Itselääkitys antibiooteilla ei kannata

28 elokuu, 2020
Meidän ei tule koskaan lääkitä itseämme antibiooteilla omin päin, sillä sen seuraukset voivat olla vakavia. Sen lisäksi että se voi vaikuttaa meihin itseemme negatiivisella tavalla, se voi vaikuttaa myös muihin ihmisiin, sillä teko voi vahvistaa bakteerien resistenssiä antibiooteille jopa globaalilla tasolla.

Itselääkitys antibiooteilla on vaarallista. Korostamme sanaa vaarallinen; se ei ole vain ikävää ja vastoin maalaisjärkeä, vaan myös erittäin vaarallista monista terveydellisistä syistä johtuen.

Sen lisäksi että vaarannat oman terveytesi mahdollisten sivuvaikutusten vuoksi, muutat elimistösi vastustuskykyä ja toimintaa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos tarvitset antibiootteja taas joskus tulevaisuudessa, saatatkin olla niille immuuni eivätkä ne enää pure kehossasi olevia taudinaiheuttajia vastaan.

Tämä vaikutus ei rajoitu vain sinun omaan elämääsi ja omaan terveyteesi, vaan pitkällä tähtäimellä sillä on jopa maailmanlaajuinen vaikutus.

Maailman terveysjärjestön mukaan antibioottiresistenssi on yksi suurimmista uhista ihmisten terveydelle globaalilla tasolla.

Lääkitsetkö sinä itseäsi antibiooteilla omin päin?

Kun puhumme itselääkityksestä, tarkoitamme sitä, että henkilö käyttää lääkettä ilman lääkärin määräämää reseptiä, ilman lääketieteellistä diagnoosia ja/tai seurantaa.

Käsikauppalääkkeitä on tietenkin olemassa. Voimme ostaa niitä apteekista ilman reseptiä, sillä ne ovat lääkkeitä jotka hoitavat vähäisiä ja niin sanotusti jokapäiväisiä oireita, kuten päänsärkyä, yskää ja närästystä. Myös näillä lääkkeillä on varoituksia niiden käyttöön liittyen, joita meidän ei pitäisi sivuuttaa, ja lääkkeen mukana tulevat ohjeet täytyy aina lukea tarkkaan.

Erityisesti antibiootteja ei tule koskaan ottaa ilman lääkärin määräystä. Joissakin maissa niitäkin voi ostaa apteekeista käsikauppatavarana ilman reseptiä, vaikkakaan ei Suomessa. Suurempi ongelma onkin se, että ihmiset ottavat aikaisemmasta lääkekuurista jäljelle jääneitä lääkkeitä myöhemmin, tai ottavat perheenjäsenelle määrättyjä lääkkeitä. Näin ei missään nimessä tule toimia, ja alla kerromme tarkemmin, miksi ei.

Kiinnostuitko aiheesta? Lue tämäkin: Laajakirjoiset antibiootit: toiminta ja käyttö

Itselääkitys antibiooteilla ei kannata mm. sivuvaikutusten vuoksi.
Lääkkeillä on aina mahdollisia sivu- ja haittavaikutuksia, ja siksi ne ovat vaarallisia, jos niitä käytetään umpimähkään.

Suurimmat riskit

Suurin antibioottien epäasianmukaisen käytön riski on se, että voit kehittää resistenssin antibiootille. Kun lääkäri määrää lääkkeet juuri sinulle, se tarkoittaa, että hän on tehnyt sinulle diagnoosin ja on löytänyt bakteeri-infektion. Hän määrää tietyn antibiootin kaikkien mahdollisten joukosta juuri sinun senhetkiseen tilanteeseesi, sillä hän arvioi sen auttavan bakteerin nujertamisessa.

Annostelu ja hoidon kesto ovat erittäin tärkeitä. Lääkäri päättää tämän oman tietämyksensä ja sinun terveydentilasi perusteella. Lääkkeet tulee ottaa terveydenhuoltoalan ammattilaisen määräämien ohjeiden mukaan riskien välttämiseksi ja hoidon tehokkuuden varmistamiseksi.

