Elektrokardiogrammi eli EKG: seitsemän vaihetta sen tulkitsemiseksi
Elektrokardiogrammi eli EKG on yksi eniten käytetyistä testeistä, varsinkin hätätilanteissa ja sisätaudeissa. Sen oikeanlainen tulkitseminen on ratkaisevaa monissa tapauksissa. Vaikka se onkin yleinen testi, ei sen tulkitseminen ole niin helppoa kuin miltä saattaa ensisilmäyksellä vaikuttaa.
Elektrokardiogrammi rekisteröi sydämen sähkösignaalit. Jokainen sydämenlyönti päästää sähkösignaalin, jonka EKG nauhoittaa. Testin avulla lääketieteen ammattilaiset voivat siis visualisoida sydämen aktiivisuuden ja havaita mahdollisia muutoksia.
Sellaisenaan elektrokardiogrammi on vain lineaarinen esitys. Se näyttää grafiikan, jota kardiologien täytyy tulkita. Sen tehdäkseen heidän täytyy seurata vaiheita, jotka tulemme nyt kuvailemaan alla.
Mitä täytyy pitää mielessä elektrokardiogrammia (EKG) analysoidessa
1. Vahvista luotettavuus
Ensimmäiseksi tulee vahvistaa, että elektrokardiogrammi toimii oikealla tavalla. EKG:n täytyy olla nopeudeltaan 25 mm/s ja amplitudiltaan 1mV/10 mm. Jos virhettä epäillään, testi tulee toistaa.
Jos kaikki vaikuttaa oikealta, jatketaan seuraavaan vaiheeseen, jossa tämän analyyttisen apuvälineen avulla löydetty tieto ja arvot tulkitaan.
2. Laske henkilön sydämen syke
Sydämen syke on yksi tärkeimmistä tiedoista terveysongelmia diagnosoidessa.
Sydämen syke on tärkein elektrokardiogrammista saatu tieto. Jotkut EKG:t laskevat sen automaattisesti. Jos näin ei ole, on sen tekemiseen myös manuaalisia menetelmiä.
Sydämen syke kertoo lähinnä sen, kuinka monta kertaa sydän supistuu pumpatessaan verta muuhun kehoon. Sen tietäminen voi määritellä kärsiikö ihminen takykardiasta tai bradykardiasta, joiden tunnistaminen on tärkeää mahdollisten poikkeavuuksien ja ongelmien kannalta.
Lue myös: Myokardiitti: syyt, oireet ja hoito
3. Sydämen sykkeen arviointi
Sydämen syke koostuu systolisesta ja diastolisesta paineesta sydänlihaksissa. Jos elin toimii normaalisti, tulisi sen supistua noin 70-75 kertaa minuutissa. Se näkyy elektrokardiogrammissa QRS-komlepkseissa.
Kyseessä on yksi helpoimmin tarkkailtavista tiedoista. Se auttaa lääkäriä määrittelemään, onko sydämen syke säännöllinen vai epäsäännöllinen.
4. Sydämen sähköisen akselin sijoittuminen
Sydämen sähköistä akselia tarkkailemalla voidaan havaita sairauksia, kuten sydämen rytmihäiriö.
Tämä on yksi vaikeimmista vaiheista elektrokardiogrammin tulkitsemisessa.
Sydämen sähköinen akseli vastaa sähköisen ärsykkeen seuraamaa suuntaa, kun se kulkeutuu kammioiden läpi. Tämä tieto antaa lisäinformaatiota mahdollisesta intraventrikulaarisesta virheestä.
5. Elektrokardiogrammi (EKG): ST-segmentin arviointi
QRS-kompleksit ovat kaikkien kammioiden solujen sähköisen varauksen summa. Sitten T-aalto kuvaa kammioiden sähköistä toipumista tai repolarisaatiota. QRS-kompleksin ja T-aallon välistä etäisyyttä kutsutaan ST-segmentiksi.
Toisinaan ST-segmentti menee ylös tai alas, mutta jos nämä arvot eivät ole huomattavia, on se mitä luultavimmin normaalia. Sitä vastoin taas kun arvot ylittävät minimialueen, on iskeemisen sydänsairauden riski erittäin todennäköinen.
Sinua saattaa kiinnostaa: Sydänkohtauksen tunnistaminen: 5 oiretta
6. Elektrokardiogrammin aaltojen ja intervallien arviointi
Aaltojen väliset intervallit ovat hyvin merkityksellisiä kaikkien sydän- ja verisuonisairauksien diagnosoinnin kannalta.
On myös tärkeää analysoida kaikkia aaltoja ja intervalleja, joita ei ole arvioitu.
Erityisen tärkeitä ovat PR-intervalli ja QT-intervalli. Joten kun PR-intervalli on lyhyt, tarkoittaa se kiihtynyttä eteiskammiota. Kun se on pitkä, tarkoittaa se sitä, että tila on hidastunut.
QT-intervalli kuvaa ventrikulaarisen sähköisen systolin kestoa. Lisäksi siihen kuuluu QRS-intervalli, ST-segmentti ja T-aalto. Se liittyy myös läheisesti sydämen sykkeeseen. Tästä syystä intervallit pienenevät kun se on nopea, ja päinvastoin.
7. Skemaattinen synteesi
Yhteenvetona voidaan sanoa, että nämä ovat vaiheita, joita tulee noudattaa, kun lääkäri tulkitsee elektrokardiogrammia skemaattisesti:
- Määrittele ensin henkilön sydämen syke.
- Aseta sitten sydämen rytmi.
- Määrittele akseli.
- Tunnista sinusrytmi (Q-aallon esiintyminen ennen jokaista QRS-kompleksia).
- Arvioi sitten PR-intervalli.
- Arvioi myös QT-intervalli.
- Arvioi QRS-kompleksit.
- Analysoi ST-segmentti.
- Arvioi T-aallot.
Kun lääkärit suorittavat kaikki nämä vaiheet, voivat he tunnistaa useimmat ongelmat. Sitten he voivat luoda toimintasuunnitelman jota he seuraavat, sekä päättää mitä henkilön tulisi tehdä hoidon suhteen.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Hamm, C. W., & Willems, S. (2010). El electrocardiograma: su interpretación práctica; 32 cuadros. Ed. Médica Panamericana.
- Picarzo, J. P. L. (2011). Taller de lectura sistemática del electrocardiograma pediátrico o “cómo interpretar un electrocardiograma y no perecer en el intento.” Pediatria de Atencion Primaria, 13(SUPPL.20), 225–233.
- Sociedad Española de Imagen Cardíaca. Complejo QRS.
- ZÚÑIGA, A. K., GUARDIOLA, G. T., POSADA, M. R., & DEL MAR CASTRO, M. (2018). EL ELECTROCARDIOGRAMA NORMAL. In Electrocardiografía clínica. Modelo de aprendizaje. (pp. 31–47). Editorial Unimagdalena.