Lymen taudin hoito

Lymen tauti on infektio, joka aiheuttaa ensisijaisesti vain punoitusta iholla. Hoitamattomana se voi kuitenkin johtaa vakaviin komplikaatioihin. Tästä syystä haluamme kertoa tässä artikkelissa tarkemmin, mistä Lymen taudin hoito koostuu.
Lymen taudin hoito

Viimeisin päivitys: 06 lokakuuta, 2020

Lymen taudin hoito on ollut viimeaikoina suuri puheenaihe, sillä tämä patologia tunnistettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1975. Kyseinen sairaus on Borrelia-perheen bakteerin aiheuttama infektio, joka tarttuu ihmiseen punkkien pureman kautta.

Tähän tautiin sairastuakseen henkilön on oltava kontaktissa näihin niveljalkaisiin. Lymen tauti on siksi yleisempää maaseudulla, jossa on runsaasti metsää tai punkkien asuttamaa kasvistoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki punkit välittäisivät Lymen tautia.

Lymen taudin seuraukset ovat vakavia neurologisia komplikaatioita, jos hoitoa ei aloiteta aikaisessa vaiheessa. Lisäksi saatavilla olevat lääkkeet vaihtelevat prosessin iän ja taudin kulun vakavuuden mukaan. Tässä artikkelissa haluammekin kertoa tarkemmin, mistä Lymen taudin hoito koostuu.

Mikä on Lymen tauti?

Ennen kuin alamme puhua Lymen taudin hoidosta, käännetäänpä katse ensin siihen, millaisesta sairaudesta on kyse. Kuten jo mainitsimme, se on bakteerien aiheuttama infektio, joka tarttuu tiettyjen punkkien pureman kautta.

Pureman jälkeen iholle ilmestyy pieni kohouma, joka häviää seuraavien päivien aikana. Myöhemmin iholle ilmestyy yleensä ihottumaa tai ekseemaa, joka leviää asteittain. Tämä ihottuma ei kutia tai tee kipeää, mutta se voi muuttaa sijaintia. Tätä tilaa lääkärit kutsuvat yleensä erythema migrans -ilmiöksi eli vaeltavaksi ihottumaksi.

Monilla ihmisillä esiintyy myös yleistä huonovointisuutta, kuumetta ja päänsärkyä. Ongelmana tässä sairaudessa on se, että taudin aiheuttamat komplikaatiot ilmaantuvat jopa vuosia sen jälkeen, kun sen ensimmäiset merkit ovat potilaalla hävinneet.

Potilailla voi esiintyä esimerkiksi yleistä nivelkipua, erityisesti polvissa. Oireet voivat edetä aivokalvontulehdukseen, toispuoliseen kasvojen halvaantumiseen tai raajojen heikkouteen. Joissakin tapauksissa myös sydämen rytmi voi muuttua tai muistissa tapahtuu heikkenemistä.

Punkin pureman jälkeen ihoalueelle ilmestyy pieni kohouma, joka häviää hiljalleen seuraavien päivien aikana
Punkkien puremasta jääneet jäljet katoavat ajan kuluttua, mutta komplikaatiot voivat ilmaantua vasta kuukausia tai vuosia myöhemmin.

Mistä Lymen taudin hoito koostuu?

Lymen taudin hoidon on oltava varhaista, koska se on tehokkain tapa välttää kaikki edellä mainitsemamme komplikaatiot. Koska kyseessä on bakteerin aiheuttama infektio, sairauden hoitoon käytetyt lääkkeet ovat antibiootteja.

Sekä valittu hoitotyyppi että sen avulla saadut tulokset riippuvat pitkälti infektion vakavuudesta ja siitä, milloin Lymen tauti on havaittu. Tätä väittämää tukee muun muassa kolumbialaisessa lääketieteellisessä Acta de Medicina Colombiana -lehdessä julkaistu artikkeli, jossa todetaan, että taudin edetessä hoidon kautta saadut tulokset eivät yleensä ole yhtä tyydyttäviä kuin lievissä tapauksissa.

Varhaisessa vaiheessa todetun Lymen taudin hoito

Kun infektio löydetään aikaisessa vaiheessa, hoito voidaan yleensä aloittaa suun kautta otettavien antibioottien avulla. Yleisimmin käytettyjä antibiootteja ovat tetrasykliinit, erityisesti doksisykliini. Käytetty annos on potilaasta riippuen 200 milligrammaa päivässä, 21-30 päivän ajan.

Yhdysvaltain kansallisella National Library of Medicine -sivustolla julkaistun tutkimuksen mukaan on kuitenkin erityistilanteita, joissa doksisykliiniä ei voida käyttää. Esimerkiksi lapsilla ja raskaana olevilla naisilla lääkäreiden on haettava muita hoitomenetelmiä, sillä tämän antibiootin haittavaikutukset voivat olla lapsen ja raskaana olevien naisten tapauksessa vaarallisia. Alle 9-vuotiaiden lasten kohdalla onkin suositeltavaa käyttää muun tyyppisiä antibiootteja, kuten penisilliinejä.

