Emättimen hiivatulehdus - syyt, oireet ja hoito

Emättimen hiivatulehdus - syyt, oireet ja hoito
Gilberto Adaulfo Sánchez Abreu

Kirjoittanut ja tarkastanut lääkäri Gilberto Adaulfo Sánchez Abreu.

Viimeisin päivitys: 26 elokuuta, 2022

Vaikka joskus emättimen hiivatulehdus ei aiheuta ollenkaan oireita ja parantuu aivan itsestään, monissa tapauksissa gynekologin puoleen kannattaa kääntyä tulehduksen oikean diagnoosin ja hoidon saamiseksi, sekä sen oireiden lievittämiseksi.

Mikä on emättimen hiivatulehdus?

Emättimen hiivatulehdus on emättimen ja sen ympäröivän alueen hiivasienen aiheuttama infektio.

Hiivatulehduksen aiheuttaa Candida albicans -niminen sieni ja infektio tunnetaan toiselta nimeltään myös vulvovaginaalisena hiivatulehduksena.

Candida on bakteeri, joka piilee niin ihossa, suussa, suolistossa kuin emättimessäkin, mutta normaalisti elimistö pystyy yleensä pitämään sen hallinnassa.

Normaalissa lepotilassa olevien bakteerien olosuhteet voivat kuitenkin muuttua ja hiiva alkaa kasvamaan nopeasti, jolloin myös hiivatulehduksen oireet, kuten liiallinen vuoto ja emättimen alueen ärsytys, ilmaantuvat.

Emättimen hiivatulehdus voi olla myös oireeton

Emättimen hiivatulehdus on hyvin yleinen sairaus naisten keskuudessa ja useimmat meistä itse asiassa kärsivät siitä vähintään kerran elämämme aikana.

Diabetesta sairastavilla naisilla on yleensä normaalia heikompi immuunijärjestelmä, minkä vuoksi on myös yleisempää, että tästä sokeritaudista kärsivillä naisilla emättimen hiivatulehdusta esiintyy tyypillisemmin.

Muita syitä sille, miksi tätä ongelmaa saattaa ilmetä, ovat muun muassa seuraavat tekijät:

  • Liian tiukkojen housujen käyttäminen
  • Liiallinen antibioottien syöminen
  • Runsas sokerin nauttiminen
  • Stressi

Näyttöä sille, että tamponien käytöllä olisi osasyytä emättimen hiivatulehduksen synnyn kanssa, ei ole pystytty löytämään.

Emättimen hiivatulehdus ei kuulu yhdynnässä tarttuviin sukupuolitauteihin, mutta se voi välittyä ihmisestä toiseen myös suorassa kontaktissa kumppanin kanssa joko emättimen, suun tai peräaukon kautta.

Monet naiset eivät välttämättä edes huomaa sairastavansa emättimen hiivatulehdusta. Osa heistä ei koe infektion aikana ollenkaan oireita, jolloin ainoa tapa tulehduksen määrittämiseksi on emättimen bakteeriviljelyn avulla tehdyt tutkimukset.

Miten emättimen hiivatulehdusta voidaan ehkäistä?

Emättimen hiivatulehdusta voidaan ehkäistä huolellisella hygienialla

Emättimen hiivatulehduksen ehkäisemiseksi voit turvautua seuraaviin toimenpiteisiin:

Joka tapauksessa emättimen pesussa tulisi aina välttää erittäin hajustettujen saippuoiden, suihkugeelien ja muiden vartalon tai hiusten pesuun suunnattujen tuotteiden käyttöä. 

  • Lisäksi on suositeltavaa vältellä lateksista valmistettujen kondomien sekä spermisidejä sisältävien emulsioiden ja liukuvoiteiden käyttöä, sillä ne voivat aiheuttaa emättimen alueen ärsytystä.
  • Emättimen hiivatulehduksen välttämiseksi pyri suosimaan hypoallergeenisia ehkäisyvälineitä.

