Mikä on äkillinen eksanteema ja miten sitä hoidetaan?
Kirjoittanut ja tarkastanut lääkäri Maryel Alvarado Nieto
Äkillinen eksanteema on viruksen tuottama infektio. Viime vuosisadan alussa se liitettiin lapsilla usein esiintyvien sairauksien ryhmään, joille on yhteistä ihottuman esiintyminen.
Näihin sairauksiin kuuluivat mm. tuhkarokko, vihurirokko ja vesirokko, ja äkillinen eksanteema tunnettiin “kuudentena sairautena”.
Miksi äkillinen eksanteema ilmenee?
Äkillisen eksanteeman tiedetään olevan virusperäinen, ja sen aiheuttaa ihmisen herpesviruksen (HHV) tyypit 6 ja 7. HHV-6:sta on kaksi muunnelmaa (A ja B), ja 6B on se, joka useimmiten tuottaa äkillisen eksanteeman.
Näitä viruksia esiintyy yli 95 prosentilla aikuisista, joten se on erittäin yleinen infektio maailmanlaajuisesti.
Toistaiseksi uskotaan, että tartuntamekanismi on sylkipisaroiden kautta, jotka leviävät hengittämällä, yskimällä tai puhumalla. Synnynnäinen infektio on kuitenkin myös mahdollinen, koska HHV:llä on kyky sitoutua genomiin ja siirtyä kromosomien mukana hedelmöityksen aikana, mutta tällainen tartunta on harvinainen.
Viruksen läsnäolo organismin eri soluissa säilyy koko elämän.
Keitä se koskee?
Yli 95 % äkillisen eksanteeman saaneista on 6 kk ja 3 vuoden iän väliltä. Siksi sitä pidetään tyypillisenä lapsuuden tilana.
Koska virus kuitenkin pysyy kehossa piilevänä, uudelleenaktivoitumiset ovat mahdollisia, vaikka ne jäävät yleensä huomaamatta. Pienillä imeväisillä tämä tila on harvinainen, koska istukan läpäisseet äidin vasta-aineet tarjoavat suojaa.
Äkillisen eksanteeman oireet
Äkillinen eksanteema esiintyy yleensä rinnassa ja vatsassa, mutta myös raajoissa, kasvoilla ja korvien takana voi olla pieniä ihottuma-alueita. Hyvin satunnaisesti on mahdollista havaita vaurioita kitalaessa ja kitakielekkeessä.
Ensimmäinen oire on kuume, joka on yleensä korkea ja kestää muutaman päivän. Lämpötilan normalisoitumisen jälkeen näkyy tyypillinen ilmentymä: pieni, epäsäännöllinen, punertava ihottuma, pääasiassa ylävartalossa.
On tärkeää huomata, että koska kuume on laskenut ihottuman ilmaantuessa, lapsen kunto on yleensä hyvä. Tästä syystä vanhemmat aliarvioivat joskus tartunnan.
Joillakin potilailla on ihottuman lisäksi myös tonsilliitti, nielutulehdus tai välikorvatulehdus, joiden oireet viittaavat virukseen. Samoin kaulan imusolmukkeiden suureneminen on yleistä, mutta niiden tutkiminen ei ole lapselle tuskallista.
Joillakin potilailla infektio voi olla oireeton. Muita vähemmän yleisiä oireita ovat seuraavat:
- Ripuli
- Oksentelu
- Päänsärky
- Vatsakipu
- Punertavat täplät kitalaessa ja kitakielekkeessä
24–48 tunnin kuluttua ihottuma häviää kokonaan.
On huomattava, että joskus korkean kuumeen vuoksi saatetaan määrätä kiireessä antibiootteja. Ja koska ihottuma ilmaantuu muutaman päivän kuluttua siitä, tila on helppo tulkita väärin lääkeherkkyysreaktioksi.
