Aivohalvauksen jälkeinen kuntoutus

Aivohalvauksen jälkeinen kuntoutus on tärkeää ja vaatii jatkuvaa työtä potilaalta, hänen hoitotiimiltään sekä perheenjäseniltään.
Aivohalvauksen jälkeinen kuntoutus

Viimeisin päivitys: 20 huhtikuuta, 2022

Aivohalvauksen jälkeinen kuntoutus on tärkeää, sillä aivoinfarkti (yhden tyyppinen aivohalvaus) on yleisin pysyvän vamman aiheuttava sairaus länsimaissa. Sen vakavuus ja seurausten ilmaantuvuus tekevät siitä hätätilanteen. Mahdollisesti vakavien seurausten vuoksi kuntoutuksen on oltava etusijalla.

On erittäin tärkeää, että ihminen voi palata normaaliin elämäänsä niin pian kuin mahdollista. Tämän päivän artikkelissa kuvataan aivoinfarktin jälkeistä kuntoutusprosessia.

Mikä on aivohalvaus?

Tämä sairaus kiinnostaa monia, sillä se on syy tuhansiin kuolemiin joka vuosi. Aivohalvauksia on kahta tyyppiä:

  • Aivoinfarkti
  • Aivoverenvuoto

Niiden syntymekanismit ovat erilaiset, mutta lopputulos on sama. Veren virtaus pysähtyy hermokudoksen alueella, jota tämä suoni ravitsee aivoverisuonen tukkeutumisen tai repeämisen vuoksi.

Lyhyesti sanottuna, kyseisen alueen hermokudos ei saa tarpeeksi happea ja kuolee, mikä johtaa kaikkien kyseisen aivon osan hallitsemien toimintojen menettämiseen.

Mitkä ovat aivohalvauksen oireet?

Se on akuutti ja nopeasti etenevä patologia. Tämä tarkoittaa, että oireet kehittyvät ja aivovamma tapahtuu muutamassa minuutissa. Oireet ilmenevät asteittain joissakin tapauksissa, mutta se ei ole niin yleistä.

Oireet vaihtelevat vaurioituneen aivopuolen mukaan:

  • Kihelmöinti tai lihasheikkous kasvoissa, käsivarressa tai jalassa, erityisesti vartalon toisella puolella
  • Vaikeus puhua, lukea tai ymmärtää, mitä muut sanovat
  • Näön vääristyminen yhdessä silmässä
  • Kova päänsärky
  • Tasapainon ja koordinaation menetys
Aivohalvaus voi oireilla päänsärkynä.
Päänsärky on klassinen merkki meneillään olevasta aivohalvauksesta.

Seuraukset

Aivohalvauksen jälkivaikutukset riippuvat sairastuneesta verisuonesta, sillä se määrittää vaurioituneen aivoalueen. Ne riippuvat myös henkilön nykyisestä terveyden tilasta ja muista riskitekijöistä, joita hänellä jo oli entuudestaan. Lopuksi, mikä tärkeintä, pitkäaikaiset vaikutukset riippuvat siitä, miten nopeasti potilas pääsee sairaalaan.

Kun aivohalvausta epäillään, toimiin ryhdytään mahdollisimman nopeasti. Mitä kauemmin osa aivoista on ilman verta ja happea, sitä enemmän kudosta kuolee ja seuraukset ovat sitä pahemmat. Kuten huomaat, ensiapu on välttämätöntä seurausten minimoimiseksi.

Aivohalvauksen jälkeisen kuntoutuksen merkitys

Aivohalvauksen jälkeinen kuntoutus ei kuitenkaan korjaa aivohalvauksen aiheuttamaa aivovauriota. Kuntoutus ja hoito yrittävät minimoida pitkäaikaiset seuraukset – sekä fyysiset että psyykkiset. Lisäksi ne auttavat potilasta sopeutumaan jokapäiväiseen elämäänsä mahdollisimman hyvin.

Aivohalvauksen jälkeinen kuntoutus on aloitettava heti, kun potilas on kliinisesti vakaa, samassa sairaalassa, johon hänet on otettu sisään. Kuntoutus jatkuu sitten sairaalan ulkopuolella.