Toisaalta raskaana olevien naisten tai hyvin pienten vauvojen tapauksessa ihanteellisinta olisi käyttää amoksisilliiniä tai kefuroksiimia. Uusimmat aiheesta tehdyt julkaisut viittaavat myös siihen, että alle 21 päivän kuuri Lymen taudin hoidossa on osoittautunut riittävän tehokkaaksi.

Kiinnostuitko aiheesta? Lue täältä lisää: Antibioottien käyttö raskauden aikana voi olla riskialtista

Lymen taudin hoito myöhään havaituissa ja vaikeimmissa tapauksissa

Kun diagnoosi tapahtuu liian myöhäisessä vaiheessa ja tauti on jo edennyt pitkälle, Lymen tautiin käytetyt lääkkeet ovat erilaisia. Yleisin näissä tapauksissa on doksisykliinin käyttö. Erona edelliseen vaiheeseen on se, että sitä on annosteltava potilaalle suoraan laskimonsisäisesti sekä pidempiä aikoja, koska infektio on ehtinyt jo asettua elimistön kudoksiin ja levitä.

Sama tapahtuu silloin, kun potilaalla on jo ilmennyt komplikaatioita, etenkin keskushermostossa. Voi olla, että potilas kärsii kasvojen toispuoleisesta halvauksesta tai aivokalvontulehduksesta. Tässä tilanteessa potilaalle tulisi myös annostella laskimonsisäisiä antibiootteja.

Näiden komplikaatioiden hoitoon yleisimmin käytetyt lääkkeet ovat kefalosporiinit. Vaikka ennuste on hyvä, lähestymistapa on määritettävä mahdollisimman nopeasti. Siksi jopa niillä ihmisillä, joilla lääkkeet toimivat, itse taudin oireet voivat vielä jatkua ajan myötä.

Lymen taudin hoito on aloitettava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa mahdollisten komplikaatioiden välttämiseksi
Punkkien pureman kautta leviävän Lymen taudin riski on suurempi kesällä ja erityisesti sellaisilla alueilla, joilla punkin asuttamaa kasvistoa on paljon, esimerkiksi leirintäalueilla.

Varhainen hoito komplikaatioiden vähentämiseksi

Lymen taudin hoito on aloitettava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, koska neurologisten seurausten tai niveliin liittyvien komplikaatioiden riski on suuri. Käytetyt lääkkeet ovat antibiootteja.

Kun infektio havaitaan aikaisessa vaiheessa ja sen oireet ovat lieviä, potilaalle annostellaan normaalisti suun kautta otettavia antibiootteja, yleisimmin doksisykliiniä. Lapsilla ja raskaana olevilla naisilla on kuitenkin parempi, että kyseinen antibiootti vaihdetaan sen mahdollisten haittavaikutusten takia penisilliineihin, kuten amoksisilliiniin. Myöhäisissä vaiheissa lääkkeet on annettava potilaalle laskimonsisäisesti.

Tärkeintä on aina patologian ehkäisy. Vältä siis mahdollisuuksien mukaan sellaisia ympäristöjä, joissa punkkeja on esiintynyt ja tee aina punkkivaroituksen omaavilla alueilla liikkumisen jälkeen kaikille perheenjäsenille ja lemmikeille huolellinen punkkitarkastus. Hyvin yksinkertaisetkin toimenpiteet auttavat laskemaan tartunnan riskiä.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Fajardo, M., Fajardo, L., & Fajardo, D. M. (n.d.). La enfermedad de Lyme.
  • García Meléndez, M. E., Skinner Taylor, C., César, J., Alanís, S., & Candiani, J. O. (2014). Enfermedad de Lyme: actualizaciones Gaceta Médica de México. 2014;150:84-95 ARTÍCULO DE REVISIÓN Correspondencia. Gaceta Médica de México (Vol. 150).
  • Treatment | Lyme Disease | CDC. (n.d.). Retrieved August 13, 2020, from https://www.cdc.gov/lyme/treatment/index.html
  • Alonso Fernández, M. (2012). Enfermedad de Lyme. ¿Es tan infrecuente? Semergen, 38(2), 118–121. https://doi.org/10.1016/j.semerg.2011.06.007
  • Olmo Montes, F. J., Sojo Dorado, J., Peñas Espinar, C., & Muniáin Ezcurra, M. A. (2014). Infecciones producidas por borrelias: enfermedad de Lyme y fiebre recurrente. Medicine (Spain), 11(51), 3009–3017. https://doi.org/10.1016/S0304-5412(14)70731-0
  • Portillo, A., Santibáñez, S., & Oteo, J. A. (2014). Enfermedad de Lyme. Enfermedades Infecciosas y Microbiologia Clinica, 32(SUPPL.1), 37–42. https://doi.org/10.1016/S0213-005X(14)70148-X
  • Sanchez, Edgar, et al. “Diagnosis, treatment, and prevention of Lyme disease, human granulocytic anaplasmosis, and babesiosis: a review.” Jama 315.16 (2016): 1767-1777.
  • Touradji, Pegah, et al. “Cognitive decline in post-treatment Lyme disease syndrome.” Archives of Clinical Neuropsychology 34.4 (2018): 455-465.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.