Lue lisää: Yleisimmät myytit antibiooteista
Äkillisen eksanteeman komplikaatiot
Vielä ei tiedetä, minkätyyppiset potilaat todennäköisimmin kehittävät komplikaatioita, mutta jopa kolmasosa lapsista on vaarassa. Vakavimpia ovat keskushermostoon vaikuttavat sairaudet, mukaan lukien kuumekouristus ja enkefaliitti.
Mitä tulee mekanismeihin, jotka tuottavat neurologisia ilmenemismuotoja, paljon on vielä selvitettävää. Jotkut tutkijat sanovat, että virus pysyy keskushermostossa ensimmäisen infektion jälkeen, mikä tuo mukanaan lisääntyneen kuumekouristusten ja neurologisten oireiden riskin potilaalla.
Tutkimustulosten välillä on eroja, joten lisätutkimusta tarvitaan.
Vaikka äkillistä eksanteemaa ei yleensä pidetä vakavana, immuunijärjestelmän vajaatoimintaa sairastavilla ja elinsiirron saaneilla on suurempi taipumus vakavampiin infektioihin sekä suurempi komplikaatioiden ja viruksen uudelleenaktivoitumisen riski. Siksi elinsiirtojen saajien tarkka seuranta on elintärkeää.
Miten äkillinen eksanteema diagnosoidaan?
Infektio voidaan diagnosoida lääketieteellisesti, ja tämä perustuu sekä ihottuman esiintymiseen että kuumeen remissioon ennen ihottuman ilmaantumista. Täydentävät testit eivät ole välttämättömiä, mutta ne voivat määrittää vasta-aineiden olemassaolon.
Samoin polymeraasiketjureaktiota (PCR) käytetään virus-DNA:n havaitsemiseen. Mutta sen hinta, kun sitä verrataan tilan suhteelliseen vakavuuteen, ei oikeuta sen säännöllistä käyttöä.
Erotusdiagnoosi
Suurin ero muihin eksanteemaattinen lapsuuden sairauksiin on, että tässä tilassa kuume laskee ennen vaurioiden ilmaantumista. Toisaalta ihottuman ominaisuudet auttavat erottamaan sen muista virusprosesseista.
On kuitenkin tärkeää tietää muistakin viruksen aiheuttamista infektioista:
- Vesirokko
- Tulirokko
- Tuhkarokko
- Tarttuva mononukleoosi
Lue lisää täältä: Mikä on lasten tali-ihottuma?
Äkillisen eksanteeman hoito
Koska se on virusprosessi, joka paranee täysin spontaanisti, se ei vaadi erityistä hoitoa. Siksi suositus on yksinkertaisesti hoitaa lapsen oireita.
Tämä tarkoittaa, että kuumeen hoitoon voidaan määrätä antipyreettejä. Samoin on tärkeää suositella lepoa ja runsasta nesteen saantia.
Jotkut tutkijat katsovat, että viruslääkkeiden (esimerkiksi gansikloviirin) ottamisella voisi olla hyötyä viruskuorman vähentämisessä. Tätä teoriaa ei kuitenkaan ole todistettu, ja lisää tutkimusta tarvitaan.
Äkillinen eksanteema on viruksen tuottama infektio. Viime vuosisadan alussa se liitettiin lapsilla usein esiintyvien sairauksien ryhmään, joille on yhteistä ihottuman esiintyminen.
Näihin sairauksiin kuuluivat mm. tuhkarokko, vihurirokko ja vesirokko, ja äkillinen eksanteema tunnettiin “kuudentena sairautena”.
Miksi äkillinen eksanteema ilmenee?
Äkillisen eksanteeman tiedetään olevan virusperäinen, ja sen aiheuttaa ihmisen herpesviruksen (HHV) tyypit 6 ja 7. HHV-6:sta on kaksi muunnelmaa (A ja B), ja 6B on se, joka useimmiten tuottaa äkillisen eksanteeman.
