Lämpö ja kylmä urheiluvammojen hoidossa

Lämmön ja kylmän käyttö urheiluvammojen hoidossa on yleinen tapa. Mutta tiedätkö, kumpaa niistä tulisi käyttää missäkin vammassa? Vastaamme alla tähän kysymykseen.
Lämpö ja kylmä urheiluvammojen hoidossa

Viimeisin päivitys: 05 tammikuu, 2022

Liikunnan harrastamiseen liittyy aina riski äkillisistä urheiluvammoista. Vamman sattuessa alamme usein pohtia, miten sitä tulisi hoitaa. Vaikka kylmä ja lämpö ovat urheiluvammojen hoidossa yleisesti käytetyt menetelmät, tähän liittyen tulisi paikata eräitä tietoaukkoja.

Miten lämpö ja kylmä auttavat urheiluvammojen hoidossa? Milloin suositellaan lämmintä ja milloin kylmää? Miten niitä käytetään ja kuinka kauan hoitoa tulisi jatkaa? Näihin kysymyksiin löydät vastaukset tästä artikkelista. Jatka siis lukemista, jotta opit hoitamaan vammojasi tehokkaasti!

Kylmä urheiluvammojen hoidossa

Kylmää käytetään erilaisiin tuki- ja liikuntaelinten vaivojen hoitoon. Tarkemmin ottaen paikallista kylmähoitoa käytetään tulehduksen, trauman aiheuttamien vammojen ja lihasvenähdysten lievittämiseen. Jäätä voidaan käyttää seuraavissa vaivoissa.

Kylmä vaikuttaa vasokonstriktion kautta, eli se kaventaa verisuonia. Näin vammautuneen alueen verenkierto vähenee, mikä auttaa lievittämään tulehdusta lyhytaikaisesti.

Hyödyt

Kylmä auttaa lievittämään traumasta johtuvaa kipua, laskemaan turvotusta ja vähentämään lihaskramppeja.

Lämpöä ja kylmää käytetään urheiluvammojen hoidossa.
Kylmähoito auttaa supistamaan verisuonia ja vähentämään tuehdusta.

Kuinka kylmää käytetään

Asiantuntijat suosittelevat käyttämään kylmiä geelipakkauksia tai liinaan käärittyä jääpalaa, jotta se ei ole suorassa kosketuksessa ihoon. Sitä tulisi käyttää 10–30 minuuttia. Prosessin tulisi olla keskeytymätön ja se tulisi toistaa kahden tunnin sykleissä.

Kylmähoitoa ei sitä vastoin suositella seuraavissa tilanteissa:

Lämpö urheiluvammojen hoidossa

Olemme nyt selventäneet, milloin kylmää tulisi käyttää urheiluvammojen hoidossa. Milloin on sitten syytä nostaa hoidon lämpötilaa?

Lämpöä käytetään erityisesti lihasvammoihin (kontraktuuriin) ja nivelten vaivoihin. Siitä tulee hoidon kulmakivi myös silloin, kun urheilijalla on kroonista kipua.

Lämpöhoito vaikuttaa verisuonia laajentavasti, mikä parantaa veren, ravinteiden ja hapen kulkeutumista hoidettavalle alueelle. Se käynnistää myös aineenvaihduntatoiminnan ja lisää tietysti myös tulehdusta.

Hyödyt

Lämpöhoidon hyötyjä, kun sitä tehdään tunnollisesti yllä mainittujen vaivojen hoitamiseksi, ovat esimerkiksi seuraavat:

  • Lihasten rentoutuminen
  • Lihas- ja nivelkivun lievittyminen
  • Lisääntynyt pehmytkudosten suorituskyky
  • Verenpaineen lasku
  • Lisääntynyt liikkuvuus vamma-alueella, mikä on seurausta jänteiden, lihasten ja nivelten parantuneesta notkeudesta

Kuinka lämpöhoito toteutetaan

Lämpöhauteet, porekylvyt, lämpöpeitteet, lämpölamput ja ultraääni ovat yleisimpiä välineitä, joilla vamma-aluetta voidaan lämmittää.

Toipumisprosessi tulisi aloittaa lämpöhoidolla 48–72 tunnin kuluessa vamman synnystä. Alustavan vaiheen jälkeen valittu materiaali laitetaan iholle (ei jatkuvasti) 10–30 minuutin ajaksi.

