Kilpirauhasen nodulit: oireet ja aiheuttajat
Kilpirauhasen nodulit eli kyhmyt ovat liiallista solukasvustoa, jotka muodostuvat kilpirauhaseen kohoumien tai turpoamisten muodossa. Jotkut niistä ovat havaittavissa yksinkertaisella palpaatiolla, mutta monet kyhmyt ovat liian pieniä huomattavaksi tunnustelemalla, eikä niitä voida tunnistelemalla todeta esimerkiksi kaulan alueelta.
Kilpirauhasen kyhmyt voivat olla kiinteitä tai kystisiä. Kystiset kyhmyt puolestaan ovat täynnä nestettä ja niitä peittävät kapselit. Kiinteät kyhmyt ovat kuitenkin täysin kiinteitä.
Kilpirauhasen nodulit voivat sijaita kilpirauhanen eri osissa. Kilpirauhaset itsessään koostuvat kahdesta lohkosta, jotka on kytköksissä toisiinsa ohuella kudoskaistalla. Tämä rauhanen sijaitsee kaulassa ja normaalissa olosuhteissa et voi tuntea sitä tunnustelemalla kaulaasi.
Koska yksi kilpirauhasen tehtävistä on tuottaa T3- ja T4-hormoneja, kyhmy joka sijaitsee tässä rauhasessa, voi olla toiminnallinen. Tämä tarkoittaa sitä, että se pystyy erittämään hormoneja, aivan siinä missä normaalikin kudos. Tällaisissa tapauksissa ilmenee kuitenkin hormonin ylituotantoon liittyviä oireita.
Useimmat kilpirauhasen kyhmyt ovat hyvänlaatuisia ja monet lääkärit havaitsevatkin ne vahingossa toisen lääketieteellisen ongelman tutkimusten yhteydessä. Joka tapauksessa, koska pieni osa kyhmyistä voi olla oire kilpirauhassyövästä, potilaan on aina mentävä täydentävään testeihin, saadakseen lopullisen diagnoosin kilpirauhasen noduleista.
Mistä kilpirauhasen nodulit johtuvat?
Tässä on joitain yleisimpiä syitä siihen, miksi kilpirauhasen nodulit syntyvät:
Jodin puute ruokavaliossa
Jos et saa tarpeeksi jodia syömistäsi ruuista, sinulle voi muodostua kilpirauhasen noduleita eli kyhmyjä. Tämä klassinen ja historiallinen kilpirauhassairauksien muodostumisen syy on johtanut useiden maiden lainsäädäntövelvollisuuteen lisätä jodia keinotekoisesti moniin elintarvikkeisiin, mukaan lukien ruokasuolaan.
Nämä lait hyväksyttiin aikoinaan jolloin struumaa eli kaulan turvotusta esiintyi paljon eri puolilla maailmaa jodin puutteen takia.
Tyreoidiitti
Tämä termi viittaa kilpirauhasen tulehdukseen. Kun tulehdus on krooninen ja jatkuva, se voi aiheuttaa myös kilpirauhasen noduleita. Yksi yleisimmistä muodoista on Hashimoton kilpirauhastulehdus, jonka oireita on mm. kilpirauhasen vajaatoiminta.
Kilpirauhasen normaalien solujen lisääntyminen
Joissakin olosuhteissa normaalit kilpirauhasen solut kasvavat suhteettomasti ja muodostavat kyhmyn. Tätä kutsutaan kilpirauhasen adenoomaksi ja se on hyvänlaatuinen.
Ongelmana on, että adenooma voi olla myös toiminnallinen. Toisin sanoen, myös se voi kyetä tuottamaan hormoneja ja lisätä niitä henkilön vereen. Tämä voi saada ihmisen kärsimään kilpirauhasen liikatoiminnasta.
Nesteen kertyminen
Kilpirauhasen nodulit voivat olla myös kystisiä, eli ne voivat olla myös nesteellä täytettyjä onteloita. Ne ovat hyvänlaatuisia, eivätkä yleensä toimivia, siksi ne eivät pysty tuottamaan itse hormoneja.
Pahanlaatuisten solujen lisääntyminen
Kilpirauhasen nodulien vaarallisin muoto on kilpirauhassyöpä. Onneksi sen osuus tapauksista on varsin pieni. Varhaisella diagnoosilla sen hoito ja leikkaus voivat estää syövän leviämisen.
