Kemoterapiaan liittyvän pahoinvoinnin ehkäisy

13 lokakuu, 2020
Kemoterapiaan liittyvän pahoinvoinnin ja huonovointisuuden hoito on aina ollut yksi prioriteeteista onkologian alalla. Tämän haittavaikutuksen hallitseminen johtaa suoraan potilaan elämänlaadun kohentumiseen.

Syöpäpotilaat pelkäävät paljon kemoterapiaan liittyvää huonovointisuutta ja pahoinvointia. Se on yksi yleisimmistä tämän syöpähoidon sivuvaikutuksista. Kemoterapiaan liittyvän pahoinvoinnin ehkäisy voi parantaa elämänlaatua huomattavasti, jolloin potilaat myös sitoutuvat hoitoon todennäköisemmin.

Nykyään on olemassa monia hoitovaihtoehtoja kemoterapiaan liittyvän huonovointisuuden ehkäisemiseksi. Potilaat käyttävät niitä kuitenkin usein väärin, joko siksi että he eivät ole tottuneet niihin, tai siksi että he haluavat varmistaa niiden tehon ja käyttävät niitä erheellisesti liikaa.

Kemoterapian aiheuttamaan pahoinvointiin liittyvät riskit riippuvat potilaasta ja hänen saamastaan hoidosta. Molemmat näistä tekijöistä määrittävät sen, kuinka voimakas tämä sivuvaikutus on.

Kemoterapiaan liittyvän pahoinvoinnin luokittelu

Riippuen siitä, missä vaiheessa hoitoa potilas kärsii näistä oireista, pahoinvointi voidaan jakaa kolmeen pääryhmään:

  • Akuutti oksentelu. Tämä tapahtuu ensimmäisten 24 tunnin aikana kemoterapian jälkeen.
  • Viivästynyt oksentelu. Ensimmäiset merkit kemoterapiaan liittyvästä pahoinvoinnista ja oksentelusta esiintyvät vähintään 24 tuntia hoidon jälkeen. Pahoinvointi voi jatkua 6-7 päivän ajan. Kemoterapialääke nimeltä sisplatiini liitetään usein tähän haittavaikutukseen.
  • Ennakoiva oksentelu. Tämä tapahtuu yleensä 24 tunnin sisällä ennen kemoterapiaa. Tutkimukset osoittavat, että kolmannen tai neljännen hoitokerran jälkeen 20–40 % potilaista alkaa kokemaan ennakoivaa oksentelua.
Kemoterapiaan liittyvän pahoinvoinnin ehkäisy voi parantaa elämänlaatua huomattavasti, jolloin potilaat myös sitoutuvat hoitoon todennäköisemmin.
Kemoterapiaan liittyvää pahoinvointia voi ilmetä joko ennen tai jälkeen hoitoa.

Kemoterapiaan liittyvän pahoinvoinnin ehkäisy ja hoito

Pahoinvoinnin ehkäisy- ja hoitomenetelmät voivat vaihdella riippuen oireiden vakavuudesta sekä pahoinvoinnin ilmenemisajankohdasta.

Akuutti oksentelu

Akuutin oksentelun ehkäisyyn ja hoitoon määrätyt lääkkeet ovat hyvin pitkään olleet pääasiassa dopaminergiset antagonistit, antihistamiinit, kortikosteroidit, kannabinoidit ja bentsodiatsepiinit. Näillä lääkkeillä on vaihteleva tehokkuus potilaasta ja tapauksesta riippuen, ja voivat aiheuttaa melko vakaviakin sivuvaikutuksia.

Mutta sitten löydettiin serotoniinireseptorin antagonistit, ja tästä lähtien ihan uusi lääkeryhmä on ollut saatavilla kemoterapiaan liittyvän pahoinvoinnin ehkäisyyn. Nämä lääkkeet ovat paitsi tehokkaampia, niiden sivuvaikutukset ovat myös lievempiä ja harvinaisempia.

Samansuuruisissa annoksissa annosteltuina neljä olemassa olevaa 5-HT3 -reseptorin antagonistia, eli ondansetroni, granisetroni, dolasetroni ja tropisetroni, ovat yhtä tehokkaita estämään kemoterapian aiheuttamaa keskivoimakasta tai hyvin voimakasta oksentelua. Päätös siitä, mitä niistä tullaan kunkin potilaan kohdalla annostelemaan, tulee perustua lääkkeen saatavuuteen, sopivuuteen, kustannuksiin ja sivuvaikutuksiin.

