Syljenvuoto: piirteet ja hoito

17 marraskuu, 2020
Tänään keskustelemme syljenvuodosta ja sen hoidosta. Syljenvuoto tarkoittaa tahdosta riippumatonta, passiivista syljen valumista suusta.

Sialorrea – tai ptyalismi – on termi, jolla yleiskielessä viitataan “kuolaamiseen” (lisääntyneeseen syljeneritykseen, syljenvuotoon). Syljenvuoto on luonnollisestikin erittäin tavallista 15–36 kuukauden ikäisillä lapsilla, mutta sitä pidetään poikkeavana kun sitä esiintyy neljännen ikävuoden jälkeen. Tänään perehdymme tarkemmin syljenvuodon piirteisiin ja hoitoon.

Vaikka syljenvuoto tuntuu olevan vain ulkonäköön vaikuttava vaiva, se voi liittyä myös vakaviin terveysongelmiin, kuten CP-vammaan ja Parkinsonin tautiin. Se voi olla seurausta myös raskaudesta tai tiettyjen lääkkeiden käytöstä.

Mitä syljenvuoto on ja mikä sitä aiheuttaa?

Syljenvuoto on tila, johon kuuluu kyvyttömyys pitää sylkeä suun sisällä ja ohjata sitä kohti ruoansulatuskanavaa. Kyseessä on syljen liikatuotanto tai sen poikkeava käsittely.

Yleisimmät syljenvuodon syyt ovat neurologiset sairaudet. Niiden joukossa ovat jo mainitut CP-vamma ja Parkinsonin tauti. Sitä esiintyy kuitenkin myös niillä, jotka kärsivät amyotrofisesta lateraaliskleroosista (ALS), Riley-Dayin oireyhtymästä tai aivoinfarktin jälkivaikutuksista.

Syljenvuoto on yleinen myös antipsykootteja, unilääkkeitä tai rauhoittavia lääkkeitä käyttävillä henkilöillä. Lisäksi syljentuotannon äkillinen lisääntyminen on tavallista raskauden aikana toisen ja neljännen raskausviikon välillä.

Syljenvuoto on tavallista vauvoilla
Kuolaaminen on lapsilla osa kehitystä ja sitä pidetään normaalina.

Lue lisää: Mistä paksu sylki voi johtua?

Häiriön piirteet

Sylkirauhasten tehtävänä on tuottaa sylkeä. Sylkirauhasia on kolmenlaisia: korvasylkirauhaset, leuanalussylkirauhaset ja kielenalussylkirauhaset. Ensimmäiset tuottavat nestemäistä sylkeä, kun taas kaksi muuta muodostavat paksumpaa sylkeä jatkuvasti. Tällainen sylki aiheuttaa usein tukehtumista.

Nämä sylkirauhaset tuottavat päivittäin noin 0,5-1 litraa sylkeä, josta 70 % on peräisin leuanalus- ja kielenalussylkirauhasista. Syljenvuoto ei ole sellaisenaan sairaus, joka kehittyisi toiseksi, vakavammaksi terveysongelmaksi, mutta se vaikuttaa kyllä voimakkaasti henkilön elämänlaatuun.

Ei ole olemassa syljenvuodon hoitoon erikoistunutta lääkäriä, minkä vuoksi tätä häiriötä epäiltäessä on mentävä yleislääkärin vastaanotolle. Yleislääkäri ohjaa potilaan erikoisasiantuntijan luo riippuen ongelman aiheuttaneesta syystä.

Kuinka syljenvuoto luokitellaan

Alkuperänsä perusteella syljenvuoto voidaan jakaa kahteen muotoon:

  • Anteriorinen sialorrea: Peräisin neuromuskulaarisesta häiriöstä yhdistettynä liialliseen syljentuotantoon. Johtaa syljen vuotamiseen suupielistä tai alahuulesta.
  • Posteriorinen sialorrea: Ongelma on syljenkulussa kielestä nieluun.

Thomas-Stonellin ja Greenbergin asteikon mukaan syljenvuoto voidaan luokitella myös sen määrän tai esiintyvyyden perusteella. Tästä näkökulmasta katsottuna asteikko on seuraava:

  • Kuiva suu
  • Lievä (kosteat huulet)
  • Kohtalainen (kosteat huulet ja leuka)
  • Vaikea (kosteat vaatteet)
  • Erittäin vaikea (vaatteet, kädet ja esineet ovat kosteita)

Esiintyvyydestä riippuen asteikko on seuraava:

  • Kuolaamista ei ole koskaan
  • Kuolaamista on satunnaisesti
  • Kuolaamista on usein
  • Kuolaaminen on jatkuvaa

Syljenvuodon haittavaikutukset

Syljenvuoto on huomionarvoinen terveysongelma. Se ei ainoastaan aiheuta huomattavaa kyvyttömyyttä, vaan myös lisävaikeuksia neurologisista ongelmista kärsivien potilaiden hoidossa. Tällä vaivalla on yleensä myös haitallisia seurauksia, esimerkiksi huulten kuoriutuminen, lihasväsymys, dermatiitti, makuaistin muutokset ja äänivaikeudet.

