Ihmisen immuunikatoviruksen (HIV) oireet

HIV:n aiheuttama tartunta aiheuttaa oireita yleensä melko pitkälle edenneessä vaiheessa. Tästä syystä tartunnan saaneet ihmiset, jotka eivät ole vielä saaneet hoitoa siihen, jatkavat sairauden levittämistä. Lue lisää ihmisen immuunikatoviruksen leviämisestä ja oireista tästä artikkelista.
Ihmisen immuunikatoviruksen (HIV) oireet

Viimeisin päivitys: 11 tammikuu, 2021

Ihmisen immuunikatoviruksen (HIV) oireet vaihtelevat, sillä niitä ei ilmene ennen kuin sairaus on jo edennyt pitkälle. Sen varhainen havaitseminen on siis vaikeaa. Laboratoriot ovat kuitenkin edistyneet paljon käyttämiensä testien laadun parantamisessa.

Tämän sairauden mahdollisten merkkien tunteminen on avainasemassa sen varhaisen havaitsemisen kannalta. Sen perusteella voidaan luoda hoitoja, jotka parantavat potilaiden elämänlaatua huomattavasti. Siten voidaan myös auttaa potilaita selviytymään tämän taudin aiheuttamilta komplikaatioilta.

Mikä on HIV?

HI-virus kuuluu erityiseen retrovirusten ryhmään. Tämä johtuu siitä, että se sisältää yksiketjuista ribonukleiinihappoa eli RNA:ta. Sen nukleiini sisältää geneettistä tietoa sekä lipidikerroksen, johon kuuluu erilaisia reseptoreita.

Nämä reseptorit mahdollistavat viruksen pääsyn ihmisen soluihin. Erityisesti CD4-positiiviset lymfosyytit, jotka ovat kehoa puolustavia soluja ja vastuussa immuunijärjestelmän toiminnasta. Ne eivät siis pysty täyttämään tehtäväänsä ja kehon on puolustuskyvytön muita infektioita vastaan, kun tämä viruspartikkeli hyökkää.

HIV-positiivisten potilaiden leimaaminen on johtanut monenlaisiin myytteihin. Ennen viruksen uskottiin leviävän ilman ja veden välityksellä. Sen uskottiin myös leviävän hyttysten ja muiden hyönteisten välityksellä. Ajateltiin myös, että sairaus pystyy leviämään tartunnan saaneen ihmisen hien välityksellä. Tässä kuitenkin virukseen liittyviä faktoja:

  • Virus ei selviydy pitkiä aikoja ihmiskehon ulkopuolella eikä se pysty lisääntymään ilman isäntää.
  • Ei siis ole mahdollista, että virus leviäisi ilman tai veden välityksellä.
  • HIV voi tarttua vain tiettyjen kehon eritteiden välityksellä, kuten veren tai siemennesteen, mutta ei hien, kyynelnesteen tai syljen kautta. Tartunnan saaneen ihmisen halaaminen, kätteleminen, poskisuudelman antaminen tai kylpyhuoneen jakaminen ei siis ole riskialtista.
Ihmisen immuunikatoviruksen oireet ja niiden selvittäminen.
HIV:n varhainen havaitseminen on tärkeää potilaiden paremman elämänlaadun takaamisen kannalta.

Ihmisen immuunikatoviruksen tarttuminen

Virus leviää näiden kehon eritteiden kautta:

  • Siemenneste ja touhutipat. Tämän tietäminen on tärkeää, sillä keskeytetty yhdyntä ennen siemensyöksyä ei ehkäise HIV:n leviämistä. Ainoita tehokkaita menetelmiä ovat profylaktiset keinot, kuten kondomin käyttö.
  • Peräsuolen eritteet ja näiden alueiden limakalvot.
  • Veri. Tartunnan voi saada verensiirron välityksellä, vaikka tämän aiheuttajan esiintyvyys onkin tällä hetkellä olematon. Verensiirtoon liittyvät testit ovat nimittäin melko tiukkoja. Ruiskeiden jakaminen muiden suonensisäisiä huumeita käyttävien kanssa on myös kasvava riskitekijä.

Yllä mainittujen kehon eritteiden tulee joutua kosketuksiin toisen ihmisen limakalvojen tai vahingoittuneiden kudosten kanssa tai sitä tulee ruiskuttaa verenkiertoon, jotta tartunta voi tapahtua. Ihmisen immuunikatoviruksen saaneet naiset voivat antaa tartunnan myös vauvalleen raskauden, synnytyksen tai imetyksen kautta.

