Emättimen hiivatulehdus - syyt, oireet ja hoito
Vaikka joskus emättimen hiivatulehdus ei aiheuta ollenkaan oireita ja parantuu aivan itsestään, monissa tapauksissa gynekologin puoleen kannattaa kääntyä tulehduksen oikean diagnoosin ja hoidon saamiseksi, sekä sen oireiden lievittämiseksi.
Mikä on emättimen hiivatulehdus?
Emättimen hiivatulehdus on emättimen ja sen ympäröivän alueen hiivasienen aiheuttama infektio.
Hiivatulehduksen aiheuttaa Candida albicans -niminen sieni ja infektio tunnetaan toiselta nimeltään myös vulvovaginaalisena hiivatulehduksena.
Candida on bakteeri, joka piilee niin ihossa, suussa, suolistossa kuin emättimessäkin, mutta normaalisti elimistö pystyy yleensä pitämään sen hallinnassa.
Normaalissa lepotilassa olevien bakteerien olosuhteet voivat kuitenkin muuttua ja hiiva alkaa kasvamaan nopeasti, jolloin myös hiivatulehduksen oireet, kuten liiallinen vuoto ja emättimen alueen ärsytys, ilmaantuvat.
Emättimen hiivatulehdus on hyvin yleinen sairaus naisten keskuudessa ja useimmat meistä itse asiassa kärsivät siitä vähintään kerran elämämme aikana.
Diabetesta sairastavilla naisilla on yleensä normaalia heikompi immuunijärjestelmä, minkä vuoksi on myös yleisempää, että tästä sokeritaudista kärsivillä naisilla emättimen hiivatulehdusta esiintyy tyypillisemmin.
Muita syitä sille, miksi tätä ongelmaa saattaa ilmetä, ovat muun muassa seuraavat tekijät:
- Liian tiukkojen housujen käyttäminen
- Liiallinen antibioottien syöminen
- Runsas sokerin nauttiminen
- Stressi
Näyttöä sille, että tamponien käytöllä olisi osasyytä emättimen hiivatulehduksen synnyn kanssa, ei ole pystytty löytämään.
Emättimen hiivatulehdus ei kuulu yhdynnässä tarttuviin sukupuolitauteihin, mutta se voi välittyä ihmisestä toiseen myös suorassa kontaktissa kumppanin kanssa joko emättimen, suun tai peräaukon kautta.
Monet naiset eivät välttämättä edes huomaa sairastavansa emättimen hiivatulehdusta. Osa heistä ei koe infektion aikana ollenkaan oireita, jolloin ainoa tapa tulehduksen määrittämiseksi on emättimen bakteeriviljelyn avulla tehdyt tutkimukset.
Sinua saattaa myös kiinnostaa: 6 kysymystä, jotka sinun tulisi kysyä gynekologiltasi
Miten emättimen hiivatulehdusta voidaan ehkäistä?
Emättimen hiivatulehduksen ehkäisemiseksi voit turvautua seuraaviin toimenpiteisiin:
- Huolehdi alapään hygieniasta pesemällä huolellisesti emättimen alue alapään pesuun tarkoitetulla pesunesteellä ja vedellä. Myös pelkkä vesi riittää kunnolliseen emättimen puhdistukseen.
Joka tapauksessa emättimen pesussa tulisi aina välttää erittäin hajustettujen saippuoiden, suihkugeelien ja muiden vartalon tai hiusten pesuun suunnattujen tuotteiden käyttöä.
- Lisäksi on suositeltavaa vältellä lateksista valmistettujen kondomien sekä spermisidejä sisältävien emulsioiden ja liukuvoiteiden käyttöä, sillä ne voivat aiheuttaa emättimen alueen ärsytystä.
- Emättimen hiivatulehduksen välttämiseksi pyri suosimaan hypoallergeenisia ehkäisyvälineitä.