Ensinnäkin potilaan on mahdollisesti opeteltava uudelleen joitakin perustoimintoja, kuten puhuminen, tiettyjen kehonosien liikuttaminen ja jopa sulkijalihasten hallinta.

Aivohalvauksen jälkeisen kuntoutuksen pituus riippuu sekä potilaasta että vaurion laajuudesta. Se voi olla hidas ja pitkä prosessi.

Miten aivohalvauksen jälkeinen kuntoutus toteutetaan?

Koska kyseessä on monimutkainen prosessi, johon liittyy monia henkilöön vaikuttavia tekijöitä, kuntoutus vaatii monialaista tiimiä. Lääkärit, fysioterapeutit, psykologit, puheterapeutit ja toimintaterapeutit muodostavat ryhmän, joka pyrkii kattamaan kaikki potilaan tarpeet.

Kuten edellä mainittiin, se alkaa heti, kun potilas on vakaa – ensimmäisten 24–48 tunnin aikana aivohalvauksen jälkeen. Lääkärit tekevät täydellisen arvion potilaan tilasta ja mahdollisesta toipumisennusteesta.

Potilaan kotiuttamisen jälkeen hoitoa jatketaan sekä kotona että kuntoutuskeskuksissa useana päivänä viikossa. Tämä riippuu potilaan mahdollisuuksista osallistua kuntoutukseen.

Aivohalvauksen jälkeinen kuntoutus on pitkä prosessi.
Kuntoutus tulee aloittaa heti, kun potilas on vakaa aivohalvauksen jälkeen.

Kotona työskentelyn tärkeys

Lääkärit antavat ohjeita ja harjoituksia potilailleen. Potilas saattaa joutua menemään sairaalaan useina päivinä tai jopa joka päivä. Lisäksi hänen tulee jatkaa työskentelyä kotona. Kuntoutus sisältää yleensä helppoja harjoituksia ja käytäntöjä, jotka on sovitettu jokaisen henkilön tilaan.

Myös potilaan läheisten on oltava tukena tässä prosessissa. Heidän on autettava viemään potilas kaikkiin tarkastuksiin ja kuntoutuksiin, ja olla ajan tasalla siitä, mitä prosessin aikana tapahtuu ja miten tilanne kehittyy.

Aivohalvauksen jälkeinen kuntoutus vaatii sinnikkyyttä

Aivohalvaus on vakava ja monimutkainen tila, jolla on monia suuria mahdollisuuksia jättää jälkitauteja. Monitieteisen tiimin sekä potilaan ja hänen ympäristönsä jatkuva työ on välttämätöntä, jotta parantuminen ja sopeutuminen tapahtuisi mahdollisimman nopeasti sekä mukavasti.

Kaikki ihmiset eivät tietenkään parane samalla tavalla, mutta kuntoutushenkilökunta yrittää aina auttaa jokaista toipumaan. Johdonmukaisuus on avain kaikkeen.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Duarte E, Alonso B, Fernández MJ, Fernández JM, Flórez M, García-Montes I, et al. Rehabilitación del ictus: modelo asistencial. Recomendaciones de la Sociedad Española de Rehabilitación y Medicina Física, 2009. Rehabilitacion. 2010 Jan 1;44(1):60–8.
  • Cuevas-Lara C, Sobrido-Prieto M, Montoto-Marqués A. Efectividad de programas de terapia ocupacional en personas con daño cerebral adquirido en el ámbito domiciliario y ambulatorio: una revisión sistemática. Vol. 51, Rehabilitacion. Ediciones Doyma, S.L.; 2017. p. 109–18.
  • Almansa BC. Facilitación de la autonomía en el paciente postictus. FMC Form Medica Contin en Aten Primaria. 2018 Nov 1;25(9):517–21.
  • Moros J, Ballero F, Jáuregui S, Carroza M, Juan Santos Moros García C. Suplemento 3 Elcano ANALES Sis. Vol. 23, ANALES Sis San Navarra. 2000.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.