Logo image
Logo image

Hoitoja dysfagiaan

3 minuuttia
Dysfagia voi johtua useista eri syistä, minkä vuoksi siihen ei ole mitään yhtä tiettyä hoitoa. Oikean lähestymistavan valinta edellyttääkin tarkkaa diagnoosia. Tästä artikkelista löydät mahdollisia hoitoja dysfagiaan.
Hoitoja dysfagiaan
Viimeisin päivitys: 02 tammikuuta, 2021

Dysfagian eli nielemisvaikeuksien hoito riippuu siitä, minkä tyyppisestä dysfagiasta potilas kärsii. Tässä artikkelissa esittelemme sen eri tyypit ja katsomme erilaisia hoitoja dysfagiaan.

Useimmissa tapauksissa tarvitaan tiukkoja lääkekuureja ja jopa leikkausta. Lääkärin on kuitenkin tehtävä tarkka diagnoosi ennen hoidon valintaa. Jotkut dysfagiat ovat väliaikaisia, kun taas osa niistä merkitsee vakavaa, jopa syöpäperäistä, ongelmaa.

Erilaiset dysfagiat

Dysfagia on siis nielemisvaikeutta, toisin sanoen potilas tuntee kipua kun jotain menee hänen kurkustaan alas.

Jos ongelma on itse kurkussa, kyseessä saattaa olla infektioperäinen tai inflammatorinen odynofagia (nielemiskipu). Dysfagiasta on kyse silloin, kun henkilöllä on vaikeuksia niellä ruokaa tai sylkeä suusta alas mahalaukkuun.

Kuten voit nähdä, useilla elimillä on roolinsa tässä häiriössä, mikä tekee siitä monimutkaisen vaivan. Lisäksi ongelmana voi olla joko nesteiden tai kiinteän ruoan nieleminen. Nuo pienet oire-erot antavat pitkälti suuntaa diagnoosia tehtäessä.

Nämä ovat kliiniset esiintymistavat:

  • Orofaryngeaalinen. Tämä dysfagia on sitä klassista nesteiden tai ruoan nielemisen vaikeutta. Ongelma sijaitsee kurkussa. Tämän tyypin dysfagian yleisimmät aiheuttajat ovat neurologisia. Siitä kärsivät halvauspotilaat, mikä hankaloittaa heidän syömistään. Tämä voi johtaa muihin komplikaatioihin, kuten elimistön kuivumiseen ja potilaan laihtumiseen.
  • Esofageaalinen. Kuten nimikin viittaa, tämän tyyppinen dysfagia sijaitsee esofaguksessa eli ruokatorvessa, aiempaa tyyppiä alempana. Sitä ilmenee sekä nesteiden että kiinteän ruoan kanssa. Ruokatorvi on ontto ja putkimainen elin, joka voi helposti tukkeutua kasvaimista. Vakavin syy on tietysti syöpä.
Some figure
Dysfagialle on ominaista vaikeudet niellä sekä kiinteää että nestemäistä ravintoa.

Lue lisää: Virusperäinen nielutulehdus: diagnoosi ja hoito

Hoitoja orofaryngeaaliseen dysfagiaan

Orofaryngeaalisen dysfagian hoitamiseksi lääkärin on ensinnäkin diagnosoitava vaiva. Ensimmäiset lääkärin etsimät syyt ovat niitä, jotka voidaan korjata elintapamuutoksilla.

Yksi ensimmäisiä lääkärin ehdottamia asioita ovat ruokavaliomuutokset, kuten ruoan määrän ja rakenteen muuttaminen. Tavoitteena on auttaa potilasta nielemään ja sulattamaan ruokaa.

Asento on ratkaiseva tekijä potilailla, jotka kärsivät neurologisista häiriöistä primaaristen patologioiden tai niiden jälkivaikutusten takia. Monien kohdalla jo pelkkä kaulan asennon muuttaminen syödessä riittää korjaamaan dysfagian.

Myös kuntoutusta annetaan tähän tärkeään arjen toimintoon. Opimme syömään jo pienenä, mutta esimerkiksi halvauksen saaneiden potilaiden on opeteltava se uudestaan. Sekä ravitsemusasiantuntijat että fysioterapeutit opettavat potilaille syömistä.

Vaikeissa tapauksissa lääkäri saattaa määrätä ravitsemustukea tai mukautettavia ruokintalaitteita. Jos potilas ei syö näistä muutoksista huolimatta tai hän laihtuu ja kuivuu, lääkäri määrää jonkin näistä laitteista.