Näitä viruksia esiintyy yli 95 prosentilla aikuisista, joten se on erittäin yleinen infektio maailmanlaajuisesti.
Toistaiseksi uskotaan, että tartuntamekanismi on sylkipisaroiden kautta, jotka leviävät hengittämällä, yskimällä tai puhumalla. Synnynnäinen infektio on kuitenkin myös mahdollinen, koska HHV:llä on kyky sitoutua genomiin ja siirtyä kromosomien mukana hedelmöityksen aikana, mutta tällainen tartunta on harvinainen.
Viruksen läsnäolo organismin eri soluissa säilyy koko elämän.
Keitä se koskee?
Yli 95 % äkillisen eksanteeman saaneista on 6 kk ja 3 vuoden iän väliltä. Siksi sitä pidetään tyypillisenä lapsuuden tilana.
Koska virus kuitenkin pysyy kehossa piilevänä, uudelleenaktivoitumiset ovat mahdollisia, vaikka ne jäävät yleensä huomaamatta. Pienillä imeväisillä tämä tila on harvinainen, koska istukan läpäisseet äidin vasta-aineet tarjoavat suojaa.
Äkillisen eksanteeman oireet
Äkillinen eksanteema esiintyy yleensä rinnassa ja vatsassa, mutta myös raajoissa, kasvoilla ja korvien takana voi olla pieniä ihottuma-alueita. Hyvin satunnaisesti on mahdollista havaita vaurioita kitalaessa ja kitakielekkeessä.
Ensimmäinen oire on kuume, joka on yleensä korkea ja kestää muutaman päivän. Lämpötilan normalisoitumisen jälkeen näkyy tyypillinen ilmentymä: pieni, epäsäännöllinen, punertava ihottuma, pääasiassa ylävartalossa.
On tärkeää huomata, että koska kuume on laskenut ihottuman ilmaantuessa, lapsen kunto on yleensä hyvä. Tästä syystä vanhemmat aliarvioivat joskus tartunnan.
Joillakin potilailla on ihottuman lisäksi myös tonsilliitti, nielutulehdus tai välikorvatulehdus, joiden oireet viittaavat virukseen. Samoin kaulan imusolmukkeiden suureneminen on yleistä, mutta niiden tutkiminen ei ole lapselle tuskallista.
Joillakin potilailla infektio voi olla oireeton. Muita vähemmän yleisiä oireita ovat seuraavat:
- Ripuli
- Oksentelu
- Päänsärky
- Vatsakipu
- Punertavat täplät kitalaessa ja kitakielekkeessä
24–48 tunnin kuluttua ihottuma häviää kokonaan.
On huomattava, että joskus korkean kuumeen vuoksi saatetaan määrätä kiireessä antibiootteja. Ja koska ihottuma ilmaantuu muutaman päivän kuluttua siitä, tila on helppo tulkita väärin lääkeherkkyysreaktioksi.
Lue lisää: Yleisimmät myytit antibiooteista
Äkillisen eksanteeman komplikaatiot
Vielä ei tiedetä, minkätyyppiset potilaat todennäköisimmin kehittävät komplikaatioita, mutta jopa kolmasosa lapsista on vaarassa. Vakavimpia ovat keskushermostoon vaikuttavat sairaudet, mukaan lukien kuumekouristus ja enkefaliitti.
Mitä tulee mekanismeihin, jotka tuottavat neurologisia ilmenemismuotoja, paljon on vielä selvitettävää. Jotkut tutkijat sanovat, että virus pysyy keskushermostossa ensimmäisen infektion jälkeen, mikä tuo mukanaan lisääntyneen kuumekouristusten ja neurologisten oireiden riskin potilaalla.
Tutkimustulosten välillä on eroja, joten lisätutkimusta tarvitaan.
