Hepatiitin eri tyypit ja niiden pääominaisuudet

Hepatiitin eri tyyppejä on yhteensä viisi ja näillä kullakin on omat erityiset pääpiirteensä. Samalla on hyvä pitää myös mielessä, että vaikka niillä on joitakin yhteisiä merkkejä ja oireita, ne eivät ole kaikki samoja sairauksia, eivätkä niiden seuraukset ole samoja.

Hepatiitti on määritelmänsä mukaan mikä tahansa maksatulehdus. Siihen johtaneet syyt eivät kuitenkaan ole aina samoja; tämän tärkeän elimen laajentuminen voi johtua esimerkiksi sappirakon yliaktiivisuudesta vuoksi, raskaan aterian jälkeen sekä vakavan virusinfektion aiheuttamana.

Hepatiitin eri tyypit

Virushepatiitti voi johtua viidestä hepatiittiviruksen aiheuttamasta tartunnasta. Ne on nimetty yhdellä kirjaimella kussakin kansainvälisessä luokituksessaan: A, B, C, D ja E. Alla haluamme kertoa yksityiskohtaisemmin kustakin hepatiitin eri tyypistä ja siitä, mitä elimistössä tapahtuu kun yksi näistä hepatiittiviruksen aiheuttamista tulehduksista syntyy.

1. A-hepatiitti

A-hepatiitti on ehkä lievin tästä virusinfektioiden ryhmästä. Se tarttuu kehoon peräaukon, käden ja suun välisen yhteyden kautta. Toisin sanoen virusta kantava henkilö on kosketuksissa oman ulosteensa kanssa, jota kautta hän voi saastuttaa toisen ihmisen kosketuksissa olevan ruoan tai juomaveden, jolloin virushiukkanen löytää uuden isännän.

A-hepatiittia sairastava potilas kärsii maha-suolitulehduksen oireista, johon liittyy myös maksa. Potilaalla esiintyy kuumetta, vatsakipuja, ripulia ja oksentelua. Kun maksa on tulehtunut, sappineste pysähtyy eikä liiku, jolloin iho muuttuu kellertäväksi. Tätä kutsutaan myös keltataudiksi.

Ihon keltaisuuden aiheuttaa bilirubiini, jota löytyy ihosta ja limakalvoista, minkä vuoksi elimistön sidekalvot ottavat myös saman värin. Ylimääräinen bilirubiini poistuu virtsasta, jolla on myös tapana tummentua sairauden aikana.

A-hepatiitin kliininen kuva kestää normaalisti noin kaksi viikkoa. Joissakin tapauksissa se voi kuitenkin kestää kuukauden tai pitempiäkin aikoja, mutta pitkittynyt taudinkuva ei ole yleistä. Palautuminen etenee ilman suurempia ongelmia, ja jos elimistön kuivumista ei tapahdu, sairaus ei johda jälkitauteihin.

Suurin riski potilaan terveydelle A-hepatiitin aikana on nestehukka, jota esiintyy erityisesti pienillä lapsilla. Koska tämän hepatiittityypin tartuntakapasiteetti on suuri, se vaatii äärimmäisiä varotoimenpiteitä suljetuissa väestöissä, kuten kouluissa silloin, kun näissä tiloissa esiintyy tartuntoja.

2. B-hepatiitti

B-hepatiitti on tämän ryhmän tunnetuin tyyppi ja sen maailmanlaajuinen levinneisyys on laajaa. B-hepatiitti leviää kehon eritteiden, kuten veren ja siemennesteen kautta, minkä vuoksi sitä pidetään sukupuoliteitse tarttuvana infektiona.

B-hepatiitin pitkäaikaiset seuraukset ovat vakavia. Monet potilaat etenevät kroonisiin muotoihin, kuten kirroosiin tai jopa maksasyöpään. Tartunnan etenemisen estäminen on vaikeaa, vaikka viime aikoina lääketiede onkin kehittänyt yhä enemmän biologisia lääkkeitä, joita on pystytty käyttämään tartunnan saaneiden potilaiden selviytymisasteen parantamiseen.

Tämän patologian ehkäisy perustuu kahteen tärkeään pilariin: immunisaatioon ja sivistämiseen. Lääketiede on kehittänyt B-hepatiitin leviämiseen useita rokotteita, jotka monet kuuluvat eri maiden virallisten rokotusohjelmien joukkoon. Rokotteen antamisen tehokkuus perustuu siihen, että ihmiset noudattavat kussakin tapauksessa suositeltua annostelua.

Toisaalta ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä käytetään myös sairaudesta sivistämistä, jossa korostetaan erityisesti seksuaalista näkökulmaa. Kondomin käytön tärkeyden painottaminen ja normaalit suojaustoimenpiteet seksuaalisissa suhteissa ovat ratkaisevia toimintatapoja B-hepatiitin leviämisen hillitsemiseksi.