  • Yleisimmät ovat nenä-mahaletkut
  • Vaikka kirurginen variantti on harvinaisempi, sekin on yksi vaihtoehto silloin, kun riskinä on nälkiintyminen

Hoitoja dysfagiaan: esofageaalinen dysfagia

Ruokatorven syöpä ei ole ainoa tämän tyyppisen dysfagian aiheuttaja. Asianmukainen hoito riippuu kunnollisesta diagnoosista. Potilas saattaa kenties kärsiä esofagiitista, joka on ruokatorven tulehdusta. Hänellä saattaa olla myös akalasia, jossa ruokatorven alempi sulkijalihas ei rentoudu asiaankuuluvalla tavalla päästääkseen ruokaa mahalaukkuun.

Jos lääkäri valitsee kirurgisen menetelmän, hän turvautuu todennäköisesti endoskopiaan. Tässä lääkäri asettaa ruoansulatuskanavan ylempiin osiin taipuisan letkun, jolla hän etsii sieltä mahdollisia tukoksia. Laitteessa on kamera ja työvälineet kirurgille. Jos löydetään vierasesine, se tulee poistaa. Lisäksi kirurgi voi sen avulla ottaa koepaloja.

Endoskoopilla ruokatorvea voidaan myös laajentaa, jotta ruokatorven kautta kulkeutuvat elementit pääsevät liikkumaan niillä potilailla, joilla on vaikeita tukoksia johtuen ruokatorviontelon kutistumisesta.

Joitakin lääkkeitä, joilla ongelmaan voidaan puuttua ilman kirurgiaa, ovat seuraavat:

  • Kalsiumkanavan salpaajat. Näiden lääkkeiden väitetään säätelevän sileiden lihasten supistumista ruokatorvessa. Kliiniset kokeet ovat asettaneet niiden tehon kyseenalaiseksi.
  • Protonipumpun estäjät. Käytetään pikemminkin lisälääkkeinä. Ne vähentävät suolahapon tuotantoa mahalaukussa vähentäen näin sen takaisinvirtausta, joka aiheuttaa ruokatorven ärsytystä.
  • Botuliinitoksiini. Tätä ainetta on kokeiltu muutaman kerran pistoksina, mutta tulokset eivät ole olleet täysin lupaavia. Tätä ainetta on ensinnäkin pistettävä puolen vuoden välein sen tehon säilyttämiseksi. Siitä hyötyneitä potilaita hoidettiin myös leikkauksella.
Some figure
Dysfagian hoito vaihtelee sen aiheuttajasta riippuen. Joskus ruokavaliomuutokset riittävät, mutta toisinaan tarvitaan lääkitystä tai leikkausta.

Lue lisää täältä: Ruokatorven laskimolaajentumat

Dysfagian hoito on monimutkaista

Kuten tästä artikkelista voit nähdä, dysfagiaa ei ole helppo diagnosoida ja hoitaa. Vakavat alla piilevät syyt, kuten syöpä, vaativat tarkkaa diagnoosia, jossa mitään ei jätetä sattuman varaan.

Tästä syystä potilaiden on tärkeää mennä lääkäriin mahdollisimman pian ja noudattaa lääkärin antamia ohjeita. Tämä ongelma voi johtaa aliravitsemukseen ja elimistön kuivumiseen.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Leonard, Rebecca, and Katherine Kendall, eds. Dysphagia assessment and treatment planning: a team approach. Plural publishing, 2018.
  • Popescu, C. R., et al. “The epidemiology of hypopharynx and cervical esophagus cancer.” Journal of medicine and life 3.4 (2010): 396.
  • García González, María Luisa. “Viscosidad en la dieta de pacientes diagnosticados de disfagia orofaríngea.” (2017).
  • Suárez-Escudero, Juan Camilo, Zulma Vanessa Rueda Vallejo, and Andrés Felipe Orozco. “Disfagia y neurología:¿ una unión indefectible?.” Acta Neurológica Colombiana 34.1 (2018): 92-100.
  • García-Peris, Pilar, C. Velasco, and L. Frías Soriano. “Manejo de los pacientes con disfagia.” Nutrición Hospitalaria 5.1 (2012): 33-40.
  • Chamorro, C. Cabrera, et al. “Dilatación endoscópica con balón de estenosis esofágica en niños.” Cir Pediatr 26 (2013): 106-111.
  • Gil, FJ Rodríguez, C. Martínez Prieto, and R. de Prado Serrano. “Disfagia orofaríngea y trastornos motores esofágicos.” Medicine-Programa de Formación Médica Continuada Acreditado 11.1 (2012): 26-34.
  • San Bruno, A., and J. E. Domínguez-Muñoz. “Protocolo diagnóstico de la disfagia.” Medicine-Programa de Formación Médica Continuada Acreditado 13.7 (2020): 405-408.
  • Terré, R. “Disfagia orofaríngea en el ictus: aspectos diagnósticos y terapéuticos.” Revista de neurología 70.12 (2020): 444-452.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.