Ihmisen immuunikatoviruksen oireet

HIV:n oireet eivät ilmesty ennen kuin tauti on jo edennyt pidemmälle. Lähinnä silloin, kun tartunnan saanut ihminen saa muita opportunistisia infektioita tai hänelle tulee kasvaimia. Tämä ei siis anna mahdollisuutta sairauden varhaiselle havaitsemiselle ja huonontaa siten selviytymisennustetta.

Virus aiheuttaa ensin flunssan kaltaisia oireita, kuten kuumetta, väsymystä sekä nivelkipua, kun virus pääsee verenkiertoon monistumaan. Ihmiset kuitenkin sekoittavat nämä oireet usein tavalliseen flunssaan.

Nämä flunssan kaltaiset oireet ovat rajallisia ja ihminen tuntee vointinsa hyväksi jälleen muutaman viikon tai päivän kuluttua., mutta virus ei katoa mihinkään. Se pysyy piilossa lymfosyyttien ja imusolmukkeiden joukossa. Muutaman vuoden kuluttua virus poistuu lepotilasta ja alkaa kahdentua. Tämä kuitenkin riippuu tartunnan saaneesta ihmisestä.

Kun ihminen ei pysty puolustautumaan, voivat myös muut virukset, bakteerit ja sienet aiheuttaa tartunnan. Samat mikrobit, jotka eivät yleensä aiheuta ongelmia terveelle ihmiselle, johtavat HIV:tä sairastavilla ihmisillä vakaviin infektioihin. Tästä syystä kutsumme tällaisia tautityyppejä opportunistisiksi.

Esimerkkitapauksia

  • Pneumocystis jiroveci -hiivasieni aiheuttaa vakavaa keuhkokuumetta, joka vaikuttaa molempiin keuhkoihin ilman yskimistä tai kipua rinnassa. Tartunnan saaneella ihmisellä on myös jatkuvasti kuumetta, ja hän kärsii tukehtumisen tunteesta.
  • Toistuva pneumokokki.
  • Pulmonaarinen ja ekstrapulmonaarinen tuberkuloosi. Useimmat tälle bakteerille altistuneet ihmiset onnistuvat pysäyttämään tartunnan ja ehkäisemään sen kehittymistä. Puolustuskyky ei kuitenkaan ole riittävä HIV:n tapauksessa.
  • Aivojen toksoplasmoosi. Toksoplasma on raa’assa lihassa ja kissojen ulosteessa esiintyvä parasiitti. Useimmat ihmiset ovat joutuneet kontaktiin tämän parasiitin kanssa jossakin vaiheessa elämää, mutta sairaus ei koskaan kehity vakavaksi. Se kuitenkin ilmestyy esiin ja asettuu aivoihin immuunikatosairauksien kohdalla.
  • Ruoansulatuskanavan Candida-hiivasieni. Yksi HIV:n oireista ruoansulatusjärjestelmässä on sienen, kuten Candidiasis, aiheuttama gastroenteriitti.

Infektiot leviävät kehossa ja muuttuvat vakaviksi HIV:stä kärsivillä potilailla. Tämä johtuu siitä, että ihmisellä ei ole riittävästi puolustuskykyä niiden hallitsemiseksi. Kuolleisuus ei johdu niinkään itse HI-viruksesta, vaan opportunistisista infektioista. 

On myös kasvaimia, jotka syntyvät tyypillisesti HIV-tartunnasta kärsiville potilaille. Ne ovat syöpiä, jotka eivät ole yhtä yleisiä muilla ihmisillä ja jotka moninkertaistuvat immuunijärjestelmän puutteessa tunnistaa epänormaaleja soluja. Kaposin sarkooma on niistä yleisin. 

HIV on levinnyt ympäri maailman ja tartunnan saamisen mahdollisuus on suuri, joten sairauden varhainen havaitseminen on tärkeää.

Ihmisen immuunikatoviruksen oireet: mitä niitä havaitessa tulisi tehdä?

Tällä hetkellä kuka tahansa HIV:n positiivisia oireita saanut henkilö voi aloittaa varhaisen retrovirushoidon. Tällaisten lääkkeiden käytön aloittaminen on tärkeää niin pian kuin mahdollista, jotta tartunnan leviäminen voidaan ehkäistä sekä parantaa potilaan elinajanodotetta.

