7 lausetta, joita tulee välttää lasten kiukkukohtausten aikana

Lapsen kiukkukohtauksen käsittely on hankalaa, mutta tietyt lauseet voivat satuttaa lastasi ja aiheuttaa ongelmia myöhemmin. Lue täältä, mitä sanoja tulisi välttää yrittäessäsi saada lastasi rauhoittumaan.
7 lausetta, joita tulee välttää lasten kiukkukohtausten aikana
Elena Sanz

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Elena Sanz.

Viimeisin päivitys: 17 joulukuuta, 2022

Kiukkukohtaukset ovat yleisiä varhaislapsuudessa, erityisesti 2 ja 4 ikävuoden välillä. Useimmat tämänikäiset lapset saavat joskus tällaisen tunnereaktion, joka vaikuttaa aikuisista kovin liioitellulta. Usein vanhemmat äimistyvät lasten kiukun, itkun ja vastustuksen vuoksi, kun heiltä on kielletty jotain tai heidät on pakotettu tekemään jotain vasten tahtoaan. Vaikka näitä tilanteita on hankala käsitellä, tiettyjä lauseita tulisi välttää lasten kiukkukohtausten aikana.

On ymmärrettävää, että toisinaan olosi saattaa olla hämmentynyt, että et osaa reagoida tai ohjata lapsen huomiota muualle. Sinun on kuitenkin pidettävä mielessä, että kiukkukohtauksen tarkoitus ei ole ärsyttää sinua tai tehdä oloasi epämukavaksi, vaan se on vain luontainen reaktio lapselta, joka vaatii itsemääräämisoikeutta.

Vanhempina tehtävämme on ymmärtää näitä tunteenpurkauksia ja opettaa lapsia kanavoimaan tunteensa terveemmillä tavoilla. Tässä mielessä onkin tiettyjä lauseita, joita tulisi välttää lasten kiukkukohtausten aikana.

Tämä ei johdu ainoastaan siitä, että nämä lauseet eivät saa lasta rauhoittumaan, vaan myös siitä, että voit aiheuttaa psyykkistä vahinkoa ja heikentää suhdetta lapsiisi. Tässä muutama tällainen lause.

Lauseet, joita tulisi välttää lasten kiukkukohtausten aikana

Muistutetaan lyhyesti, että 2-vuotiaasta lähtien lapset alkavat nähdä itsensä yksilöinä. He alkavat ymmärtää, että heillä on omat mielipiteensä, toiveensa ja tarpeensa, ja he pyrkivät puolustamaan niitä. Tästä syystä he sanovat “ei” lähes kaikkiin aikuisten ehdotuksiin, vastustavat lähes kaikkea ja ilmaisevat tiukasti oman tahtonsa.

Vaikka tämä voidaan ymmärtää luonnolliseksi osaksi lapsen kehitysvaihetta, vanhempien on asetettava rajoja. Kiukkukohtauksen seuraaminen ei tarkoita periksi antamista lapsen oikuille, vaan hänen tunteidensa ottamista todesta ja tilan antamista niiden ilmaisulle.

Mitkä lauseet tulisi sitten poistaa sanavarastosta?

1. “Suu kiinni ja lopeta itkeminen!”

Tämä lause tulee useimmiten mieleemme ja pääsee suustamme, kun lapsen itku käy hermoille, kun emme ymmärrä sitä tai se jatkuu liian pitkään. Haluamme lapsen vain olevan hiljaa, koska itkeminen on todella rasittavaa, meitä stressaa kun emme osaa tehdä hänen oloaan paremmaksi, ja koska muut ihmiset kenties tuijottavat meitä.

Tämä lause ei kuitenkaan varsinaisesti toimi. Miltä sinusta tuntuisi, jos kumppanisi tai ystäväsi käskisi sinua pitämään suusi kiinni ja lopettamaan itkemisen sinulle vaikeana aikana? Sinulla olisi varmasti loukattu ja mitätöity olo. Tältä lapsistakin tuntuu.

Kiukkukohtauksen aikana lasten on saatava ilmaista itseään, itkeä tai huutaa ja tietää, että aikuinen on läsnä ymmärtämässä ja myötäelämässä tuota tunnetta. Hän ei ole siinä läksyttämässä ja kehottamassa tukahduttamaan tunnetta.

Lapsen kiukkukohtauksen aikana tulee välttää tiettyjä lauseita.
Itkeminen ei lopu siihen, että käskemme lasta lopettamaan sen. Tämä on yleinen harhaluulo ja lähes automaattinen reaktio, joka ei tuota tulosta.

2. “Nolaat minut”

On varsin ymmärrettävää, että meitä hävettää, kun lapsellamme on kiukkukohtaus julkisella paikalla. Uteliaat ja syyttävät katseet eivät ole koskaan kaukana. On kuitenkin tärkeää unohtaa muiden ihmisten mielipiteet ja keskittyä oman lapsen tarpeisiin.

Jos sanomme lapselle, että hän tekee itsestään naurunalaisen tai nolaa meidät, saatamme saada hänelle todella pahan mielen. Hänen tunnereaktionsa ei ole tahallinen; lapsi ei vain osaa hillitä itseään paremmin.

Tämän kuuleminen saattaa saada lapsen tuntemaan itsensä nöyryytetyksi. Hän saattaa jopa alkaa uskoa, että tunteiden näyttäminen on häpeällistä ja rangaistavaa. Hän saattaa näin ollen pyrkiä pidättelemään niitä tulevaisuudessa.