Jos antibiootteja ei oteta oikein, bakteerit voivat kehittää mutaatioita, ja nimenomaan lääkitystä vastustavan mutaation. Joten jos saat myöhemmin bakteeri-infektion, nämä antibiootit eivät tule auttamaan sinua. Tällöin lääkärilläsi on vähemmän vaihtoehtoja auttaa sinua nujertamaan sairaus.

Sinua saattaa kiinnostaa tämäkin artikkeli: Lääkkeen pakkausseloste: kuinka sitä luetaan?

Itselääkitys antibiooteilla: muut vaikutukset

Itselääkitys antibiooteilla ei aiheuta ainoastaan antibioottiresistenssin mahdollisuutta, vaan sillä voi olla myös muita, mahdollisesti vakaviakin vaikutuksia terveyteen. Tärkeimmät niistä ovat:

  • Haittavaikutukset. Kaikilla lääkkeillä on sivu- tai haittavaikutuksia, jotka vaihtelevat vakavuudeltaan päänsärystä, huimauksesta ja ripulista kouristuksiin tai anafylaktiseen sokkiin.
  • Henkilökohtaiset ominaisuudet. Jos sinulla on jokin muu sairaus tai sinulla on terveyteen liittyviä muita tiloja, itse valitsemasi antibiootti voi pahentaa tilannetta, mikä voi vaatia sairaalahoitoa.
  • Myrkytys. Väärä lääke tai annostelu voi johtaa lääkemyrkytykseen.
  • Lääkkeiden sekakäyttö. Jos otat muita lääkkeitä samaan aikaan, itse valitsemasi antibiootit voivat lisätä tai vähentää niiden vaikutuksia.

Jatka lukemista: Mikrobilääkkeet: mitä varten ne ovat?

Itselääkityksen laajemmat seuraukset

Yksi vakavimmista seurauksista on se, että osallistut omalta osaltasi superbakteerien luomiseen. Superbakteeri on vastustuskykyinen eli resistentti useimmille tuntemillemme antibiooteille, ja tämä on nykyään suuri maailmanlaajuinen ongelma. Antibioottien liiallinen sekä epäasianmukainen käyttö ovat pääsyitä tällaisten bakteerien syntyyn.

Amerikkalaisen tartuntatautien yhdistyksen (Infectious Diseases Society of America, IDSA) mukaan mikro-organismien, kuten stafylokokkien, aiheuttamat sairaudet ovat tulleet erittäin resistenteiksi jopa kaikkein tehokkaimmille antibiooteille. Yhdysvalloissa nämä sairaudet tappavat enemmän ihmisiä kuin Parkinsonin tauti ja murhat. Suomessakin ne tappavat kymmeniä ihmisiä joka vuosi.

Tuberkuloosi on myös globaali ongelma. Se on muuttumassa yhä vastustuskykyisemmäksi kaikenlaisille antibiooteille ja tappaa useita ihmisiä vuosittain. Muita esimerkkejä tästä ongelmasta ovat keuhkokuume ja verenmyrkytys eli sepsis.

Lisäksi lääketieteen ammattilaiset ovat ikävä kyllä vuosien varrella määränneet sekä penisilliiniä että muita antibiootteja väärin. Menneinä vuosikymmeninä lääkärit määräsivät niitä potilailleen pitkän aikavälin seurauksia sen kummempaa miettimättä, ja vasta kun nämä seuraukset alkoivat tulla vähitellen ilmi, antibiootteja on alettu määräämään harkitsevammin.

Maailman terveysjärjestö on huomauttanut, että jos ihmiset jatkavat näiden lääkkeiden väärinkäyttöä, 10 vuoden kuluessa useat tänään täysin hoidettavat infektiot tulevat olemaan kohtalokkaita. Kuten varmasti nyt huomaat, itselääkitys antibiooteilla ei missään nimessä kannata.

Fajardo Zapata, A. L. (2013). La automedicación de antibióticos: un problema de salud pública. Revista Científica Salud Uninorte, 29(2).