Kiinnostuitko aiheesta? Lue lisää täältä: Syöpä vaikuttaa potilaan fyysiseen sekä psyykkiseen terveyteen

Viivästynyt oksentelu

Viivästynyttä oksentelua on yleensä vaikeampi hoitaa kuin akuuttia oksentelua. Koska tämä haittavaikutus alkaa ilmetä yleensä vasta hoidon jälkeen kotiin saavuttua, sen hallitsemiseksi on vähemmän keinoja.

Tässä tilanteessa potilaan oma panos sekä perheen tuki ovat huomattavampia. Näin ollen, niin kauan kuin viivästyneen oksentelun riski on olemassa, potilasta tulee ohjeistaa oikein oksentelua ehkäisevien ja hoitavien lääkkeiden käyttämisessä.

Kemoterapiaan liittyvän pahoinvoinnin asianmukainen ehkäisy vähentää akuutin, viivästyneen sekä ennakoivan oksentelun riskiä seuraavien hoitojaksojen aikana. Jos ehkäisytoimet aloitetaan jo ennen kemoterapian ensimmäistä hoitojaksoa, potilas voi säästyä myöhemmiltä lääkärikäynneiltä ja turhalta stressiltä.

Viivästyneen oksentelun tapauksessa serotoniinireseptorin antagonistilääkkeet eivät ole yhtä tehokkaita kuin akuutissa oksentelussa. Tässä tapauksessa kortikosteroidilääkkeet ovat tehokkaampia, ja potilaan tulee ottaa niitä 3-4 päivän ajan kemoterapian jälkeen.

Lisäksi, kuten akuutin oksentelun ehkäisyssä, myös viivästyneen oksentelun ehkäisyssä antiemeettisten eli pahoinvointia estävien lääkkeiden yhdistelmäkäyttö näyttää olevan tehokkaampaa kuin vain yhden lääkkeen käyttö.

Kaiken antiemeettisen eli pahoinvointia estävän hoidon pääasiallinen tavoite syöpäpotilailla on ehkäistä kemoterapiaan liittyvän pahoinvoinnin puhkeaminen jo ennen sen ilmaantumista.
Viivästyneen oksentelun hoidossa serotoniinireseptorin antagonistilääkkeet eivät ole yhtä tehokkaita kuin kortikosteroidilääkkeet, joita potilaan tulee ottaa 3-4 päivän ajan kemoterapian jälkeen.

Ennakoiva oksentelu

Paras tapa ehkäistä ennakoivaa oksentelua on saada akuutti ja viivästynyt oksentelu hallintaan.

Jos potilaalla ilmenee tätä haittavaikutusta, käyttäytymisterapia voi olla tehokas apu.

Sinua saattaa kiinnostaa tämäkin artikkeli: Opioidit syövän aiheuttaman kivun hoidossa

Kemoterapiaan liittyvän pahoinvoinnin ehkäisy: tiivistettynä

Kaiken antiemeettisen eli pahoinvointia estävän hoidon pääasiallinen tavoite syöpäpotilailla on ehkäistä kemoterapiaan liittyvän pahoinvoinnin puhkeaminen jo ennen sen ilmaantumista.

Tämä parantaa merkittävästi syöpäpotilaiden elämänlaatua, sekä sairaalahoidon aikana että kotona.

Viimeisten 20 vuoden aikana saavutetuista edistysaskeleista huolimatta tähän tavoitteeseen on valitettavasti vaikea päästä. Pahoinvointi ja oksentelu ovat edelleen yleisiä ja huolestuttavia sivuvaikutuksia kemoterapiaa saavilla potilailla.

  • Carretero Colomer, M. (2001). Ondansetrón. Offarm: Farmacia y Sociedad.
  • FERREIRA, R. G., & FRANCO, L. F. de R. (2017). EFEITOS COLATERAIS DECORRENTES DO TRATAMENTO QUIMIOTERÁPICO NO CÂNCER DE MAMA: revisão bibliográfica. REVISTA DA UNIVERSIDADE VALE DO RIO VERDE. https://doi.org/10.5892/ruvrd.v15i2.3759
  • Haro, L. M., Mondéjar, R., Muñoz, M. del M., Molina, M. J., Olaverri, A., & Santiago, J. A. (2013). Tratamiento psicológico de las náuseas y vómitos anticipatorios inducidos por quimioterapia o radioterapia. Psicooncologia. https://doi.org/10.5209/rev_PSIC.2013.v10.n2-3.43450