Saatat pitää tästäkin artikkelista: Tavat, jotka sinun tulisi opettaa lapsellesi

3. “Se ei ole juttu eikä mikään”

Kuinka monta kertaa oletkaan ajatellut näin, kun olet nähnyt lapsesi itkevän epätoivoissaan siksi, että hän joutuu lähtemään puistosta tai ei saa viedä lelua mukanaan kouluun? Aikuisen näkökulmasta tilanne vaikuttaa vähäpätöiseltä, mutta sinun on ymmärrettävä, että lapsesta asia on niinkin tärkeä, että se nostaa hänelle tunteet pintaan.

Kun sanot lapselle, ettei se ole iso asia, vähättelet taaskin hänen tunteitaan. Lapsen tulee tuntea, että häntä ymmärretään, häntä autetaan ymmärtämään miksi hän tuntee näin, nimeämään tunteitaan ja hallitsemaan niitä. Jos vähättelet niiden merkitystä, menetät arvokkaan tilaisuuden opettaa tunneälykkyyttä.

4. “Jos et lakkaa itkemästä, saat rangaistuksen”

Hyvin usein esiin nousee uhkauksia ja rangaistuksia, erityisesti vanhempien epätoivon seurauksena. Tämän asenteen omaksuminen saattaa auttaa lyhytaikaisesti (lapsi lakkaa itkemästä seuraamusten pelossa). Se ei kuitenkaan opeta hänelle mitään tärkeää.

Lapsi ei tällä tavoin opi hillitsemään tunteitaan – ainoastaan peittelemään niitä ja tottelemaan. Tämä aiheuttaa lapselle ongelmia tulevaisuudessa ja heikentää myös sidettä välillänne.

Pidätkö tästä artikkelista? Saatat haluta lukea tämänkin: Mistä tunnistat hemmotellun lapsen?

5. “En rakasta sinua, kun käyttäydyt näin huonosti”

Lapset tarvitsevat huomiota, hyväksyntää ja rakkautta viitehenkilöiltään. Tästä syystä he kykenevät muokkaamaan käytöstään, jos tuo rakkaus on uhattuna.

Sanomalla tämän lauseen lapsellesi annat hänen kuitenkin ymmärtää, että rakkautesi on ehdollista ja että et rakasta häntä siksi kuka hän on, vaan hänen tekojensa vuoksi. Tämä synnyttää käsityksen siitä, että muita tarvitsee miellyttää saadakseen arvostusta. Tämä kaava voi aiheuttaa paljon kärsimystä aikuisena.

6. “Et ole enää vauva, joten et voi käyttäytyä noin”

Tämä on yksi pääasiallisista lauseista, joita vanhempien tulisi välttää lasten kiukkukohtausten aikana, pääasiassa siksi, ettei siinä ole järkeä. Kun lapset kasvavat, ajattelemme joskus virheellisesti heidän olevan pieniä aikuisia. Ajattelemme heillä olevan sellaisia kykyjä, joita heillä ei vielä todellisuudessa ole, ja odotamme heiltä reaktioita, joita emme voi heiltä saada.

Toden totta, neljävuotias lapsesi ei ole enää vauva; hän osaa jo puhua, ja itku ei ole hänen ainoa kommunikointikeinonsa. Hänellä ei tästä huolimatta ole riittävää tietoa, kognitiivista kypsyyttä ja psyykkisiä työkaluja osatakseen hallita tiettyjä tilanteita.

Älä saa lasta tuntemaan itseään syylliseksi tai naurettavaksi jonkin sellaisen asian takia, jota hän ei pysty hallitsemaan. Opeta ja opasta häntä mieluummin, jotta hän osaa käyttäytyä eri tavalla vastaisuudessa.

Lasta ei pidä syyllistää kiukkunsa takia.
On virhe kohdella lapsia pieninä aikuisina. He eivät ole sellaisia, ja he ovat vasta oppimassa hallitsemaan tunteitaan.

7. “Jos rauhoitut, saat mitä haluat”

Periksi antaminen lasten oikuille on se, mihin monet vanhemmat turvautuvat, kun he eivät osaa tehdä muutakaan. Kunhan lapsi vain on hiljaa, lopettaa itkemisen ja lakkaa kärsimästä, vanhemmat työntävät syrjään itse asettamansa rajat ja täyttävät lapsen toiveen. Toisinaan he jopa lupaavat jonkinlaista palkkiota tai palkintoa, jos lapsi lopettaa itkemisen.

Tämä sallivuus ei ole tervettä. Rajat ovat tarpeellisia, ja lapsen täytyy oppia sietämään turhautumista.

Näitä lauseita tulee välttää lasten kiukkukohtausten aikana parantaaksesi suhdetta lapseesi

Lyhyesti, lasten kiukkukohtausten käsitteleminen on vaikeaa, ja se vaatii kärsivällisyyttä, ymmärrystä ja omistautumista. Ne ovat kuitenkin loistavia tilaisuuksia opettaa tärkeitä arvoja ja työkaluja sekä vahvistaa suhdetta lapsiin tarjoamalla heille kunnioitusta, kuuntelevan korvan ja rakkautta.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Baumrind, D. (1967). Child care practices anteceding three patterns of preschool behavior. Genetic Psychology Monographs, 75(1), 43–88.
  • Díaz, ., & Bonet, C. (2005). Las rabietas en la infancia: qué son y cómo aconsejar a los padres. Revista Pediatría de Atención Primaria7(25).

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.