Dyspareunia: aiheuttajat ja hoito

Dyspareunia on termi, jolla viitataan kivuliaaseen yhdyntään. Tämä sairaus voi johtua fyysisestä epätasapainosta, mutta se voidaan myös yhdistää psyykkisiin ongelmiin.
Dyspareunia: aiheuttajat ja hoito

Viimeisin päivitys: 23 tammikuuta, 2021

Dyspareunia on sairaus, joka aiheuttaa lukuisia epämiellyttäviä oireita seksin aikana sekä miehillä että naisilla. Tähän sairauteen voi liittyä lievimmässä muodossa pientä sukupuolielinten ärsytystä tai jopa äärimmäistä kipua yhdyntää ennen, sen aikana ja sen jälkeen.

Useat lääketieteelliset tutkimukset osoittavat, että kyseinen sairaus on paljon yleisempi naisten keskuudessa, mutta sitä voi esiintyä myös miehillä yleensä ahtaan esinahan tai virtsatulehduksen johdosta. Jatka lukemista, mikäli haluat tietää lisää dyspareunian mahdollisista hoitokeinoista sekä aiheuttajista.

Kuinka yleistä dyspareunia on?

Sukupuoliyhdyntä on tabu monissa kulttuureissa ja sosiaalisissa tilanteissa. Haluamme siis huomauttaa, että dyspareunia on paljon yleisempää, kuin mitä ehkä ajattelet. Maailman terveysjärjestö (WHO) ja erilaiset epidemiologiset tutkimukset ovat antaneet seuraavanlaista tietoa kivuliaaseen yhdyntään liittyen:

  • Dyspareuniaa esiintyy 10-15 % hedelmällisessä iässä olevilla naisilla.
  • Sairaudesta tulee yleisempi vaihdevuosia edeltävänä aikana, jolloin se vaikuttaa jopa 30 % naisista.
  • Tästä sairaudesta kärsivien ihmisten keski-ikä on 36,5 vuotta.
  • Sairaudesta ei ole tehty paljon tutkimuksia miesten suhteen, mutta sen esiintyvyys vaihtelee 0,1-5 % välillä.

Kuten huomaat, kivulias yhdyntä on yleistä väestön keskuudessa, varsinkin naisilla.

Ei ole oikein tuntea kipua seksin aikana. Mikäli et siis tunne nautintoa, on lääkärissä käyminen täysin oikeutettua ja välttämätöntä.

Dyspareunia aiheuttaa fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia.
Dyspareunia voi häiritä seksistä nauttimista.

Dyspareunia: mikä sitä aiheuttaa?

Kuten jo totesimme aikaisemmin, aiheuttaa dyspareunia kipua sukupuolielimissä tai lantion alueella ja se yhdistetään yhdyntään. Sitä voi esiintyä jopa 24 tuntia yhdynnän jälkeen. Tässä joitakin yleisimpiä lääketieteellisten järjestöjen raportoimia oireita:

  • Kipua yhdynnän aikana
  • Kipua yhdynnän jokaisessa vaiheessa tai asetettaessa ulkoinen esine (kuten tamponi) emättimeen
  • Polttavaa ja epämukavaa tunnetta seksin aikana
  • Akuuttia pistävää tunnetta, joka jatkuu useita tunteja yhdynnän jälkeen

Useimmat oireet liittyvät naisten kokemuksiin. Miehillä oireet eivät ole yhtä yleisiä. Jos niitä kuitenkin esiintyy, tapahtuu se yleensä ainoastaan siemensyöksyn aikana.

Jotta voisimme selvittää tarkemmin tämän sairauden aiheuttajia, tulee meidän jakaa ne kahteen kategoriaan: fyysisiin ja henkisiin. Kerromme niistä lisää seuraavassa osiossa.

Fyysiset aiheuttajat

Dyspareunian fyysiset syyt ovat moninaiset ja vaihtelevat. Kliiniset tutkimukset ovat esimerkiksi osoittaneet, että tämä sairaus on hyvin yleinen synnytyksen jälkeen. Lantion lihasten repeytyminen ja emättimen kokema paine tuntuu lisäävän sen herkkyyttä.

Vaikka se saattaakin kuulostaa yllättävältä, ovat tutkijat havainneet, että dyspareunia liittyy imettävillä naisilla myös veren kohonneeseen estrogeenitasoon. Näin tapahtuu siksi, että hormonaalinen epätasapaino johtaa emättimen kuivuuteen.

Muita dyspareunian fyysisiä aiheuttajia naisilla ovat:

  • Emätintulehdus: yleisin syy on Candida albicans -sienen aiheuttama infektio. Se aiheuttaa emättimen seinämien ärsytystä ja tulehdusta, mikä voi tehdä yhdynnästä kivuliasta ja hankalaa.
  • Riittämätön kosteus: hormonaalisista muutoksista, halun tai jännityksen puutteesta tai muista sairauksista johtuva emättimen eritteiden puute.
  • Synnynnäiset poikkeavuudet: väärällä tavalla muodostunut emätin tai immenkalvoon liittyvät puutteet voivat tehdä yhdynnästä vaikeaa.

