Jos annat periksi tänään, eilisen ponnistukset ovat hyödyttömiä

Ei ole paha asia antaa periksi aloittaakseen taas alusta. Se on ongelma silloin, jos et löydä mitään mikä motivoisi ja inspiroisi sinua jatkamaan eteenpäin.

Jos alistut, annat periksi. Jos sanot itsellesi ettet voi enää jatkaa ja annat ponnistustesi muuttua tappion kyyneliksi, mitkään eiliset tekosi eivät merkitse mitään, eivät mitkään murtamasi muurit eivätkä hiljaisuudessa tehdyt saavutukset.

Kannamme harteillamme taisteluja, joista vain me itse olemme tietoisia. Olet tehnyt ne perheesi ja lastesi vuoksi. Olet taistellut joka päivä toteuttaaksesi unelmaasi, joka sinulla on ollut mielessä ja jota kaikki eivät ymmärrä.

Miksi meillä on siis taipumusta antaa periksi? Tuen puute, pettymykset ja psyykkinen uupumus ovat syitä siihen, miksi putoamme polvillemme ja päästämme pitkän tappion huokauksen.

Toiset saattavat nähdä sinut leijonana, henkilönä joka kykenee kaikkeen eikä anna koskaan periksi. Siitäkin huolimatta tämä leijona sinussa muuttuu toisinaan väsyneeksi kissaksi, joka haluaisi vain käpertyä sängyn nurkkaan ja nukkua.

Jos tämä on tapahtunut sinulle, rohkaisemme sinua samaan uskosi takaisin. Suosittelemme, ettet luovuta ja anna alakuloisuuden ottaa sinua valtaansa.

Näin teet sen.

Jos annat periksi, mikään ei muutu

Antautuminen on sana, joka kuulostaa meistä erittäin pahalta. Siitä puuttuu arvokkuutta, ja se yhdistetään tavallisesti pelkuruuteen. Sitä ei tulisi nähdä tällä tavalla.

Periksi antaminen silloin tällöin on normaalia ja jopa odotettavissa. Ennen kaikkea siksi, että joskus periksi antava henkilö tekee sen näyttääkseen, ettei hän voi enää tehdä enempää.

“Annan periksi, sillä tiedän ettei tämä henkilö rakasta minua, enkä voi tuhlata enempää aikaa tähän asiaan.”

“Kyllä minun on luovutettava – en ole sopiva tähän hommaan ja minun pitäisi omistautua jollekin toiselle alalle.”

• Periksi antaminen on aina sallittua, jos sen tehdessämme hyväksymme tietyn todellisuuden tulemalla tietoiseksi siitä, että jokin asia ei ollut meitä varten, ja pyrimme parantamaan elämäämme.
• Kolikon toinen puoli on se, että periksi antaminen johtuu mitä ilmeisemmin särkyneestä sydämestä ja pirstoutuneesta mielestä, jolla ei ole energiaa tai toivoa kohdata konkreettista tosiasiaa.
• Jos luovutamme ja näemme itsemme ihmisenä joka ei kykene käymään tätä henkilökohtaista taistelua, meidän on tiedostettava, että mikään ei tule muuttumaan.
• Tulemme pysymään aivan samassa tilanteessa kykenemättä parantamaan elämäämme tai pyrkimään kohti päämäärää, joka merkitsee meille niin paljon.

Jos annat periksi hetkenä minä hyvänsä, arvioi ne seuraukset, jotka “irti päästämisellä” ja tavoitteen hylkäämisellä saattaa olla.

Taisteluun valmistautuminen antautumalla väliaikaisesti

Kuvitellaan, että annoit periksi. Tunsit olosi musertuneeksi työstäsi johtuen ja sanoit itsellesi, että “en koskaan pääse huipulle”.

• Annamme periksi lastemme suhteen ajatellen, etteivät he koskaan läpäise kurssia, koska he eivät kykene keskittymään, olemaan vastuuntuntoisempia ja käyttämään hyödyksi tuntikausien pänttäämistään.
• Toisinaan väliaikainen antautuminen antaa uutta perspektiiviä asioihin, jolloin näemme ne rauhallisemmin, ilman paineita.
• Antaessasi periksi käyt läpi sisäisen rauhan vaiheen, jonka aikana, yhtäkkiä ja tietämättä kuinka, saat takaisin voimasi. Silloin sinussa syntyy uusia ideoita, parempia strategioita ja uudistuneita unelmia.

Kannattaa pitää mielessä, että päämäärän saavuttaaksemme tarvitsemme kaiken itsestämme. Paineet ja lisääntynyt ahdistus ovat todellisia vihollisiamme.

Pysy rauhallisena niin näet, kuinka leijona taas herää.

Lopullinen voitto saavutetaan päivittäisillä voitoilla

Voittaja on unelmoija, joka ei koskaan anna periksi. Tämän tehdäksesi sinun on unelmoitava, kuviteltava, luotava suunnitelmia ja strategioita ja – ennen kaikkea – lausuttava jokainen toive henkäyksellä motivaatiota.

• Meidän tulisi pitää mielessä, että lopullinen voitto saavutetaan monien päivittäisen voittojen kautta.
• Emme aina näe tätä, koska olemme keskittyneet vain pitkän tähtäimen tavoitteeseen näkemättä päivittäisiä muutoksia, joita teemme pyrkiäksemme sitä kohti.

Luovuttamatta jättäminen vaatii hyvää asennetta, luottamusta, hyvää itsetuntoa ja, enemmän kuin mitään, kykyä nähdä, että tällä henkilökohtaisella taistelulla on merkitys ja tarkoitus, johon kannattaa käyttää aikaa ja tunteita.

Jos siis parhaillaan käyt henkilökohtaista taistelua, muista että joskus ympärillä olevat ihmiset voivat olla korvaamaton apu. Tai sitten asia on päinvastoin: he voivat olla esteenä tielläsi ja uhata uskoasi.

Kiinnitä huomiota niihin ihmisiin, jotka ovat lähimpänä sydäntäsi, ja kuuntele ennen kaikkea vaistojasi ja sisäistä ääntäsi.