Biologiset hoidot: käyttö, riskit ja hyödyt

Biologiset hoidot ovat monista hyödyistään johtuen saavuttaneet suurta suosiota 90-luvulta lähtien. Alta voit lukea niistä lisää.

Biologisilla hoidoilla viitataan kaikkiin elävistä organismeista peräisin oleviin hoitoihin. Niihin voivat kuulua mikro-organismit, eläimet ja ihmiset. Ei-biologisia lääkkeitä valmistetaan kemiallisten prosessien kautta, joihin eivät kuulu eliöt.

Biologisessa hoidossa hyödynnetään immuunijärjestelmää kehon vastustuskyvyn stimulomiseksi ja tehostamiseksi. Tämä voi auttaa pysäyttämään, hillitsemään tai kukistamaan joitakin sairauksia.

Biologiset hoidot voivat lisäksi vahvistaa immuunijärjestelmän kykyä torjua ja estää joidenkin syöpäsolujen leviämistä.

Erilaiset biologiset hoidot

Biologisia hoitoja on monenlaisia. Annamme alla muutaman esimerkin.

Rokotteet

Rokotteet ovat biologisten hoitojen perinteisin muoto, ja ne edustavat lääketieteen yhtä suurimmista läpimurroista. Ne auttavat suojaamaan elimistöä tarttuvilta organismeilta. Tässä erityyppisiä rokotteita:

• Elävät heikennetyt rokotteet. Näissä käytetään heikennettyjä mikro-organismeja elimistön immuniteetin rakentamiseksi.
• Toksoidirokotteet: Tällaiset rokotteet sisältävät mikro-organismin erittämää toksiinia ja ne estävät tartunnan toksiset vaikutukset.
• Biosynteettiset rokotteet: Nämä sisältävät synteettisiä aineita, jotka ovat samankaltaisia kuin oikean mikro-organismin osat.

Veren komponentit

Yleisin veren komponentti biologisessa hoidossa on hemosyytti-infuusio. Tätä annetaan ihmisille, jotka ovat menettäneet paljon verta.

Joissakin hoidoissa käytetään tavallisesti myös veren plasmaa. Hoidossa hyödynnetään erityisesti seuraavia proteiineja: albumiini, globuliinit ja fibrinogeeni. Globuliineista käytetään useimmiten immunoglobuliineja, erityisesti puhdistettua IgG:tä bakteerien ja virusten torjumiseksi.

Proteiinit

Tällaisessa biologisessa hoidossa käytetään luonnollisia proteiineja nimeltä sytokiinit. Ne auttavat säätelemään immuunijärjestelmää ja suojaamaan infektioilta. Niitä käytetään yleisimmin immuunipuutokseen, infektioihin ja syöpään.

Tähän ryhmään kuuluvat lisäksi monoklonaaliset vasta-aineet. Näitä saadaan muokkaamalla proteiinia, ja sitten ihmiselimistö muodostaa vasta-aineita tietylle mikro-organismille.

Tällaiseen biologiseen hoitoon kuuluu tällä hetkellä kolme alaluokkaa:

• Rekombinanttiproteiinit. Näitä saadaan geenien kloonaamisesta laboratoriossa. Yksi esimerkki on insuliini.
• Monoklonaaliset tai polyklonaaliset vasta-aineet. Monoklonaaliset vasta-aineet ovat klooneja, joita saadaan yhdestä ainoasta kantasolusta. Sitä vaston polyklonaaliset vasta-aineet saadaan useiden solujen sekoituksesta.
• Fuusioproteiinit. Näitä saadaan yhdistämällä kaksi tai usempi aiemmin eristetty geeni.

Biologisen hoidon hyödyt eri lääketieteen aloilla

Biologista hoitoa voidaan käyttää moniin erilaisiin sairauksiin. Sitä hyödynnetään erityisesti autoimmuunisairauksissa, syövässä ja joissakin geneettisissä sairauksissa.

