Tarttuuko mononukleoosi vai ei?

26 marraskuu, 2020
Mononukleoosi on pitkälti samanlainen kuin muutkin virustaudit. Mutta tarttuuko mononukleoosi? Voiko sen leviämistä ehkäistä? Tärkein ehkäisykeino on välttää kontaktia tartunnan saaneen henkilön syljen kanssa.

Tarttuuko mononukleoosi? Tämä virusinfektio tunnetaan yleisesti “pusutautina”. Nimitys viittaa tapaan, jolla infektio voi levitä henkilöstä toiseen.

Tämä on kuitenkin saanut monet ihmiset virheellisesti uskomaan, että virus leviää vain suutelun välityksellä. Tämä ei pidä paikkaansa. Kuten monissa muissa virusperäisissä sairauksissa, virusta on tartunnan saaneen henkilön sylkipisaroissa. Näin ollen se voi levitä myös aivastuksen tai yskimisen kautta tai sellaisten esineiden välityksellä, joissa on toisen ihmisen sylkeä.

Mikä mononukleoosi on?

Mononukleoosi on suhteellisen tavallinen virustauti yleisväestössä. Useimmiten se paranee itsestään. Komplikaatiot eivät ole tavallisia, joten se ei yleensä jätä jälkeensä mitään pidempiaikaisia vaikutuksia.

Mononukleoosi voi ilmaantua missä iässä tahansa ja mihin vuodenaikaan tahansa. Se on kuitenkin yleisin teini-ikäisten ja nuorten aikuisten keskuudessa. Näyttää siltä, että ajan myötä meille kehittyy immuniteetti tätä tartunnanaiheuttajaa vastaan.

Kuten jo mainittiin, mononukleoosi tunnetaan myös nimellä pusutauti, vaikka tämä nimitys ei olekaan kovinkaan täsmällinen. Tarttuuko mononukleoosi? Kyllä, mutta ei yhtä helposti kuin monet muut virustaudit. Tästä syystä mononukleoosin aiheuttama pandemia ei ole mahdollinen, sillä se ei tartu nykyisellään niin herkästi ihmisestä toiseen.

Tärkein keino ehkäistä infektion leviämistä on välttää kontaktia tartunnan saaneen ihmisen syljen kanssa, koska sylki pitää sisällään aktiivista taudinaiheuttajaa. Tämä suositus on erityisen tärkeä raskaana oleville naisille, immuunipuutteisille henkilöille ja niille ihmisille, joille on tehty elinsiirto.

Mononukleoosi tarttuu ihmisestä toiseen syljen välityksellä
Mononukleoosi tarttuu ihmisestä toiseen, mutta ei erityisen herkästi.

Jatka lukemista: Kuinka voimme ehkäistä virusten leviämistä?

Tarttuuko mononukleoosi? Kyllä

Useimmiten tämä tauti johtuu Epstein-Barrin viruksesta. Kun henkilö on kerran saanut tartunnan, viruspartikkeli pysyy elimistössä loppuelämän. Tauti on kuitenkin tarttuva ainoastaan tiettyinä ajankohtina.

Taudin itämisaika on neljästä kuuteen viikkoa. Tuona aikana alkaa ilmetä oireita, jotka kestävät noin kuukauden ajan. Ja juuri tänä nimenomaisena ajanjaksona mononukleoosi tarttuu suhteellisen helposti. Tästä syystä potilaiden on parasta pysyä poissa muiden ihmisten lähettyviltä.

Joissakin tapauksissa, sekä lapsilla että aikuisilla, tauti ei aiheuta mitään oireita itämisajan jälkeen. Joillakin esiintyy ainoastaan uupumusta. Tässä tapauksessa väsymys saatetaan yhdistää muihin tekijöihin, kuten liikuntaan, stressiin, univajeeseen jne.

Oireettomatkin potilaat levittävät virusta aktiivisesti sitä tietämättään. Tarkoitamme tällä sellaisia tilanteita, jotka jäävät huomaamatta siksi, ettei henkilö mene lääkäriin. Koska näillä potilailla ei ilmene oireita, he eivät osaa epäillä tautia ja jättävät käymättä lääkärissä.

Asiantuntijoille on edelleen epäselvää, kuinka pitkän ajan päästä tauti ei enää tartu. Yleisimmin hyväksytty käsitys on se, että potilaat kykenevät levittämään virusta vielä 12 kuukauden ajan oireiden loputtua. Asiantuntijoiden mukaan sen levittäminen ei ole mahdollista enää 18 kuukauden kuluttua.