Kuten kylmän kohdalla, lämpöä tulisi välttää tietyissä tilanteissa. Lämpöhoitoa ei suositella muun muassa seuraavissa tilanteissa:

  • Tulehdus
  • Hyvin kuumat alueet
  • Pahanlaatuiset kasvaimet
  • Tuoreet iskut
  • Tuntoherkkyyden muutokset
  • Infektiot
  • Verenvuodot
Lämpö lievittää lihaskipua.
Lämpö voi auttaa rauhoittamaan lihas- ja nivelkipua. Sen kanssa tulisi kuitenkin olla varovainen, sillä se ei sovellu kaikissa tapauksissa.

Lämpö ja kylmä urheiluvammojen hoidossa (kontrastikylvyt)

Tähän saakka olemme tutustuneet laajemmin kylmän ja lämmön käyttöön urheiluvammoissa. Lämpö- ja kylmähoito eivät kuitenkaan aina sulje toisiaan pois. Tästä ovat saaneet alkunsa niin kutsutut “kontrastikylvyt”.

Tässä hoidossa kylmää ja lämmintä vuorotellaan tiettyjen vammojen ja trauman hoitamiseksi. Näin saadaan aikaan verisuonten laajenemista ja supistumista verenkierron tehostamiseksi paikallisesti, erityisesti raajoissa.

Ennen veteen upottautumista sekä kylmän että kuuman veden lämpötila on säädettävä tarkoin, sillä hoidon teho riippuu tästä. Lämpimän veden tulisi olla 38–44 ℃, kun taas kylmän veden tulisi olla 10–20 ℃. Tätä hoitoa käytetään enemmän tendinopatioihin eli jännekipuihin ja venähdyksiin.

Vielä lopuksi

Kylmä ja lämpö urheiluvammojen hoidossa ovat vain lisäapu muiden toipumista nopeuttavien menetelmien oheen. Täydellisen toipumisen takaavat lisäksi fysioterapeutin suosittelemat harjoitteet sekä hieronnat.

On erittäin tärkeää antaa ammattilaisen päättää, käytetäänkö hoidossa kylmää, lämmintä vai molempia, jotta vältetään haitalliset seuraukset, jotka voisivat aiheuttaa lisäongelmia pitkällä aikavälillä.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Miten äärilämpötilat vaikuttavat ihmisen kehoon?
Askel Terveyteen
Lue se täällä Askel Terveyteen
Miten äärilämpötilat vaikuttavat ihmisen kehoon?

Äärimmäinen kuumuus tai kylmyys ei ole hyväksi ihmiselle. Tässä artikkelissa selvitämme, miten äärilämpötilat vaikuttavat ihmisen kehoon.



  • Van der Bekerom M, Struijs P, Blankevoort L, Van Dijk C y Kerkhoffs G. ¿Cuál es la evidencia de la terapia de reposo, hielo, compresión y elevación en el tratamiento de los esguinces de tobillo en adultos? J Athl Train. 2012.
  • Thorsson O. Kylbehandling av idrottsskador. En aktuell litteraturöversikt [Cold therapy of athletic injuries. Current literature review]. Lakartidningen. 2001 Mar 28;98(13):1512-3. Swedish. PMID: 11330146.
  • Fisucus K, Kaminski T y Power M. Cambios en el flujo sanguíneo de la parte inferior de la pierna durante la terapia de agua caliente-fría y de contraste. Arch Phys Med Rehabil. 2005.
  • Cochrane J. Una revisión de la inmersión alterna en agua fría y caliente para la recuperación del atleta. Fisioterapia en el deporte. 2004.
  • Malanga GA, Yan N, Stark J. Mechanisms and efficacy of heat and cold therapies for musculoskeletal injury. Postgrad Med. 2015 Jan;127(1):57-65. doi: 10.1080/00325481.2015.992719. Epub 2014 Dec 15. PMID: 25526231.
  • Llor J. Evidencia científica de la hidroterapia, balneoterapia, termoterapia, crioterapia y talasoterapia. Medicina naturista. 2008. Disponible en: https://dialnet.unirioja.es/servlet/articulo?codigo=2574514.
  • Andrade J, Costa S, Facó S, Magalhães A, Silva A, Minghini B et al. LA INFLUENCIA DE LA TERMOTERAPIA EN LA GANANCIA DE FLEXIBILIDAD DE LOS MÚSCULOS ISQUIOTIBIANOS. Rev Bras Med Esporte [Internet]. 2016. Disponible en: http://www.scielo.br/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S1517-86922016000300227&lng=en.