Hermann Hesse: ”Todellinen huumori alkaa silloin, kun ei enää ota itseään vakavasti”

Me kaikki olemme kokeneet hetkiä, jotka sillä hetkellä tuntuvat valtavilta: sanotaan jotain väärää kokouksessa, kompastutaan muiden edessä, unohdetaan tärkeä nimi tai huomataan, että huolellisesti suunniteltu suunnitelma sujui täysin eri tavalla kuin odotettiin. Tällaisissa tilanteissa on helppo ajatella, että virhe määrittelee meitä tai että muut muistavat sen paljon pidempään kuin he todellisuudessa muistavat.

Hermann Hessen lause teoksessa *Steppien susi* – ”Todellinen huumori alkaa, kun ei enää ota itseään vakavasti” – tarjoaa toisenlaisen tavan suhtautua näihin hetkiin. Se ei kehota vähättelemään kaikkea tai pilkkaamaan itseään jatkuvasti, vaan kehittämään kykyä tarkastella omia kompastumisiaan laajemmasta ja vähemmän dramaattisesta näkökulmasta.

Itsestään nauraminen ei tarkoita itsensä halveksimista

On merkittävä ero sen välillä, että nauraa omalle tilanteelleen, ja sen välillä, että käyttää huumoria itsensä halventamiseen.

Kun joku pystyy hymyilemään virheen jälkeen, hän tunnustaa, että virheiden tekeminen on osa inhimillistä kokemusta. Sen sijaan jokaisen epäonnistumisen muuttaminen tilaisuudeksi solvata tai pilkata itseään voi vahvistaa negatiivista kuvaa itsestä.

Lausekkeet kuten ”olen katastrofi”, ”teen aina itsestäni naurettavan” tai ”kaikki menee pieleen” eivät kuvaa konkreettista tapahtumaa, vaan muuttavat yksittäisen tilanteen pysyväksi leimaksi.

Hessen tarkoittama huumori ei tarkoita sitä, että tekisi itsestään kritiikin kohteen, vaan sitä, että hyväksyy, että epätäydellisyyttäkin voi tarkastella tietyllä kevyydellä.

Kun kompastus tuntuu suuremmalta kuin se on

On tavallista, että epämiellyttävän hetken jälkeen mieli käy sitä läpi yhä uudelleen. Epäonnistunut kommentti, virhe työssä tai suunnitelma, joka ei sujunut odotetusti, voivat täyttää ajatuksesi tuntikausiksi.

Usein todellinen ongelma ei kuitenkaan ole se, mitä tapahtui, vaan se merkitys, jonka sille lopulta annamme.

Tilanteen tarkasteleminen ripauksella huumoria auttaa lieventämään tuota katastrofintunnetta. Se, mikä tänään tuntuu täydelliseltä epäonnistumiselta, muuttuu usein anekdootiksi, jonka voimme jopa kertoa hymyillen.

Kerro tapahtumat sen sijaan, että tuomitset itseäsi

Hyödyllinen strategia on kuvata tapahtunut objektiivisesti ilman liioiteltuja johtopäätöksiä.

Ei ole sama asia ajatella: ”Teen aina itsestäni naurettavan, kun puhun julkisesti”, kuin tunnustaa: ”Tänään sanoin yhden lauseen väärin, koska olin hermostunut”.

Ensimmäinen tulkinta muuttaa yksittäisen tapauksen henkilökohtaiseksi piirteeksi. Toinen kuvaa konkreettista tapahtumaa, jota voidaan ymmärtää ja korjata.

Tämä pieni muutos auttaa vähentämään tunnekuormitusta ja helpottaa ratkaisujen löytämistä sen sijaan, että jäisi juuttumaan itsensä arvosteluun.

Löydä kompastusten inhimillinen puoli

Arjen virheet ovat yleensä paljon tavallisempia kuin kuvittelemme. Lähes jokainen on joskus unohtanut sanan, lähettänyt viestin väärälle vastaanottajalle tai sanonut jotain, minkä olisi myöhemmin ilmaissut toisin.

Tunnustamalla, että nämä tilanteet ovat osa elämää, on helpompi suhteuttaa ne oikeaan mittakaavaan.

Se ei tarkoita, että niitä pitäisi sivuuttaa tai lakata oppimasta niistä. Päinvastoin, huumori sopii erinomaisesti yhteen vastuullisuuden kanssa. On mahdollista tunnustaa virhe, pyytää anteeksi tarvittaessa ja samalla ymmärtää, että yksi kiusallinen hetki ei määritä arvoamme.

Oppiminen ja eteenpäin jatkaminen

Virheen jälkeen voi olla hyödyllistä esittää itselleen yksinkertainen kysymys: Mitä voin oppia tästä tilanteesta?

Vastaus voi olla esimerkiksi se, että esitystä kannattaa valmistella paremmin, kuunnella tarkemmin ennen vastaamista tai yksinkertaisesti hyväksyä, että joihinkin asioihin emme voi vaikuttaa.

Konkreettisen oppimiskokemuksen avulla kompastuskivi voidaan muuttaa kasvun mahdollisuudeksi ilman, että siitä tulee pysyvä taakka.

Loppujen lopuksi Hermann Hessen ajatus muistuttaa, että itsensä ottaminen vähemmän vakavasti ei tarkoita itsensä arvostamisen vähenemistä. Se tarkoittaa, että lakataan antamasta virheille suhteettoman suurta merkitystä ja ymmärretään, että erehtyminen on osa ihmisyyttä. Kun opimme tarkastelemaan epäonnistumisiamme kunnioituksella, oikeassa mittakaavassa ja ripauksella huumoria, on paljon helpompaa jatkaa eteenpäin juuttumatta niihin kiinni.