Mononukleoosin oireet

Tyypilliset oireet ovat kuume ja väsymys. Nämä ovat yleensä ensimmäisiä ja myös viimeisiä jäljellä olevia oireita. Kipeä kurkku, turvonneet nielurisat, turvonneet imusolmukkeet, suurentunut perna ja päänsärky ovat myös tavallisia oireita.

Kuten jo mainittiin, komplikaatiot ovat epätavallisia. Jos niitä kuitenkin ilmaantuu, ne ovat yleensä suhteellisen vakavia ja vaativat lääkärinhoitoa. Mahdollisia komplikaatioita ovat:

  • Laajentunut perna: Äärimmäisissä tapauksissa se voi jopa revetä.
  • Maksasairaus: Yleisimmät ovat keltatauti ja hepatiitti.
  • Neurologiset häiriöt: Aivokalvontulehdus tai Guillain-Barrén oireyhtymä sekä Epstein-Barrin enkefaliitti ovat mahdollisia.
Mononukleoositartunta käy ilmi verikokeesta
Epstein-Barrin virus on pääasiallinen mononukleoosin aiheuttaja. Verikokeessa sen tunnistaa kirjaimista EBV.

Lue lisää: Virusten lisääntymiskierto

Mitä tulee tehdä, jos saa mononukleoosin?

Tällä hetkellä mononukleoosiin ei ole parantavaa hoitoa. Tavallinen suositus on levätä runsaasti ja juoda paljon nesteitä – tämä on erityisen tärkeää kaikkein akuuteimmassa vaiheessa. Lääkäri saattaa määrätä potilaalle myös tulehduskipulääkkeitä ja särkylääkkeitä.

Koko sairauden keston ajan on tärkeää välttää fyysistä rasitusta ja kontaktilajeja. Yksi riski on se, että ylirasitus ja töytäisyt saattavat saada pernan repeämään. Samalla on tärkeää välttää fyysistä kontaktia muihin ihmisiin viruksen leviämisen ehkäisemiseksi.

Koska mononukleoosi on tarttuva tauti, tartunnan saaneiden ihmisten ei tulisi jakaa muille henkilökohtaisia tavaroitaan, ruokaansa tai juomaansa. Varovaisuutta tarvitaan pitkän aikaa. Tiukka pitäytyminen tässä on kuitenkin ainoa tapa estää taudin tarttuminen muihin ihmisiin.

  • MACHADO, K., GUTIéRREZ, S. T. E. L. L. A., & PíREZ, C. A. T. A. L. I. N. A. (2002). Enfermedad de Kawasaki asociada a virus de Epstein-Barr. Archivos de Pediatría del Uruguay, 73(4), 220-225.
  • Peña, M. M., Matías, M. L., de Miguel Pardo, C., Adán, M. V., & Salvador, S. P. (2001, January). Hipertensión arterial, hematuria y afectación renal en el período de incubación de la varicela. In Anales de Pediatría (Vol. 55, No. 1, pp. 73-75). Elsevier Doyma.
  • Vera-Izaguirre, D. S., Chávez-Tapia, N. C., Lizardi-Cervera, J., & Méndez-Sánchez, N. (2003). Mononucleosis infecciosa. Medica Sur, 10(2), 76-89.
  • Ebell, Mark H. “Mononucleosis infecciosa.” (2016).
  • Ruano, M., and L. Ramos. “Mononucleosis infecciosa en la infancia.” Rev Pediatr Integ 18.3 (2014): 141-52.
  • Nebot, C. Sangüesa, et al. “El bazo pediátrico no traumático. Valoración por imagen.” Radiología 61.1 (2019): 16-25.
  • Salgado, Catarina, et al. “Infectious Mononucleosis and Cholestatic Hepatitis: A Rare Association.” Acta medica portuguesa 30.12 (2017): 886-888.
  • LIZAZO22, JESÚS CABALLERO. “Meningoencefalitis como debut de una mononucleosis infecciosa21.” Revista Cubana de Medicina 11.4 (2019).
  • Herrera, Roberto González, Julio Rómulus Calvet, and JOSÉ M. Sanfiz Vila. “Diagnóstico y tratamiento de la mononucleosis infecciosa.” Revista Cubana de Medicina 5.4 (2019).