”Joku kulkee metsän läpi ja näkee vain polttopuuta”

Onko sinulle käynyt niin, että huomaamattasi alat katsella jotain, josta aiemmin nautit, pelkästään sen vuoksi, mitä hyötyä siitä voi saada?

On olemassa lause, joka liitetään Tolstoin nimiin, vaikkakaan lähdettä ei ole riittävän selvästi todistettu, jotta sen voisi pitää varmana, ja joka kiteyttää hyvin tuon hetken: ”On ihmisiä, jotka kulkevat metsän läpi ja näkevät vain polttopuuta.”

Riippumatta siitä, kenen sanonta tarkalleen ottaen on, ajatus toimii yhtä hyvin, ja kannattaa pysähtyä sen ytimessä olevaan sanaan: ”vain”.

Kun supistamme jonkin asian sen hyödyllisyyteen

Ei ole mitään vikaa siinä, että tunnustamme puun olevan hyödyllistä. Ongelma syntyy, kun tuo hyödyllisyys täyttää koko näkökentän, ja metsä lakkaa olemasta maisemaa, elämää, varjoa, kauneutta ja kokemusta muuttuen pelkästään resurssiksi, josta voi jotain saada.

Henkilö, joka näkee vain polttopuuta, on edelleen metsässä, mutta ei enää näe sitä. Hän kulkee samassa ympäristössä kuin se, joka kiinnittää huomiota puiden väliseen valoon tai tuulen ääneen, mutta palaa kuitenkin paljon köyhemmällä käsityksellä siitä, mitä on kulkenut.

Tällainen katsantokanta ei rajoitu metsiin tai puuhun. Se ilmenee aina, kun muutamme harrastuksen tuottavuuden lähteeksi, matkan julkaistavaksi materiaaliksi, uuden kontaktin hyödynnettäväksi tilaisuudeksi, suhteen palvelusten vaihdoksi tai oman vapaa-ajan jatkuvaksi suorituskyvyn mittariksi.

Mikään tästä ei tarkoita, että käytännöllisyys olisi turhaa: matka voi tarjota mielenkiintoista sisältöä, ja uusi kontakti voi avata todellisia ovia.

Ero on jossain muualla: siinä, tunnustammeko jonkin asian hyödyllisyyden vai supistammeko sen koko arvon yksinomaan kyseiseen hyödyllisyyteen, ikään kuin kaikki muu, mitä se tarjoaa, ei enää merkitsisi mitään.

Kolme kysymystä, joiden avulla huomaat, milloin tämä tapahtuu

Tämän näkökulman muutoksen havaitseminen omassa arjessa on helpompaa muutaman konkreettisen kysymyksen avulla.

• Mitä katsomme pelkästään sen vuoksi, mitä se voi meille antaa? Tämä auttaa osoittamaan, mihin tämä ajattelutapa on hiipinyt huomaamattamme.
• Olisiko sillä asialla edelleen arvoa, vaikka se ei tuottaisikaan välitöntä tulosta? Tämä auttaa erottamaan sen, mikä todella on tärkeää, ja sen, mikä vain näyttää tärkeältä niin kauan kuin se tuottaa tulosta.
• Mitä asioita emme enää huomaa, kun keskitymme hyödyllisyyteen? Tämä paljastaa usein kaiken sen, mikä jää huomaamatta, kun näkökulma kaventuu niin, että jäljelle jää vain polttopuut.

Hyödyn ymmärtäminen ei tarkoita kokonaisuuden näkemistä

Metsän läpi kulkeminen polttopuuta ajatellen ei ole mitenkään outoa tai moitittavaa; joskus puuta tarvitaan, ja sen tunnustaminen on pelkkää käytännöllisyyttä.

Kannattaa kuitenkin ajoittain tarkistaa, onko tuosta näkökulmasta tullut ainoa käytettävissä oleva, jopa siinä määrin, ettei enää muisteta, millainen metsä oli ennen kuin sitä alettiin mitata puunrunkoina.

Sen näkeminen, mihin jotain tarvitaan, ei tarkoita, että olisi nähnyt kaiken, mitä se on, ja juuri tämä ero katoaa heti, kun sana ”vain” vakiintuu kenenkään huomaamatta.