää, että tapauksissa, joissa olet ollut sukupuoliyhteydessä tai muussa seksuaalisessa kanssakäymisessä kyseistä tartuntaa sairastavan henkilön kanssa, kääntyisit lääkärisi puoleen asiaankuuluvien testien suorittamiseksi.

Yleensä lääkäri ottaa näytteen sukupuolielinten eritteistä ja tälle infektiolle ominaisista haavaumista ja rakkuloista. Verikokeiden teetättäminen voi joissakin tapauksissa myös olla tarpeen. Genitaalialueen herpeksen tapauksessa nämä tulokset voivat olla myös negatiivisia, sillä testien tulokset riippuvat herpeksen eri vaiheista, jolloin valheellisia negatiivisia tuloksia voi myös esiintyä.

Entä sitten, jos tulos on positiivinen?

Oli tapaus mikä tahansa, ainoa keino sukupuolitautien ehkäisemiseksi on asianmukaisten ehkäisymenetelmien käyttö.

Vaikka joillekin sukupuolitaudeille ei ole löydetty parannuskeinoa, niiden aiheuttamia oireita voidaan hallita ja näin myös ehkäistä taudin leviämistä seksikumppanien kesken. Jos teetetyn sukupuolitautitestin tulos on kuitenkin positiivinen, seuraavia suosituksia tulisi noudattaa:

• Lisäanalyysien tekeminen diagnoosin vahvistamiseksi.
• Yhteyden ottaminen aiempiin ja/tai nykyisiin seksikumppaneihin sekä asianmukaisten ehkäisymenetelmien käyttöönotto.
• Parin tai seksikumppanin sukupuolitautitestien teetättäminen mahdollisen tartunnan havaitsemiseksi ja hoitamiseksi.
• Lääkärin määräämän hoidon ja toimenpiteiden noudattaminen.

Tärkein sukupuolitautien ennaltaehkäisymuoto on joka tapauksessa turvallisten seksisuhteiden ylläpitäminen asianmukaisia ehkäisymenetelmiä eli kondomia käyttäen. Voit kysyä lääkäriltäsi lisätietoa tarvittavista toimenpiteistä ja markkinoiden turvallisimmista suojausmenetelmistä. Onneksi sinun ei kuitenkaan tarvitse murehtia asiaa liikaa, kunhan vain muistat ottaa käyttöön tarvittavat varotoimenpiteet ja voit nauttia seksistä vapaasti ja vastuullisesti.