Retrovirushoidon aloittamatta jättäminen saa infektion riistäytymään käsistä, ja immuunijärjestelmä muuttuu heikommaksi. Muilla ihmisillä on myös suurempi riski saada virustartunta esimerkiksi suojaamatonta seksiä harrastamalla.

HIV-tartuntaan viittaavien oireiden tullessa on syytä pyytää lääkäriä tekemään seulontatesti. Älä pelkää testin pyytämistä. Monet maat ovat jo luoneet tavan, jolla varmistetaan testien luottamuksellisuus, joten se ei vaikuta lainkaan potilaan sairashistoriaan.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Toisena maailmassa parantunut HIV-potilas
Askel Terveyteen
Lue se täällä Askel Terveyteen
Toisena maailmassa parantunut HIV-potilas

Toisena maailmassa parantunut HIV-potilas sai erityisen kantasolusiirron, joka mahdollisti hänen toipumisensa.



  • Esteban, C. S. (2014). VIH: Infeccion aguda, pesquisa y manejo. Revista Médica Clínica Las Condes, 25(3), 419–424. https://doi.org/10.1016/s0716-8640(14)70058-6
  • Cohen, M. S., Chen, Y. Q., McCauley, M., Gamble, T., Hosseinipour, M. C., Kumarasamy, N., Hakim, J. G., Kumwenda, J., Grinsztejn, B., Pilotto, J. H. S., Godbole, S. V., Chariyalertsak, S., Santos, B. R., Mayer, K. H., Hoffman, I. F., Eshleman, S. H., Piwowar-Manning, E., Cottle, L., Zhang, X. C., … Fleming, T. R. (2016). Antiretroviral therapy for the prevention of HIV-1 transmission. New England Journal of Medicine, 375(9), 830–839. https://doi.org/10.1056/NEJMoa1600693
  • Transmisión del VIH | Información básica | VIH/SIDA | CDC. (n.d.). Retrieved July 6, 2020, from https://www.cdc.gov/hiv/spanish/basics/transmission.html#anchor_1566553338
  • Erazo, Ana María Bastidas, and Gladys Eugenia Canaval Erazo. “Más allá de los síntomas: vivir con VIH es motor de cambio.” Avances en Enfermería (2018): 338-346.
  • Bastán, Jesús Enrique Pérez, and Luisa Fernanda Viana Castaño. “Adherencia terapéutica a los antirretrovirales de gran actividad en personas con VIH/SIDA.” Archivos del Hospital Universitario” General Calixto García” 7.2 (2019): 222-233.
  • Linares Guerra, Elisa Maritza, et al. “Cambios del peso y de las células T CD4+ en sujetos VIH/sida con antirretrovirales. Angola.” Revista de Ciencias Médicas de Pinar del Río 21.6 (2017): 5-14.
  • Briel, Matthias, et al. “Adjunctive corticosteroids for Pneumocystis jiroveci pneumonia in patients with HIV‐infection.” Cochrane database of systematic reviews 3 (2006).
  • Nuñez, Fabio Domingo. “El enfoque de derechos en salud y la respuesta al VIH y SIDA en la Argentina.” (2016).
  • Martínez Machin, Gerardo, et al. “Aislamiento, identificación y tipificación de levaduras en pacientes VIH positivos con candidiasis oral.” Revista Cubana de Medicina Tropical 49.3 (1997): 174-180.
  • Pascual, I. Pintos, E. Muñez Rubio, and A. Ramos Martínez. “Diagnóstico de la infección aguda y crónica por el VIH y de sus estados evolutivos.” Medicine-Programa de Formación Médica Continuada Acreditado 12.56 (2018): 3329-3331.
  • del Sida, Sociedad Española Interdisciplinaria. “Documento Informativo sobre la Infección por el VIH.” Madrid: Gesida (2017).
  • Berbesi-Fernández, Dedsy, et al. “Situación de VIH en usuarios de drogas inyectables en Colombia.” Infectio 20.2 (2016): 70-76.
  • Morales, Humberto Patricio Anangono, Glubis Wiliber Gómez Peláez, and Hugo Antonio Luna Rodríguez. “Transmisión vertical del virus de inmunodeficiencia adquirida (VIH).” RECIAMUC 2.2 (2018): 214-229.