Jäähytuoli ei edistä lapsen oppimista

Jäähytuoli ei edistä oppimista, koska se ei kerro lapselle, miten haluamme hänen muuttavan käyttäytymistään. Päinvastoin, se nähdään rangaistuksena.
Jäähytuoli ei edistä lapsen oppimista

Viimeisin päivitys: 22 syyskuuta, 2022

Niin sanottu “jäähytuoli” oli pitkään yksi vanhemmuuden ja kasvatuksen apuvälineistä. Mutta toimiiko tämä “rangaistuksen” muoto todella?

Ihmisillä on eriäviä mielipiteitä jäähytuoliin ja sen toimivuuteen liittyen. Jokaisella on omat kokemuksensa. Totuus on, että jokaisen lapsen tarpeet ovat yksilölliset.

Tämä on erittäin tärkeää pitää mielessä. Tiettyjen tekniikoiden tehokkuus riippuu lapsen kypsyysasteesta, iästä, persoonasta, menetelmän käyttöajasta ja monista muista tekijöistä.

Miksi jäähytuoli ei sovi kaikille?

“Jäähytuoli” on tekniikka, joka on ollut läsnä vanhempien ja kasvattajien elämässä jo pitkään. Kuitenkin, kun lapsuudesta ja lapsen kehityksestä opitaan enemmän, myös suositeltujen tekniikoiden valikoima laajenee.

Nykyään monet asiantuntijat eivät suosittele jäähytuolin käyttöä.

Tätä menetelmää käytetään, kun lapsen uskotaan tehneen jotain väärää. Siksi lasta pyydetään menemään yksin jäähytuoliin ja pohtimaan käyttäytymistään.

Kuten nimestä voi päätellä, tavoitteena on, että lapsi pohtii käyttäytymistään. Emme kuitenkaan saa unohtaa sitä tosiasiaa, että ajatukset lapsuudessa ja aikuisuudessa ovat täysin erilaisia.

Ymmärtääksemme tätä paremmin, meidän on mietittävä aivojen asteittaista kehitystä. Vasta ajan myötä hallitsemme erilaiset toiminnot, kuten toimeenpanotoiminnot, jotka auttavat meitä suunnittelemaan, organisoimaan, tekemään päätöksiä ja hallitsemaan impulsseja.

Joten ennen kuin käsket lasta menemään jäähytuoliin, kannattaa kysyä itseltään, mitä he todella pystyvät ymmärtämään. Ajattelevatko he sitä, mitä haluamme heidän ajattelevan? On täysin mahdollista, että he eivät ymmärrä tekojensa syy-seuraus -suhdetta. Pienillä lapsilla ei ole kykyä ajatella näin.

Pienten lasten lähettäminen jäähytuoliin ei edistä minkäänlaista oppimista.

Jäähytuoli on eräänlainen rangaistus. On todennäköistä, että lapsi ei opi tästä kokemuksesta mitään.

Jäähytuoli on edelleen rangaistus

Lisäksi meidän on oltava varovaisia mitä ja miten viestimme lasten kanssa. Isä, joka sanoo tyttärelleen: “Lähetän sinut jäähynurkkaan”, voi jotaa siihen, että lapsi ei ymmärrä tekoaan. Toisin sanoen se voi johtaa päinvastoin kuin odotamme!

Jäähytuoli nähdään siis myös uudenlaisena rangaistuksena. Ajattelun edistämisen sijaan jäähytuolin käyttäminen johtaa neljään vakavaan seuraukseen:

Se nähdään rangaistuksena, koska viesti lapselle on, että emme enää pidä hänestä. Todellisuudessa meidän pitäisi ilmaista, että heidän teoilla on seurauksia ja että yksi niistä voi olla vanhempien viha. On kuitenkin tärkeää korostaa, että tämä ei tarkoita, ettemmekö enää rakastaisi heitä.

Jotta emme vahingoittaisi lapsen itsetuntoa, meidän on kyettävä viestimään, että rakastamme häntä riippumatta siitä miten hän käyttäytyy. Meidän tulee vain rohkaista häntä korjaamaan käyttäytymistään.

Muutamia vaihtoehtoja jäähytuolin korvaamiseksi

Psykologi Álvaro Bilbaon mukaan voimme keskustella lapsen kanssa tapahtuneesta. Tämä tarkoittaa myötätuntoa lapsia kohtaan, vihjeiden antamista ja heidän ohjaamista pohtimaan, miksi tietty käyttäytymismalli tai asenne ei ole sopiva.

Dialogin käyttämisessä on valtavasti potentiaalia. Sen avulla voimme myös tutustua heihin ymmärtääksemme heitä ja sitten asettua heidän asemaansa. Näin voimme ymmärtää, miksi he toimivat niin kuin toimivat. Kyse on avoimuudesta ja läheisyydestä.