Kuten ylhäällä jo totesimme, hiivatulehduksen ehkäisemiseksi sinun tulisi välttää myös tiukkojen alushousujen ja housujen käyttöä, erityisesti silloin, kun ne on valmistettu tekokuiduista, kuten nailonista. Alusvaatteiden osalta on taas parasta, että ne olisi valmistettu puuvillasta ja kangas olisi mahdollisimman joustavaa ja väljää.

Suosittelemme sinua myös lukemaan: Emätin naisen eri ikäkausina; tärkeät faktat

Emättimen hiivatulehduksen hoito

Emättimen hiivatulehdusta voidaan hoitaa myös lääkehoidolla

Emättimen hiivatulehduksen hoito riippuu täysin siitä, miten voimakkaita oireita nainen kokee.

  • Jos hiivatulehduksen aiheuttamat oireet ovat lieviä, tulehduksen hoitoon riittää yleensä sienitulehdukseen suunnattu lääkitys. Hoito kestää yleensä yhdestä kolmeen päivään.
  • Jos oireet ovat voimakkaampia, sienitulehdukseen suunnatun lääkkeen hoito voi olla myös pidempi. Lääkehoito on yleensä saatavilla joko suun tai emättimen kautta otettavina tabletteina tai emättimeen levitettävänä voiteena.
  • Sienitulehdukseen suunnatut tabletit tunnetaan yleensä flukonatsolina. Kyseessä on erittäin tehokas lääkitys, sillä vain yksi annos voi riittää parantamaan emättimen hiivatulehduksen kokonaan.

Tämän lääkkeen käytöllä voi kuitenkin joskus esiintyä joitakin sivuvaikutuksia; näistä yleisimpiä ovat esimerkiksi pahoinvointi, oksentelu, ripuli tai ummetus sekä turvotus.

Toisaalta emättimen hiivatulehdusta voidaan hoitaa myös emättimen sisäisillä lääkkeillä. Etuna näissä lääkkeissä on se, että ne eivät aiheuta yhtä paljon sivuvaikutuksia kuin suun kautta otettavat sienilääkkeet.

Emättimen kautta otettavan lääkehoidon huonona puolena on tosin se, että niiden käyttäminen voi olla suhteellisen epämukavaa ja ne saattavat aiheuttaa paikallista ärsytystä iholla. Joitakin emättimen hiivatulehdukseen suunnattuja lääkkeitä, kuten klotrimatsolia ja mikonatsolia, on kuitenkin saatavana myös voiteena emätintablettien lisäksi.

Emättimen hiivatulehdus raskauden aikana

Jos kärsit raskauden aikaisesta emättimen hiivatulehduksesta ja olet päättänyt turvautua lääkehoitoon, sinun ei tulisi missään tapauksessa käyttää lääkkeen asettamiseen suunnattua applikaattoria, sillä aplikaattorin käyttö raskauden aikana voi johtaa kohdunkaulan vahingoittumiseen. Tässä tapauksessa paras ja turvallisin vaihtoehto lääkkeen lisäämiseen on manuaalisesti käsien avulla.

Lisäksi on tärkeää, että käännyt oman gynekologisi puoleen ennen minkä tahansa lääkehoidon aloittamista. Näin gynekologisi myös pysyy ajantasalla sekä potilastiedoistasi että raskauden kehittymisestä.