Haluamme kuitenkin toistaa, että useimpia näistä tapauksista on tutkittu vain naisilla. Tässä tutkimuksessa todetaan, että miesten dyspareunia liittyy yleensä siemensyöksykanavan tukkeutumiseen. Krooninen eturauhastulehdus voi aiheuttaa miehillä epämukavaa tunnetta lantiossa.

Henkiset aiheuttajat

Dyspareunia ei liity ainoastaan kehoon. Mainitsemassamme tutkimuksessa arvioidaan, että yli 70 % dyspareuniatapauksista ei ilmene minkäänlaisia fyysisiä syitä. 

Tämä korostaa sairauden suurta psykoseksuaalista osatekijää. Joitakin merkittävässä roolissa olevia psykologisia parametreja ovat:

  • Ahdistus ja masennus: itsetunto-ongelmat tai luottamuksen puute kumppania kohtaan voivat laukaista dyspareunian.
  • Stressi: jatkuva stressi aiheuttaa jännitettä lantion lihaksissa.
  • Seksuaalinen hyväksikäyttö: lääketieteellisissä arvioissa korostetaan sitä, että dyspareunia yhdistetään joissakin tapauksissa potilaan kokemaan väkivaltaan ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
Dyspareunian psykologinen lähestymistapa on välttämätöntä lääkehoidon täydentämiseksi.

Miten dyspareuniaa voidaan hoitaa?

Onneksi dyspareuniaa voidaan hoitaa lääkkein. Jos kipu johtuu esimerkiksi sieni- tai bakteeri-infektiosta, tulee potilaan käyttää sieni- tai antibioottilääkkeitä. Lääkäri voi määrätä ulkoisia estrogeeneja vaihdevuosien jälkeisessä vaiheessa oleville tai imettäville naisille emättimen kosteuden parantamiseksi.

Syyt vaihtelevat niin suuresti, että lääkärin täytyy aina räätälöidä hoito potilaskohtaisesti. Pariterapia sekä seksuaalivalistus ovat yleisiä apukeinoja kaikille yhdyntäkivuista kärsiville. 

Kuten olemme jo todenneet, liittyy dyspareunia myös potilaan henkiseen puoleen. Tämän suhteen on tärkeää, että potilas tuntee olonsa mukavaksi, turvalliseksi ja kiihottuneeksi välttyäkseen kivulta seksin aikana.

Halu kokea nautintoa ei ole syy tuntea häpeää tai haavoittuvaisuutta. Suosittelemme keskustelemaan kumppanin kanssa ensin tilanteen parantamiseksi.

Sinua saattaa myös kiinnostaa: Kiveksen kiertymä: oireet ja syyt

Kipua yhdynnän aikana: yhteenveto

Yhdynnän aikana tuntuva kipu on melko yleistä, varsinkin naisilla, joilla sitä esiintyy 30 % tietyn ikäisestä väestöstä. Kumppanin kanssa kommunikoiminen on siis tärkeää. Seksiasentojen vaihtaminen, liukasteen käyttäminen sekä stressin välttäminen ovat myös hyviä tapoja välttää yhdyntäkipua.

Kaikki tapaukset eivät kuitenkaan liity henkisiin ongelmiin. Dyspareunia voi olla merkki miesten siemensyöksykanavan tukkeutumisesta tai naisten sieni-infektiosta. Tämän takia on selvää, että tämä sairaus vaatii sekä lääkinnällisen että psykologisen lähestymistavan. 


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • López-Olmos, J. (2008). Dispareunia: investigación de causa física y de causa infecciosa crónica (estudio prospectivo de 4 años). Clínica e Investigación en Ginecología y Obstetricia35(5), 152-159.
  • García-Pérez, H., & Harlow, S. D. (2010). Cuando el coito produce dolor: una exploración de la sexualidad femenina en el noroeste de México. Salud pública de México52(2), 148-155.
  • Relaciones sexuales dolorosas (dispareunia), Mayoclinic.org . Recogido a 22 de agosto en https://www.mayoclinic.org/es-es/diseases-conditions/painful-intercourse/symptoms-causes/syc-20375967
  • Solana-Arellano, E., Villegas-Arrizón, A., Legorreta-Soberanis, J., Cárdenas-Turanzas, M., de la Cruz, J. E., & Andersson, N. (2008). Dispareunia en mujeres después del parto: estudio de casos y controles en un hospital de Acapulco, México. Revista Panamericana de Salud Pública23, 44-51.
  • Valerio, V., & Anibal, J. (2019, January). Dispareunia masculina. In Anales de la Facultad de Medicina (Vol. 80, No. 1, pp. 79-85). UNMSM. Facultad de Medicina.
  • Sánchez Bravo, C., Carreño Meléndez, J., Corres Ayala, N. P., & Taracena Ruiz, B. E. (2010). Perfiles e indicadores psicológicos relacionados con la dispareunia y el vaginismo: Estudio cualitativo. Segunda parte. Salud mental33(5), 437-449.
  • Orozco-Gallego, H. “Estriol vs estrógenos conjugados de origen equino en el tratamiento del síndrome genitourinario de la menopausia.” Ginecología y obstetricia de México 86.2 (2018): 117-126.
  • Franco, Erick Hugo Zambrano, et al. “Etiología y tratamiento de la dispareumia.” RECIMUNDO 3.3 ESP (2019): 643-658.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.