Miksi poikavauvan esinahan tulisi antaa kehittyä luonnollisesti?
Poikavauvan kohdalla monelle vanhemmista nousee mieleen esinahkaa koskevia kysymyksiä: voiko esinahan vetää itse taakse, missä tilanteissa ympärileikkausta tulisi harkita vai pitäisikö esinahan kiinnikkeiden vain antaa kehittyä luonnollisesti? Tänä päivänä poikavauvan esinahan kehittymisestä löytyy useita eri näkemyksiä ja aiheeseen kannattaa tutustua kunnolla, sillä kyseessä on poikalapsen terveyden ja tulevaisuuden kannalta tärkeä teema.
Lapsen terveyden kannalta on tärkeää tutustua paremmin seuraavaan aiheeseen, joka tulee koskettamaan lähes kaikkia poikavauvan vanhempia; kyseessä on poikavauvan esinahan kehittyminen. Asiantuntijoiden ja lääkärien joukosta löytyy useita eri näkemyksiä, sillä osa heistä uskoo, että tämä erityisen herkkä iho tulisi vetää taakse yhdellä vedolla, kun taas toiset suosittelevat, että esinahka tulisi vetää taakse hyvin varovaisesti ja hiljalleen.
Samoin useimmat poikavauvojen äidit lähestyvät tätä kysymystä kahdella tavalla: osa näkee tarpeelliseksi esinahan vetämisen taakse ja toiset taas päättävät odottaa sen kehittymistä luonnollisesti. Joissakin tapauksissa myös poikavauvan esinahan osittaista tai kokonaista poistoa eli ympärileikkausta voidaan harkita.
Kaikesta huolimatta tämä teema huolestuttaa lähes jokaista äitiä, oli hän sitten tullut ensimmäistä kertaa äidiksi tai saanut jo useamman poikavauvan, sillä asiantuntijoiden ja vanhempien keskuudessa aihe nostattaa useita eri näkökulmia ja asenteita.
Esinahan tehtävä ja toiminta
Esinahan tehtävänä on suojata miehen sukupuolielimen ulointa osaa eli terskaa. Vastasyntyneillä poikavauvoilla esinahka on luonnollisesti kiinnittynyt alustaansa, eikä sitä näin ollen voida poistaa. Nämä esinahan ja terskan väliset kiinnikkeet ovat täysin normaali tila ja vauvan kasvaessa esinahan tulisi irtautua terskan päästä luonnollisesti.
Poikavauvoilla esinahan tiukasti paikoillaan pitävät kiinnikkeet muodostuvat esinahan ja terskan limakalvojen väliin. Näiden kiinnikkeiden tarkoituksena on estää esinahan irtautumista ja aluksi tila voi muistaa fimoosia, joka on yleinen miesten sairaus, jossa esinahka on syystä tai toisesta jäänyt niin kireäksi, ettei sitä saada enää vedettyä kunnolla taakse.
Vauvojen tapauksessa on kuitenkin aivan liian aikaista puhua fimoosista, sillä esinahan kireys varhaisessa iässä on täysin luonnollinen kehon suojausmekanismi penikseen kohdistuvia tulehduksia vastaan. Jos esinahan kiinnikkeiden annetaan kehittyä rauhassa, suurin osa niistä häviää normaalisti 3–4-vuoden iässä.
Lue myös: Vastasyntyneen vauvan hoito ensimmäisinä kuukausina
Tuleeko esinahka vetää taakse vai ei?
Vielä jonkin aikaa sitten lastenlääkärit suosittelivat 3-4 kuukauden ikäisen poikavauvan esinahan vetämistä taakse yhdellä vedolla. Toisinaan tämän operaation teki myös miestentauteihin erikoistunut urologi. Operaatio suoritettiin yleensä kevyellä paikallispuudutuksella, jonka aikana lääkäri vetää nopeasti esinahan taakse. Tämä menetelmä on kuitenkin paikallispuudutuksesta huolimatta kivulias vauvalle. Esinahan pakotettu ja äkillinen vetäminen taakse aiheuttaa yleensä verenvuotoa ja arpeutuessaan haava voi johtaa jopa alkuperäistä esinahkaa kireämpään lopputulokseen.