Kyseessä on hyvin dynaaminen ala, jolla tehdään paljon tutkimusta. Katsotaan nyt, kuinka sitä hyödynnetään tällä hetkellä nivelreuman ja syövän hoidossa.

Biologisen hoidon hyödyt nivelreumassa

Nivelreuma on autoimmuunisairaus. Immuunisolut hyökkäävät siinä virheellisesti elimistöä itseään vastaan, mikä aiheuttaa kroonista niveltulehdusta. Toisinaan nivelreuma voi vaikuttaa muihinkin elimiin ja kehonosiin.

Yksi biologisen hoidon hyödyistä nivelreumassa on se, että se häiritsee immuunijärjestelmän tulehdusta aiheuttavia signaaleja. Tämän myötä se ehkäisee sairauden etenemistä, sillä nivelvaurioita aiheuttavat pohjimmiltaan juuri tulehdusprosessit.

Tämä terapia on osoittautunut perinteisiä hoitoja tehokkaammaksi, sillä se kohdistuu tiettyihin tulehdusta aiheuttaviin tekijöihin ja estää prosessia.

Biologisen hoidon hyödyt syövässä

Immuunijärjestelmä torjuu elimistössä olevia vieraita tekijöitä. Normaaleissa olosuhteissa sen tulisi pystyä tunnistamaan syöpäsolut ja nujertamaan ne. Näin ei kuitenkaan aina käy, minkä vuoksi ihmisiä sairastuu syöpään.

Biologisen hoidon tavoitteena syövässä on saada immuunijärjestelmä tunnistamaan syöpäsolut, jolloin sen pitäisi pystyä tuhoamaan ne. Hoidossa potilaaseen pistetään aineita, jotka stimuloivat immuunijärjestelmän soluja ja saavat ne toimimaan syöpäsoluja vastaan.

Immuunisoluja voidaan myös kouluttaa laboratoriossa hyökkäämään syöpäsoluja vastaan, ennen kuin ne laitetaan takaisin elimistöön. Lisäksi biologisella hoidolla voidaan estää tiettyjä syöpäsolujen lähettämiä signaaleja, joiden tarkoituksena on vaimentaa immuunijärjestelmä.

Biologisen hoidon sivuvaikutukset ja riskit

Biologinen hoito ei aina aiheuta mitään sivuvaikutuksia, mutta jotkut saattavat saada lieviä oireita tai jopa vakavampia komplikaatioita. Sivuvaikutukset riippuvat myös siitä, millaista biologista hoitoa potilas on saanut.

Biologiset hoidot voivat yleisimmin aiheuttaa seuraavia:

• Kuume
• Flunssa
• Pahoinvointi ja oksentelu
• Ruokahaluttomuus
• Ihottumat
• Uupumus

Lisäksi niillä voi olla vakavampia sivuvaikutuksia:

• Vakavat infektiot. Joskus aktivoituu piilevä infektio.
• Maksavaurio. Maksasairaus on yleensä este biologiselle hoidolle.
• Heikentynyt kyky muodostaa uusia verisoluja. 
• Allergiset reaktiot, jotka vaihtelevat lievästä vakavaan.

Lisäksi tutkijat ovat huomauttaneet, että biologiset hoidot saattavat lisätä riskiä tiettyihin syöpiin. Tämän tueksi ei kuitenkaan ole riittävästi todisteita. Tämän vahvistamiseksi tarvitaankin lisää tutkimuksia.

Yhteenveto

Kaikki lääkehoidot pitävät luonnollisestikin sisällään jonkin verran riskejä, ja näin on myös biologisten hoitojen kohdalla. Tällaiseen hoitoon ei tulisikaan ryhtyä ilman terveydentilan ja sairaushistorian huolellista arviointia.

Kaikille ei voi antaa biologista hoitoa, sillä joillakin ihmisillä on vakaville sivuvaikutuksille altistavia sairauksia. Biologisen hoidon aikana ei tulisi ottaa minkäänlaisia rokotteita. On myös tärkeää noudattaa hoitoa tiukasti ja kertoa lääkärille mahdollisista sivuvaikutuksista.