Silmien karsastus: oireet ja hoito

On normaalia, että vastasyntynyt lapsi katsoo joskus kieroon, mutta jos tämä ilmiö jatkuu ensimmäisten neljän kuukauden jälkeenkin, kyseessä voi olla silmien karsastus. Lapsen näkökyvyn ennustetta voidaan kuitenkin parantaa merkittävästi, jos tila pystytään diagnosoimaan jo aikaisessa vaiheessa.

Silmien karsastus – arkikielessä kierosilmäisyys, tieteelliseltä nimeltään strabismus – on tila, joka voidaan yleensä havaita heti lapsen syntymän jälkeen. Ennuste on erinomainen, jos ongelma pystytään diagnosoimaan ja hoitamaan jo ennen kuin lapsi tulee neljän vuoden ikään.

Yksinkertaistettuna tämä poikkeama tarkoittaa sitä, että silmät eivät pysty kohdistamaan samaan kohteeseen. Joskus tämä on hyvin helppo huomata, mutta toisinaan vaaditaan erityinen diagnoosi, ja vakavimmissa tapauksissa silmien karsastus vaikuttaa ensinnäkin ihmisen näkökykyyn, mutta lisäksi selkeästi hänen ulkonäköönsä.

Aivojen joustavuus on ihmisen näkökyvyn kannalta erittäin merkittävä asia, ja tämä on lapsella suurin ennen neljän vuoden ikää. Siksi onkin tärkeää havaita silmien karsastus jo lapsen ollessa pieni, jotta voidaan ryhtyä parhain keinoin toimeen täyden toipumisen mahdollistamiseksi.

Mitä silmien karsastus oikeastaan on?

Silmien karsastus johtuu siis silmien keskittämisessä tapahtuvasta eroavaisuudesta, ja ihminen “katsoo kieroon” eli silmät ovat epäsymmetrisesti asettuneet. Siten silmissä ei tapahdu normaalilla tavalla rinnakkaisuutta, eli ne eivät osoita samaan suuntaan, kun ihminen keskittää katseensa johonkin kohteeseen.

On tavallista, että silmien karsastus näkyy heti lapsen synnyttyä tai melko pian tämän jälkeen. Ilmiön taustalla on itse asiassa puute silmän lihasten toiminnassa, sillä nämä eivät ole tasapainossa, minkä vuoksi silmien välinen koordinaatio ei ole riittävää.

On tapauksia, joissa silmien karsastus pysyy riittävissä rajoissa, eikä ihmisen näkö kärsi merkittävästi. Toisinaan taas silmät eivät pysty toimimaan kunnolla – näin käy pääasiassa silloin, kun henkilö on väsynyt, hermostunut tai sairas. Lisäksi ongelmia voi ilmetä, jos kohde on jollain tietyllä etäisyydellä.

Lähes kaikissa tapauksissa voidaan kuitenkin todeta, että toinen silmistä on tarkempi kuin toinen, ja pystyy osoittamaan etualalle. Toinen silmä ei ole yhtä terävä, ja se pysyy erilaisessa asennossa.

On myös useita eri karsastuksen asteita, ja tämä riippuu siitä, minkä tyyppinen karsastus on kyseessä.

Erilaiset karsastustyypit

Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että jos silmä liikkuu sivulle, kyseessä on horisontaalinen karsastus, ja jos taas silmät liikkuvat ylös tai alas, on kyseessä vertikaalinen karsastus.

Tämän perustason erottelun pohjalta voidaan sitten jakaa silmien karsastus vielä neljään tyyppiin, ja tässä jaottelussa otetaan huomioon silmien kohdistumisen kulma (ja etenkin ei-dominoivan silmän asento).

Neljä karsastustyyppiä ovat:

• Esotropia: Näissä tapauksissa karsastus käsittää silmän lähestymisen toista kohti, eli toinen silmä kääntyy nenää kohden.
• Eksotropia: Eksotropiassa karsastus on ulospäin suuntautuvaa, eli toinen silmä katsoo nenästä poispäin.
• Hypertropia tai hypotropia: Nämä termit viittaavat vertikaaliseen karsastukseen, jolloin toinen silmä on korkeammalla (hypertropia) tai alempana (hypotropia) kuin toinen.
• Paralyyttinen silmien karsastus: Tämä johtuu jostakin vammasta kolmannessa, neljännessä tai kuudennessa kallohermossa, ja syynä on huono veren kulkeutuminen. Hermon joutuminen paineen alaiseksi voi johtaa silmän liikkeen rajoittumiseen sekä karsastukseen.

Oireet

Kuten sanottu, periaatteessa ei ole poikkeavaa, että vastasyntynyt lapsi katsoo toisinaan kieroon. Tästä huolimatta on muistettava, että kun lapsi on neljän kuukauden iässä, hänen tulisi pystyä keskittämään katseensa kohteisiin siten, että silmät ovat täysin samassa linjassa.

Yleisiä karsastuksen oireita ovat seuraavat:

• Lapsen silmät eivät osoita samaan suuntaan noin neljän kuukauden iässä.
• Molemmat silmät kohdentuvat samaan kohteeseen, mutta ne eivät tunnu olevan samassa linjassa.
• Aikuisella ihmisellä ilmenee kahtena näkemistä.

Jos on kyse lievästä silmien karsastuksesta, lapsi saattaa sulkea toisen silmänsä, kun hän on auringonvalolle alttiina. Hän voi myös kallistaa päätään, jotta hän pystyisi pitämään katseensa kohdennettuna. On myös tavallista, että jos lapsella on silmien karsastusta, hän kokee vaikeuksia koulussa johtuen näkökyvyn ongelmista.

30-35 % ihmisistä, joilla on silmien karsastusta, kokee näkökyvyn heikentymistä silmässä, joka ei ole dominoiva. Tämä tunnetaan nimellä amblyopia eli toiminnallinen heikkonäköisyys tai niin kutsuttu laiska silmä. Kun silmien karsastusta ilmenee aikuisella henkilöllä, on myös tavallista, että hän näkee kahtena.

Silmien karsastus: mitä hoitoja on tarjolla?

Hoidon tavoitteena on ehkäistä sitä, että ei-dominoiva silmä menettää näön tarkkuutta, ja toisaalta pyrkiä edistämään sitä, että silmät olisivat mahdollisimman samassa linjassa. Hoidot vaikuttavat siten, että voidaan vahvistaa silmän lihaksia, jotta poikkeama joko lievittyy tai sitten katoaa täysin.

On tavallista, että potilaalle määrätään silmälasit sekä joitakin harjoituksia silmän lihasten vahvistamiseksi. Jos on kyse amblyopiasta, tilaa hoidetaan määräämällä silmä täysin peitettäväksi, eli tällöin potilaalle laitetaan dominoivan silmän päälle lappu, jotta voidaan pakottaa toinen silmä toimimaan tarkemmin.

Mitä tulee kaikkein vakavimpiin ongelmiin, saattaa leikkaus olla tarpeen. Tällöin pyritään heikentämään joitakin silmän lihaksia ja vahvistamaan toisia, ja tämä tapahtuu joko muokkaamalla niiden toimintaa tai lyhentämällä yhtä niistä, jotta silmät saadaan samaan linjaan. Todennäköisesti on tarpeen tehdä useampi leikkaus.

Joskus lääkärit pystyvät myös korjaamaan silmien karsastuksen laittamalla potilaan silmän alueelle ruiskulla botoxia (botuliinia, joka on hermomyrkky). Näin saadaan aikaan lihasten rentoutuminen, ja sen seurauksena silmät pystyvät joissakin tapauksissa menemään oikeaan asentoon.