Kirjassaan Discipline Without Tears Daniel Siegel ja Tyna Payne Bryson ehdottavat tilalle eräänlaista tunteiden ja rauhallisuuden kulmaa. Eli sen pitäisi olla paikka, jonne lapset voivat vetäytyä hetkeksi rauhoittumaan tuttujen esineiden ympäröimänä.

Tämä kannustaa lapsen ja aikuisen avoimeen vuorovaikutukseen positiivisuuden kautta, ei vihalla, kaunalla tai hylätyksi tulemisen pelolla.

Kun lapsi on rauhoittunut, aikuisen tulee puhua ja opastaa lasta, jotta hän ymmärtää toimineensa tilanteessa väärin. Aikuinen voi käyttää johdattelevia kysymyksiä empatian edistämiseen:

  • Mitä ajattelet juuri tapahtuneesta?
  • Miltä veljestäsi tuntui, kun löit häntä?
  • Miltä sinusta tuntuisi, jos sinua olisi lyöty?

On tärkeää auttaa heitä miettimään erilaisia ​​vaihtoehtoja konfliktin ratkaisemiseksi. Esimerkiksi:

  • Mitä olisit voinut tehdä toisin saadaksesi sisaresi antamaan sinulle lelun takaisin?
  • Miltä sinusta tuntuisi, jos seuraavan kerran kokeilisit tätä…?

Meidän pitäisi puolestaan ​​ohjata lapsen käyttäytymistä positiivisuuden kautta.  Jos esimerkiksi haluat, että lapsesi lopettaa ruoalla leikkimisen syödessään, voit sanoa: ”Hyvä, Maria on melkein syönyt lautasen puhtaaksi ja pääsee pian leikkimään!” Joskus nämä kommentit saavat myös muut lapset matkimaan ikätoverinsa käytöstä.

Jäähytuoli ei auta lasta oppimaan.
Lapsille on olemassa terveellisempiä vaihtoehtoja käyttäytymisensä pohtimiseen. Eristäminen ei auta.

Opi katsomaan maailmaa lasten silmin

Jotkut lasten tuhmuudet on pidettävä perspektiivissä. Aikuisilla on usein houkutus laatia sääntöjä koko ajan, jopa yhteiskunnan luoman sosiaalisen paineen alaisena. Silloin lapsella ei ole mahdollisuutta kokeilla omia rajojaan.

“On välttämätöntä, että opimme katsomaan asioita lapsen perspektiivistä, asettumaan heidän asemaansa ja ymmärtämään, että he itse panevat itsensä koetukselle. He haluavat tutkia ympäröivää maailmaa ja heitä ohjaa uteliaisuus sekä motivaatio. Heidän on myös opittava, pikkuhiljaa, pystyäkseen säätelemään omaa käytöstään.

Meidän on myös pohdittava rajojen merkitystä. Myös rajojen rikkominen on osa oppimista, mutta näiden rajojen rikkomiselle on ominaista se, että ne eivät aiheuta vaaraa. Tietenkin meidän on oltava johdonmukaisia, jotta lapsi ei tunne oloaan hämmentyneeksi.

Meidän on opittava kasvattamaan lapsia positiivisen vahvistamisen kautta. Myös lapset voivat opettaa meille paljon ympäröivästä maailmasta ja itsestämme.

Meidän on ymmärrettävä, että lapsen kehitysaste määrää sen kuinka hyvin hän ymmärtää käytöksensä seurauksia. Jos yritämme muokata niitä omien toiveidemme mukaan, näemme vain ihanteellisen kuvan, joka ei ole todellinen.

Joskus jäähytuolista tulee työkalu, jonka otamme käyttöön epätoivon hetkellä. Silloin meidän aikuisten tulisi pysähtyä ja ajatella, miten voimme kommunikoida lapsen kanssa tehokkaasti.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Yksinkertaisuus on tärkeintä lasten kasvatuksessa
Askel Terveyteen
Lue se täällä Askel Terveyteen
Yksinkertaisuus on tärkeintä lasten kasvatuksessa

Mielipiteet siitä mikä lasten kasvatuksessa on tärkeintä, on muuttunut paljon viime vuosien aikana. Lue lisää lastenkasvatuksesta.



  • Morales Chainé, S., Martínez Ruíz, M. J., Nieto, J., & Lira Mandujano, J. (2017). CRIANZA POSITIVA Y NEGATIVA ASOCIADA A LOS PROBLEMAS SEVEROS DE CONDUCTA INFANTIL. Health & Addictions/Salud y Drogas17(2).
  • van Leer, F. B. (2014). Cómo llegar también a los padres:¿ Qué es “lo que funciona” en las intervenciones sobre crianza positiva?. Paternidad responsiva: una estrategia para prevenir la violencia, 32.
  • Brenes Cabezas, J. (2018). Autocontrol en niños y niñas, desde un enfoque de crianza positiva, en el nivel de preescolar. RedPensar7(1), 1-18. https://doi.org/10.31906/redpensar.v7i1.162