Olit sitten raskaana tai et, suosittelemme, että konsultoit aina ensin omaa lääkäriäsi ennen tämäntyyppisiin lääkkeisiin turvautumista, ja erityisesti silloin, kun oireet eivät ole kadonneet viimeistään 14 päivän kuluessa hoidosta ja hyvästä hygieniasta huolimatta.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Bender, R. A., Çalışkan, Ş., Önal, B., Aslancan, R., & Çalışkan, E. (2021). Treatment methods for vulvovaginal candidiasis in pregnancy. Journal of Medical Mycology31(3), 1-4. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1156523321000287
  • Edwards, J. E., Jr, Schwartz, M. M., Schmidt, C. S., Sobel, J. D., Nyirjesy, P., Schodel, F., Marchus, E., Lizakowski, M., DeMontigny, E. A., Hoeg, J., Holmberg, T., Cooke, M. T., Hoover, K., Edwards, L., Jacobs, M., Sussman, S., Augenbraun, M., Drusano, M., Yeaman, M. R., Ibrahim, A. S., … Hennessey, J. P., Jr (2018). A Fungal Immunotherapeutic Vaccine (NDV-3A) for Treatment of Recurrent Vulvovaginal Candidiasis-A Phase 2 Randomized, Double-Blind, Placebo-Controlled Trial. Clinical infectious diseases: an official publication of the Infectious Diseases Society of America, 66(12), 1928-1936. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/29697768/
  • Farr, A., Effendy, I., Frey Tirri, B., Hof, H., Mayser, P., Petricevic, L., Ruhnke, M., Schaller, M., Schaefer, A. P. A., Sustr, V., Willinger, B., & Mendling, W. (2021). Guideline: vulvovaginal candidosis (AWMF 015/072, level S2k). Mycoses64(6), 583-602. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/myc.13248
  • Felix, T. C., de Brito Röder, D. V. D., & dos Santos Pedroso, R. (2019). Alternative and complementary therapies for vulvovaginal candidiasis. Folia microbiologica64, 133-141. https://link.springer.com/article/10.1007/s12223-018-0652-x
  • Ugalde González , F., Rivera Gutierrez, H., & Durán Méndez, . M. J. (2021). Candidiasis vulvovaginal recurrente. Revista Medica Sinergia, 6(9), 1-9. https://www.revistamedicasinergia.com/index.php/rms/article/view/700
  • González-Burgos, E., & Gómez-Serranillos, M. P. (2018). Natural products for vulvovaginal candidiasis treatment: evidence from clinical trials. Current Topics in Medicinal Chemistry18(15), 1324-1332. https://www.ingentaconnect.com/content/ben/ctmc/2018/00000018/00000015/art00008
  • Paladine, H. L., & Desai, U. A. (2018). Vaginitis: Diagnosis and Treatment. American family physician97(5), 321-329. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/29671516/
  • Pineda-Murillo, J., Cortés-Figueroa, A. A., Uribarren-Berrueta, T. D. N. J., & Castañón-Olivares, L. R. (2017). Candidosis vaginal: Revisión de la literatura y situación de México y otros países latinoamericanos. Revista médica de Risaralda23(1), 38-44. http://www.scielo.org.co/scielo.php?pid=S0122-06672017000100009&script=sci_arttext
  • Rodrigues, C. F., Rodrigues, M. E., & Henriques, M. (2019). Candida sp. infections in patients with diabetes mellitus. Journal of clinical medicine8(1), 76. https://www.mdpi.com/2077-0383/8/1/76
  • Salih, S. R., Haddad, R. A., & Hassan, S. A. (2021). Prevalence of vulvovaginal Candidiasis and its association with Contraceptives. Archivos Venezolanos de Farmacología y Terapéutica40(4), 373-376. https://www.redalyc.org/journal/559/55971452007/html/
  • Salvi, M. (2019). Prevalence of vulvovaginal candidiasis in females in the reproductive age group. International Journal of Reproduction, Contraception, Obstetrics and Gynecology8(2), 647-652. https://go.gale.com/ps/i.do?id=GALE%7CA582507023&sid=googleScholar&v=2.1&it=r&linkaccess=abs&issn=23201770&p=HRCA&sw=w
  • San Juan Galán, J., Poliquin, V., & Gerstein, A. C. (2023). Insights and advances in recurrent vulvovaginal candidiasis. PLoS pathogens19(11), 1-7. https://journals.plos.org/plospathogens/article?id=10.1371/journal.ppat.1011684
  • Yano, J., Sobel, J. D., Nyirjesy, P., Sobel, R., Williams, V. L., Yu, Q., Noverr, M. C., & Fidel, P. L., Jr (2019). Current patient perspectives of vulvovaginal candidiasis: incidence, symptoms, management and post-treatment outcomes. BMC women’s health, 19(48), 1-9. https://link.springer.com/article/10.1186/s12905-019-0748-8

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.