Fyysisestä näkökulmasta katsottuna suurin riski on kuitenkin aspiraation aiheuttama keuhkokuume, joka johtuu ruoan nielemisen vaikeuksista. Potilaat ovat myös alttiimpia suutulehduksille.

Samaan aikaan psykososiaaliset seuraukset voivat olla erittäin merkittäviä. Kuolaaminen aiheuttaa sosiaalista torjuntaa, jopa hoitajissa. Tämä estää myös suoriutumasta normaalisti arjen askareista.

Syljenvuoto voi liittyä eri sairauksiin
Neurologisten sairauksien, kuten Parkinsonin taudin, oireisiin kuuluu muun muassa syljenvuoto.

Lue lisää: Mitä ovat nielemishäiriöt?

Syljenvuodon hoito

Syljenvuotoa voidaan hoitaa kolmella tavalla: puheterapialla, lääkkeillä ja leikkauksella. Puheterapian lähestymistapaan kuuluu joukko harjoituksia, joilla estetään patologiset refleksit. Tarkemmin ottaen tarkoituksena on parantaa huulten sulkeutumista sekä syljen imemistä ja nielemistä. Tilanne paranee jatkuvalla harjoittelulla.

Lääkehoitoon puolestaan kuuluu antikolinergeja, jotka auttavat vähentämään syljeneritystä. Lääkehoito on kuitenkin yhdistettävä harjoituksiin. Valitettavasti jotkut ihmiset eivät siedä tällaisia lääkkeitä.

Syljenvuotoa voidaan hoitaa myös A-tyypin botuliinitoksiinipistoksilla (TBA). Sitä pistetään suoraan sylkirauhasiin ja sekin vähentää syljentuotantoa. Myönteisin puoli tässä on se, että siihen liittyy hyvin vähän sivuvaikutuksia.

Jos mikään näistä menetelmistä ei tehoa, tehdään todennäköisesti leikkaus. Jokainen potilas on kuitenkin erilainen, ja joskus tarvitaan useita eri menetelmiä yhdessä tulosten saamiseksi.

  • Hernández-Palestina, M. S., Cisneros-Lesser, J. C., Arellano-Saldaña, M. E., & Plascencia-Nieto, S. E. (2016). Resección de glándulas submandibulares para manejo de sialorrea en pacientes pediátricos con parálisis cerebral y poca respuesta a la toxina botulínica tipo A. Estudio piloto. Cirugía y Cirujanos, 84(6), 459-468.
  • Silvestre Donat, F. J., Miralles Jordá, L., & Martínez Mihi, V. (2004). Tratamiento de la boca seca: puesta al día. Medicina Oral, Patología Oral y Cirugía Bucal (Ed. impresa), 9(4), 273-279.
  • Carod Artal, F. J. (2003). Tratamiento de la sialorrea en enfermedades neurológicas mediante inyecciones transcutáneas de toxina botulínica A en las glándulas parótidas. Neurologia, 18(5), 280-284.
  • Rebolledo, Francisco Aguilar. “Tratamiento de sialorrea en enfermedades neurológicas más frecuentes del adulto.” Plasticidad y Restauración Neurológica 5.2 (2006): 123-128.
  • Cisneros-Lesser, Juan Carlos, and Mario Sabas Hernández-Palestina. “Tratamiento del paciente con sialorrea. Revisión sistemática.” Investigación en discapacidad 6.1 (2017): 17-24.
  • Narbona, J., and C. Concejo. “Salivary incontinence in a child with neurological disease.” Acta Pediatrica Española 65.2 (2007): 56.
  • Almirall, Jordi, Mateu Cabré, and Pere Clavé. “Complicaciones de la disfagia orofaríngea: neumonía por aspiración.” Los peldaños para vivir bien con disfagia: 18.
  • Pelier, Bárbara Yumila Noa, et al. “Empleo de Kinesiotaping como tratamiento de la sialorrea en pacientes con enfermedad cerebrovascular.” Medimay 26.1 (2019): 88-98.
  • Galindo, A. Palau, et al. “Utilidad terapéutica de un efecto secundario para el control de la sialorrea.” Atención Primaria 34.1 (2004): 55.
  • Carod Artal, F. J. “Tratamiento de la sialorrea en enfermedades neurológicas mediante inyecciones transcutáneas de toxina botulínica A en las glándulas parótidas.” Neurologia 18.5 (2003): 280-284.