Vaikka äkillistä eksanteemaa ei yleensä pidetä vakavana, immuunijärjestelmän vajaatoimintaa sairastavilla ja elinsiirron saaneilla on suurempi taipumus vakavampiin infektioihin sekä suurempi komplikaatioiden ja viruksen uudelleenaktivoitumisen riski. Siksi elinsiirtojen saajien tarkka seuranta on elintärkeää.
Miten äkillinen eksanteema diagnosoidaan?
Infektio voidaan diagnosoida lääketieteellisesti, ja tämä perustuu sekä ihottuman esiintymiseen että kuumeen remissioon ennen ihottuman ilmaantumista. Täydentävät testit eivät ole välttämättömiä, mutta ne voivat määrittää vasta-aineiden olemassaolon.
Samoin polymeraasiketjureaktiota (PCR) käytetään virus-DNA:n havaitsemiseen. Mutta sen hinta, kun sitä verrataan tilan suhteelliseen vakavuuteen, ei oikeuta sen säännöllistä käyttöä.
Erotusdiagnoosi
Suurin ero muihin eksanteemaattinen lapsuuden sairauksiin on, että tässä tilassa kuume laskee ennen vaurioiden ilmaantumista. Toisaalta ihottuman ominaisuudet auttavat erottamaan sen muista virusprosesseista.
On kuitenkin tärkeää tietää muistakin viruksen aiheuttamista infektioista:
- Vesirokko
- Tulirokko
- Tuhkarokko
- Tarttuva mononukleoosi
Lue lisää täältä: Mikä on lasten tali-ihottuma?
Äkillisen eksanteeman hoito
Koska se on virusprosessi, joka paranee täysin spontaanisti, se ei vaadi erityistä hoitoa. Siksi suositus on yksinkertaisesti hoitaa lapsen oireita.
Tämä tarkoittaa, että kuumeen hoitoon voidaan määrätä antipyreettejä. Samoin on tärkeää suositella lepoa ja runsasta nesteen saantia.
Jotkut tutkijat katsovat, että viruslääkkeiden (esimerkiksi gansikloviirin) ottamisella voisi olla hyötyä viruskuorman vähentämisessä. Tätä teoriaa ei kuitenkaan ole todistettu, ja lisää tutkimusta tarvitaan.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Baquedano, I.; Bernadó, R.; Aznar, S.; Bustillo, A.; Guerrero, C.; Encefalofatía por Virus Herpes 6 como Complicación de Exantema Súbito; Archivos Argentinos de Pediatría; 116 (2); 2018.
- Berenberg, W.; La Roséola Infantil o Exantema Súbito; Anales de Medicina y Cirugía; 28 (63): 249 – 253; 1950.
- Berría, M.; Herpes Virus Humano-6: Potencial Neuropatogénico y Asociación Clínica con Enfermedad Neurológica; Medicina; 59 (3): 305 – 308; 1999.
- Compilación: Arteaga, R.; Arteaga, R.; Infecciones por Herpes Virus Humano 6 y 7; Resúmenes de Artículos de la Literatura Pediátrica; Revista de la Sociedad Boliviana de Pediatría; 44 (1): 38 – 40; 2005. Basado en: Ward, K.; Current Opinion in Infectious Diseases; 28; 247 – 252; 2005.
- González, N.; Aguilar, N.; Rivera, E.; Hernández, C.; Infecciones por Herpes Virus Humano Tipo 7 en Pediatría; Revista Latinoamericana de Infectología Pediátrica; 32 (3): 109 – 102; 2019.
- Palacios, C.; Durán, C.; Orozco, L.; Saéz, M.; García, M.; Ruiz, R.; Exantemas en Pediatría; Acta Pediátrica de México; 36: 412 – 423; 2015.
- Vega, T.; Gil, M.; Rodríguez, M.; de la Serna, P.; Red de Médicos Centinelas de Castilla y León; Incidencia y Características Clínicas de los Exantemas Maculopapulares de Etiología Viral; Atención Primaria; 32 (9): 517 – 523; 2003.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.