Suonensisäisten huumeiden käyttäjien keskuudessa jaettuihin ruiskuihin liittyvät rajoitukset ovat myös osoittautuneet hyödyllisiksi strategioiksi tämän hepatiitin tyypin leviämisen ehkäisyn kannalta.

3. C-hepatiitti

Käytännössä C-hepatiitin ei katsota olevan akuutti sairaus. Toisin sanoen tartunnan saaneet potilaat siirtyvät välittömästi krooniseen muotoon eivätkä välttämättä koskaan tule tietämään tartunnan hetkeä, kunnes myöhemmin laboratoriokokeiden tuottama analyysi paljastaa sen.

Tavanomainen tartuntareitti tapahtuu veren kautta esimerkiksi verensiirroilla, jotka suoritetaan joko siirtoihin erikoistumattomissa paikoissa tai jakamalla suonensisäisiä huumeita tartunnan saaneen henkilön kanssa. Seksuaalisen kanssakäymisen kautta saatu tartunta on tässä tapauksessa vähäinen, toisin kuin esimerkiksi B-hepatiitin tapauksessa.

Näiden potilaiden hoitoon liittyvät vaihtoehdot ovat monimutkaisia. Ensinnäkin protokollien suosittelemat viruslääkkeet ovat erittäin kalliita. Juuri yhdelläkään potilaalla ei ole omin keinoin varaa tarvitsemaansa täyteen annokseen, minkä vuoksi valtion tai sosiaalipalveluiden tarjoama taloudellinen tuki on välttämätöntä.

Mikäli C-hepatiitti etenee ja lääkkeet eivät toimi, toisena vaihtoehtona on elinsiirto. Tämä tarve syntyy niille potilaille, joille kehittyy kirroosi tai maksasyöpä infektion kroonisuuden vuoksi. Kaikki eivät kuitenkaan voi käydä läpi tätä menettelyä, minkä vuoksi kyseessä on äärimmäisen vakava hepatiitin muoto.

4. D-hepatiitti

Viruspartikkelia pidetään tässä tapauksessa delta-aineena ja tästä syystä sen nimeen viitataan myös kirjaimella D. Tämä tarkoittaa sitä, että D- hepatiitti tarvitsee isännän jo saamaa B-hepatiittivirusta tarttuakseen tähän.

D-hepatiitin leviäminen tapahtuu veren ja seksuaalisen kanssakäymisen kautta sekä tartunnan saaneelta äidiltä lapselle kohdussa. Onneksi B-hepatiittia varten kehitetty rokote estää tehokkaasti myös näiden deltahiukkasten tarttumisen.

Tästä delta-aineesta ei kuitenkaan tiedetä paljon. On tapauksia, joissa tartunnan saaneilla potilailla D-hepatiitin tarttuminen pahensi B-hepatiitin oireita, kun taas toisilla potilailla D-hepatiittitartunta jäi kokonaan huomaamatta.

5. E-hepatiitti

Kuten A-hepatiitin tapauksessa, myös tämä viruspartikkeli seuraa peräaukko-käsi-suu-sykliä ja leviää viruksen saastuttaman ruoan ja juoman välityksellä. Kliininen kuva on myös samanlainen kuin gastroenteriitin tapauksessa, joka kehittyy ja parantuu ilman lääkinnällisiä toimenpiteitä.

E-hepatiitin aiheuttamia vakavampia oireita on kirjattu raskaana olevilla naisilla, joiden keskuudessa tämän hepatiittityypin aggressiivinen muoto – joka johtaa maksan vajaatoimintaan – on normaalia yleisempää. Tässä tilassa maksa menettää toimintakykynsä, jolloin seurauksena syntyy komplikaatioita, kuten veren hyytymiseen liittyviä häiriöitä sekä nesteiden kertymistä kudoksiin, jotka vaarantavat sekä äidin että sikiön hengen.

Kaikki hepatiitin eri tyypit ovat hoidettavissa ja estettävissä

Vaikka hepatiitin eri tyyppejä on useita ja niiden tartuntareitit, oireet ja seuraukset eroavat toisistaan, näitä kaikkia hepatiitin muotoja on mahdollista välttää. Riittävien hygieniaan ja omaan huolellisuuteen liittyvien toimenpiteiden toteuttaminen auttaa vähentämään kaikkien hepatiittityyppien tartuntariskiä.

Viruksen tartuttamia hepatiittisairauksia pidetään hiljaisina epidemioina, jotka leviävät edelleen, koska niin monet potilaat eivät ole edes tietoisia tästä tartunnasta. Tästä syystä onkin tärkeää, että tietoa hepatiitin eri tyypeistä lisätään ja että yhä useampia ihmisiä rokotettaisiin hepatiitteja vastaan, jolloin myös tartuntojen mahdollisuus vähenisi minimiin.