Gandhi: ”Palkintomme on ponnistelussa, ei tuloksessa”

Kun on valmistautunut päiväkausia työhaastatteluun eikä saanut paikkaa, työskennellyt kuukausia projektissa, joka ei saavuttanut odotettuja tuloksia, tai opiskellut ahkerasti ja saanut odotettua huonomman arvosanan, saatamme tehdä välittömästi johtopäätöksen: jos tulos ei ollut hyvä, ehkä kaikki aiempi työkin oli turhaa.

Gandhin ajatus palkkion löytämisestä ponnistelusta kyseenalaistaa juuri tämän tavan mitata menestystä. Tekemämme työn arvostaminen ei tarkoita lopputuloksen sivuuttamista, vaan sen tarkempaa analysointia, mikä riippui meistä, miten toimimme ja mitä tietoa voimme hyödyntää parantaaksemme toimintaamme.

Mitä tarkoittaa ”Palkintomme on ponnistelussa, ei tuloksessa”?

Gandhi yhdisti tyytyväisyyden ponnisteluun ja väitti jopa, että täysimääräinen ponnistelu on jo sinänsä voitto. Ajatus esiintyy Young India -julkaisussa vuonna 1922 osana laajempaa pohdintaa siitä, kuinka vaikeaa on saavuttaa tietyt ihanteet täysin.

Sovellettuna arkipäivän tilanteisiin tämä ajatus voi auttaa meitä ymmärtämään, että epäsuotuisa lopputulos ei automaattisesti tee koko edeltävää prosessia turhaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita myöskään sitä, että mikä tahansa yritys olisi arvokas pelkästään siksi, että se on vaatinut aikaa, energiaa tai uhrauksia. Ponnistelu on tärkeää, mutta myös tulokset kertovat meille jotain.

Kaikki ei riipu sinusta

Voit valmistautua huolellisesti työhaastatteluun, mutta lopulliseen päätökseen vaikuttavat myös muut hakijat ja yrityksen tarpeet. Hyvin toteutettu projekti voi joutua kohtaamaan odottamattoman markkinamuutoksen. Eikä monien tuntien opiskelu takaa hyvää arvosanaa, jos valittu menetelmä ei sopinut kyseiseen tenttiin.

Ero on siinä, että tunnistamme oikein, mihin voimme vaikuttaa. Ei ole järkeä ottaa vastuuta ulkoisista olosuhteista, mutta ei myöskään syyttää niitä järjestelmällisesti siitä, mikä meni pieleen. Molemmat asenteet vaikeuttavat kokemuksesta oppimista.

Jos tulos ei ollut odotetun mukainen, tarkista nämä viisi asiaa

Sen sijaan, että luokittelisimme kokemuksen heti menestykseksi tai epäonnistumiseksi, voimme jakaa sen viiteen osa-alueeseen:

• Valmistautuminen: oliko sinulla tarvittavat tiedot, resurssit ja aika?
• Päätökset: mitkä valinnat riippuivat sinusta ja mitkä tekisit toisin?
• Toteutus: teitkö sen, mitä olit suunnitellut, vai ilmenikö prosessin aikana virheitä?
• Oppiminen: mitä tulos opetti sinulle menetelmästäsi, odotuksistasi tai olosuhteista?
• Muutokset: mitä strategiaa, tapaa tai päätöstä sinun pitäisi muuttaa ennen kuin yrität uudelleen?

Tämä analyysi auttaa välttämään kaksi yhtä harhaanjohtavaa johtopäätöstä: ”Epäonnistuin, joten tein kaiken väärin” ja ”Yritin todella kovasti, joten minulla ei ole mitään muutettavaa”. Näiden kahden välissä on paljon hyödyllisempi arvio siitä, mitä tapahtui.

Kovempi ponnistelu ei aina tarkoita parempaa ponnistelua

On ero sen välillä, että ponnistelee määrätietoisesti kohti tavoitetta, ja sen välillä, että pysyy jatkuvasti kiireisenä. Useampien tuntien käyttäminen, unen vähentäminen tai tehottoman strategian toistaminen voi lisätä uupumusta parantamatta mahdollisuuksia hyvään tulokseen.

Yksi yksinkertainen kysymys auttaa erottamaan nämä kaksi tilannetta toisistaan: parantaako se, mitä teen, strategiaani vai lisääkö se vain väsymystäni?

Sinnikkyys ei aina tarkoita samaan tapaan jatkamista. Se voi tarkoittaa myös pysähtymistä, tiedon etsimistä, avun pyytämistä, puuttuvan taidon kehittämistä tai toisen menetelmän kokeilemista. Sinnikkyys on hyödyllisintä silloin, kun pystymme korjaamaan suuntaa.

Tasapainoisempi menestyskriteeri voi ottaa huomioon sekä lopputuloksen että siihen johtaneen prosessin laadun. Voimme tunnustaa hyvän valmistautumisen, oikeat päätökset ja huolellisen toteutuksen silloinkin, kun tavoitetta ei saavutettu, mutta myös käyttää lopputulosta havaitsemaan, mitä on muutettava. Ponnistelujen arvostaminen ei tarkoita minkä tahansa yrityksen palkitsemista, vaan sitä, että estetään yksittäisen tuloksen pyyhkimästä pois kaikkea sitä, mitä teimme hyvin, tai estämästä meitä oppimasta virheistämme.