Kuten ylhäällä jo totesimme, hiivatulehduksen ehkäisemiseksi sinun tulisi välttää myös tiukkojen alushousujen ja housujen käyttöä, erityisesti silloin, kun ne on valmistettu tekokuiduista, kuten nailonista. Alusvaatteiden osalta on taas parasta, että ne olisi valmistettu puuvillasta ja kangas olisi mahdollisimman joustavaa ja väljää.
Suosittelemme sinua myös lukemaan: Emätin naisen eri ikäkausina; tärkeät faktat
Emättimen hiivatulehduksen hoito
Emättimen hiivatulehduksen hoito riippuu täysin siitä, miten voimakkaita oireita nainen kokee.
- Jos hiivatulehduksen aiheuttamat oireet ovat lieviä, tulehduksen hoitoon riittää yleensä sienitulehdukseen suunnattu lääkitys. Hoito kestää yleensä yhdestä kolmeen päivään.
- Jos oireet ovat voimakkaampia, sienitulehdukseen suunnatun lääkkeen hoito voi olla myös pidempi. Lääkehoito on yleensä saatavilla joko suun tai emättimen kautta otettavina tabletteina tai emättimeen levitettävänä voiteena.
- Sienitulehdukseen suunnatut tabletit tunnetaan yleensä flukonatsolina. Kyseessä on erittäin tehokas lääkitys, sillä vain yksi annos voi riittää parantamaan emättimen hiivatulehduksen kokonaan.
Tämän lääkkeen käytöllä voi kuitenkin joskus esiintyä joitakin sivuvaikutuksia; näistä yleisimpiä ovat esimerkiksi pahoinvointi, oksentelu, ripuli tai ummetus sekä turvotus.
Toisaalta emättimen hiivatulehdusta voidaan hoitaa myös emättimen sisäisillä lääkkeillä. Etuna näissä lääkkeissä on se, että ne eivät aiheuta yhtä paljon sivuvaikutuksia kuin suun kautta otettavat sienilääkkeet.
Emättimen kautta otettavan lääkehoidon huonona puolena on tosin se, että niiden käyttäminen voi olla suhteellisen epämukavaa ja ne saattavat aiheuttaa paikallista ärsytystä iholla. Joitakin emättimen hiivatulehdukseen suunnattuja lääkkeitä, kuten klotrimatsolia ja mikonatsolia, on kuitenkin saatavana myös voiteena emätintablettien lisäksi.
Emättimen hiivatulehdus raskauden aikana
Jos kärsit raskauden aikaisesta emättimen hiivatulehduksesta ja olet päättänyt turvautua lääkehoitoon, sinun ei tulisi missään tapauksessa käyttää lääkkeen asettamiseen suunnattua applikaattoria, sillä aplikaattorin käyttö raskauden aikana voi johtaa kohdunkaulan vahingoittumiseen. Tässä tapauksessa paras ja turvallisin vaihtoehto lääkkeen lisäämiseen on manuaalisesti käsien avulla.
Lisäksi on tärkeää, että käännyt oman gynekologisi puoleen ennen minkä tahansa lääkehoidon aloittamista. Näin gynekologisi myös pysyy ajantasalla sekä potilastiedoistasi että raskauden kehittymisestä.
Olit sitten raskaana tai et, suosittelemme, että konsultoit aina ensin omaa lääkäriäsi ennen tämäntyyppisiin lääkkeisiin turvautumista, ja erityisesti silloin, kun oireet eivät ole kadonneet viimeistään 14 päivän kuluessa hoidosta ja hyvästä hygieniasta huolimatta.
Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Fidel Jr, P. L. (2005). Immunity in vaginal candidiasis. Current opinion in infectious diseases, 18(2), 107-111.
-
Fidel, P. L., Cutright, J., & Steele, C. (2000). Effects of reproductive hormones on experimental vaginal candidiasis. Infection and immunity, 68(2), 651-657.
-
Naglik, J. R., Moyes, D., Makwana, J., Kanzaria, P., Tsichlaki, E., Weindl, G., … & Schaller, M. (2008). Quantitative expression of the Candida albicans secreted aspartyl proteinase gene family in human oral and vaginal candidiasis. Microbiology, 154(11), 3266-3280.