Sokerirasituskoe raskaana oleville naisille

Joissakin maissa sokerirasituskoe on jopa pakollinen kaikille raskaana oleville naisille, kun taas toisissa maissa sitä vain suositellaan riskiryhmään kuuluville potilaille. Kokeen tarkoitus on selvittää, onko tulevalla äidillä raskausajan diabetes tai voiko hän mahdollisesti sairastua siihen myöhemmässä vaiheessa raskautta.

Sokerirasituskoe tehdään verensokeritason määrittämiseksi. Kun testi tehdään raskaana olevalle naiselle, sillä halutaan selvittää, onko tällä raskausajan diabetes tai riski sairastua siihen.

Raskausdiabetes eli gestaatiodiabetes on tila, jossa verensokeri nousee raskausajalle tyypillisten hormonaalisten muutosten takia. Se voi luonnollisestikin vaikuttaa ensinnäkin tulevan äidin terveyteen, mutta myös sikiön kehitykseen sekä synnytykseen.

Näin ollen raskausdiabetes voi vaarantaa vauvan terveyden. Tästä syystä sokerirasituskoe on nykyään joko pakollinen tai ainakin erittäin suositeltava monissa maissa. Suomessa koe ei ole pakollinen, vaan se tehdään niille raskaana oleville naisille, joilla on raskausdiabeteksen riskitekijöitä.

Sokerirasituskokeen tarkoitus

Sokerirasituskoe kertoo, onko odottavalla äidillä raskausajan diabetes, ja vaihtoehtoisesti sen olemassaolo tai mahdollisuus voidaan sulkea pois. Tulosten kautta lääkäri voi siis todeta, että:

1. Odottavalla äidillä ei ole raskausajan diabetesta.
2. Hänellä ei ole riskiä sairastua siihen.

Sokerirasituskoetta ei normaalisti tehdä alle 25-vuotiaille naisille, joiden paino on normaalilla tasolla ja joilla ei ole riskitekijöitä, kuten suvussa esiintyvää diabetesta, aiempaa raskausdiabetesta tai liikalihavuutta.

Miten sokerirasituskoe tehdään raskaana olevalle naiselle

Sokerirasituskoe tehdään 10-14 tunnin täydellisen paaston jälkeen. Yleensä paaston kesto on 12 tuntia, ja se tehdään yön yli. Ensimmäiseksi aamulla paaston jälkeen mitataan potilaan paastoarvo verinäytteen avulla. Sitten hän juo erittäin makean juoman tai liuoksen, joka sisältää 75 grammaa sokeria.

Potilas ei edelleenkään saa syödä tai juoda mitään, vain veden nauttiminen on sallittua prosessin aikana. Juoman jälkeen potilas odottaa tunnin, minkä jälkeen häneltä otetaan uusi verinäyte glukoositasojen määrittelemiseksi. Tämän jälkeen hän odottaa taas tunnin, minkä jälkeen otetaan kolmas ja viimeinen verinäyte.

Verinäytteiden avulla saatuja glukoositasoja tutkitaan jotta saadaan selville, toimiiko insuliini potilaan kehossa niin kuin sen pitäisi. Jos kahden tunnin sokerirasituskokeessa yksikin arvo on poikkeava, eli liian korkea, potilaalla on raskausdiabetes.

Kenelle sokerirasituskoe tehdään

Yleensä sokerirasituskoe tehdään 24.–28. raskausviikolla. Tämä on sopivin aika sen tekemiseksi, koska hormonaaliset muutokset muuttavat yleensä äidin insuliinin toimintaa tässä vaiheessa. On kuitenkin mahdollista, että riskitapauksissa koe joudutaan tekemään useammin kuin kerran.

Jos nainen on kärsinyt raskausdiabeteksesta aiemman raskauden aikana, lääkäri suorittaa kokeen jo raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana. Tällöin riski saada se uudelleen on erittäin korkea. Tämä varotoimenpide tehdään myös silloin, kun tuleva äiti täyttää yhden tai useamman seuraavista kriteereistä:

• Hän on yli 40-vuotias.
• Perheessä esiintyy tai on esiintynyt diabetesta (erityisesti potilaan omien vanhempien kohdalla).
• Hän on ylipainoinen ennen raskaaksi tuloa.
• Sikiön todetaan olevan huomattavan suuri.
• Hän on aiemmin synnyttänyt normaalia painavamman vauvan (yli 4,5 kg).

Muuta huomioitavaa

Sokerirasituskoe on hieman kiistanalainen testi etenkin raskaana oleville naisille, ja siksi monissa maissa se tehdäänkin vain jos raskausdiabeteksen riski on todellinen. Kiistanalaisuus johtuu siitä, että niin suuren glukoosin saanti voi olla myrkyllistä tai vähintäänkin epämukavaa joillekin naisille.

Ei ole esimerkiksi tavatonta, että potilas oksentaa glukoosiliuosta samaan aikaan kun hän yrittää juoda sitä. Ja jos koe toistetaan muutamaa päivää myöhemmin, tämä voi tapahtua uudelleen. Niinpä sokerirasituskoe voi olla suoranaista kidutusta joillekin tuleville äideille. Juuri tämän vuoksi sitä sovelletaan yleensä vain riskitapauksissa.

Jos odottavalla äidillä todetaan raskausdiabetes, hänelle annetaan tarkat kotihoito-ohjeet. Hänen tulee kontrolloida kalorien saantiaan ja seurata verensokeritasoaan päivittäin. Tämän lisäksi odottava äiti voi tarvita insuliinihoitoa tai tablettimuotoista lääkitystä loppuraskauden ajalle, ja hoito uusitaan vielä muutama viikko synnytyksen jälkeen. Raskausajan diabetekseen sairastuneilla on suurempi riski sairastua 2-tyypin diabetekseen myöhemmin elämässään.