Kilpirauhasen noduleiden aiheuttamat oireet
Kilpirauhasen nodulit eivät yleensä aiheuta oireita ollenkaan, koska ne ovat yleensä pieniä ja toimimattomia. Monissa tapauksissa ne löydetäänkin aivan vahingossa kilpirauhasen ultraäänitutkimuksesta, tai kaulan alueen CT-tutkimuksen avulla, jonka potilas saa toisesta syystä.
Kun kyhmy on havaittavissa ulkopuolelta kaulaa palpatoimalla, potilaalla on oltava suhteellisen suuri muodostelma. Lääkäri voi havaita nämä tilanteet fyysisen tutkimuksen aikana, tai joskus potilas toteaa kyhmyt itse.
Jos potilaalla on havaitun kyhmyn lisäksi muita oireita, kuten painon putoamista, voimakkaita hikoilujaksoja, sydämen sykemuutoksia tai nielemisvaikeuksia, kyhmy saattaa olla pahanlaatuinen. Vaikka lopullinen diagnoosi voi olla hyvänlaatuinen, näiden oireiden esiintyminen pakottaa kiihdyttämään täydentävien menetelmien toteuttamista asian varmistamiseksi.
Toisaalta, jos kyseessä on toiminnalliset kilpirauhasen nodulit, jotka kykenevät tuottamaan hormoneja ja lisäämään niitä verenkiertoon, silloin oireena esiintyy kilpirauhasen liikatoimintaa. Potilas kärsii takykardiasta, voimattomuudesta, kynsien ja hiusten muutoksista, ripulista, ärtyneisyydestä eikä paino nouse huolimatta lisääntyneestä ruuan syömisestä.
Kilpirauhasen nodulit – diagnosointi
Kun kilpirauhasen kyhmy on havaittu palpaatiolla, tai toista syytä koskevan testin yhteydessä, lääkäri pyytää sarjan erilaisia diagnostisia testejä diagnoosin varmistamiseksi. Näihin tutkimuksiin sisältyy:
- Annostus kilpirauhashormoneja. Verikokeilla, jotka mittaavat T4- ja TSH-tasoja.
- Kilpirauhasen ultraääni. Jos sitä ei ole aikaisemmin tehty, tämä testi on ensimmäinen vaihe kilpirauhasen kyhmyn tutkimiseksi. Ensinnäkin se antaa lääketieteen ammattilaiselle mahdollisuuden erottaa kiinteät ja kystiset kyhmyt toisistaan, sekä mahdollisuudet nodulin koon mittaamiseksi.
- Neulabiopsia eli koepalan otto. Jos lääkäri epäilee kyhmyn pahanlaatuisuutta, hän määrää biopsian eli näytteenoton. Siihen kuuluu erittäin ohuen neulan työntäminen rauhaseen, jotta soluja saadaan kerättyä rauhasesta, ja tämän jälkeen ne analysoidaan mikroskoopilla. Tämänhetkisen ohjeistuksen perusteella potilaalle voidaan tehdä tämä tutkimus ilman että se vaatii hänen jäämistään sairaalahoitoon. Lääkärit hoitavat koepalan ottamisen yleensä paikallispuudutuksella.
Yhteenvetona
Kilpirauhasen nodulit voivat ilmetä useiden sairauksien seurauksena, jotka voivat vaikuttaa kilpirauhasen terveyteen. Vaikka ne ovat yleensä hyvänlaatuisia, on hankittava oikea diagnoosi asian varmistamiseksi. Siksi on välttämätöntä että kysyt neuvoa lääkäriltäsi, jos huomaat merkkejä kilpirauhasten kyhmyistä itselläsi.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Román-González, Alejandro, et al. “Nódulo tiroideo, enfoque y manejo. Revisión de la literatura.” Iatreia 26.2 (2013): 197-206.
- Ambriz, Pedro Torres, et al. “Diagnóstico y tratamiento del nódulo tiroideo.” Revista de Endocrinología y Nutrición 8.3 (2000): 87-93.
- Uliaque, Carolina Franco, et al. “Utilidad de la ecografía en la evaluación de los nódulos tiroideos.” Radiología 58.5 (2016): 380-388.
- Pereira Despaigne, Olga Lidia, et al. “Diagnóstico de las afecciones nodulares del tiroides.” Medisan 19.6 (2015): 788-796.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.