Tänä päivänä lastenlääkärit suosittelevat esinahan irrottamista hitaasti ja hyvin varovaisesti esimerkiksi kylpemisen aikana. Nämä tapaukset ovat kuitenkin hyvin harvinaisia, sillä suurimmalla osalla poikavauvoista esinahka irtautuu spontaanisti noin 3 vuoden iässä.
Jos esinahka ei tästä huolimatta ole irtaantunut luonnollisesti, lastenlääkäri tai urologi näyttää vanhemmille, miten esinahan voi irrottaa kotona varovaisesti ja hallitusti herkälle iholle tarkoitetun voiteen tai kortisonin kanssa. Jos lapselle taas syystä tai toisesta kuitenkin diagnosoidaan fimoosi, on ympärileikkaus yleensä tarpeellinen.
Anna vauvan kehittymiselle aikaa
Vastasyntyneille poikavauvoille on täysin normaalia, että esinahka on kiinnittynyt tiukasti terskaan ja sen vetäminen taakse heti syntymän jälkeen on tänä päivänä hyvin epätavallista. Lisäksi hyvin harvoissa tapauksissa vanhemmat joutuvat odottamaan 3-4 vuotta pitempään, että vauvan esinahan kiinnikkeet katoaisivat luonnollisesti.
Kun vauva viettää yhä enemmän aikaa ilman vaippaa noin kahdesta vuodesta eteenpäin, alkaa hän myös tutkiskelemaan omaa kehoaan. Siksi on myös normaalia, että lapsi yrittää itse vetää esinahkaa taakse, jolloin ihosta alkaa tulla koko ajan ohuempi ja joustavampi. Vauvan itsetutkiskelun aikana esinahan kiinnikkeet alkavat löystyä hiljalleen ja ajan myötä esinahka irtautuu luonnollisesti.
Jos lastenlääkärisi ehdottaa sinulle vauvan esinahan vetämistä taakse mahdollisimman aikaisessa iässä, sinun tulee ymmärtää, että kyseessä on lapselle kivulias toimenpide, jolla voi olla myös ei-toivottuja seurauksia hänen terveydelleen.
Sinua voi myös kiinnostaa: 8 asiaa, joita sinun ei ikinä pitäisi tehdä sylivauvan kanssa
Vielä lopuksi
Asiantuntijoiden lausuntoja ei aina osata kyseenalaistaa erityisesti silloin, kun kyseessä on ensikertalainen. Vaikka lääkärin mielipidettä tulisi aina arvostaa ja kyseessä on usein oman hyvinvoinnin kannalta paras mahdollinen suositus, on tärkeää osata ymmärtää myös itse erilaisten terveyttä koskevien menettelytapojen ominaisuudet ja mahdolliset komplikaatiot.
Kun kyseessä on lapsesi terveys, ei päätöksenteossa kannata kiirehtiä ja jos taas näet toisen mielipiteen kysymisen tarpeelliseksi, älä koskaan epäröi konsultoida useampaa asiantuntijaa samaan aikaan!
Jos pojan esinahka ei ole luonnollisesti vetäytynyt 5-6 -vuoden iässä, voi kirurginen operaatio olla tarpeellinen. Fimoosin vakavuudesta riippuen ympärileikkausta voidaan yleensä viivästyttää aina siihen asti, kunnes poika täyttää 14 vuotta.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Gracia Romero J, González Ruiz Y. (2017). El pediatra ante los procesos más frecuentes de Urología pediátrica. En: AEPap (ed.). Curso de Actualización Pediatría 2017. Madrid: Lúa Ediciones 3.0; 2017. p. 183-94. [En línea] Disponible en: https://www.aepap.org/sites/default/files/183-194_urologia_pediatrica.pdf
- Bermúdez, Á. M. T. (2016). El prepucio en pediatría. Revista Cubana de Urología, 5(2). https://www.medigraphic.com/pdfs/revcuburol/rcu-2016/rcu162e.pdf
- Varela, B. (2001). ¿ Cuál debe ser el manejo del niño con estrechez prepucial?. Revista chilena de pediatría, 72(4), 354-355. https://scielo.conicyt.cl/scielo.php?pid=S0370-41062001000400012&script=sci_arttext&tlng=e
- Ginarte, G. M., Domínguez, E. G., & Pérez, J. J. M. (2009). FÍMOSIS. REVISIÓN BIBLIOGRÁFICA. 2008. MULTIMED, 13(2). http://www.revmultimed.sld.cu/index.php/mtm/article/view/1703/1804
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.