Sarkooma: piirteet ja aiheuttajat

Sarkooma on yhdenlainen syöpä. Tällaiset syövät vaikuttavat kehon tukikudokseen ja voivat olla hyvin ärhäköitä. Tässä artikkelissa kerromme niiden aiheuttajista ja hoidosta.

Sarkooma on syöpätyyppi, joka johtuu joidenkin kehon kudosten solujen epänormaalista ja pahanlaatuisesta kasvusta, kun nämä alkavat lisääntyä hallitsemattomasti. Sarkoomat ovat lähtöisin luukudoksesta sekä pehmytkudoksista, joita ovat rasvakudos, lihakset, rusto ja verisuonet.

Sarkooma onkin näin ollen tukikudosten syöpä. Tämän kudoksen pääpiirre on runsas soluväliaineen määrä solujen välissä.

Sarkoomat eivät ole yleisiä. Itse asiassa alle 1 % ihmisten syövistä on sarkoomia. Samoin vain 2 % syöpäkuolemista johtuu sarkoomista.

Vaikka sarkoomat voivat ilmestyä mihin tahansa osaan kehoa, ne ovat yleisempiä raajoissa. Ne voivat ilmaantua myös vatsaonteloon ja jopa päähän.

Sarkooma puhkeaa tavallisesti 40-70 vuoden iässä, mutta jotkut sarkoomista ovat tyypillisiä lapsilla. Yleisesti ottaen sarkoomia esiintyy useammin miehillä kuin naisilla.

Mistä sarkooma johtuu

Kuten muidenkin syöpien kohdalla, sarkooma ei johdu mistään tietystä yksittäisestä syystä. Lääkärit olettavat, että kasvaimen kehittyminen ja solujen normaalia nopeampi, hallitsematon kasvu edellyttää useiden tekijöiden yhteisvaikutusta.

Tutkijat eivät ole vielä kyenneet määrittämään selkeitä riskitekijöitä eri sarkoomien kohdalla, mistä syystä niiden ehkäisy on vaikeaa. Tutkimukset jatkuvat kuitenkin ympäri maailmaa tiedemiesten yrittäessä löytää ratkaisevia vastauksia näihin pehmytkudoskasvaimiin.

Vuosien tutkimuksen ja havaintojen jälkeen on kuitenkin määritetty muutamia riskitekijöitä:

• Geneettiset sairaudet: Jotkut sairaudet, kuten neurofibromatoosi, ovat perinnöllisiä, ja sarkooma on yksi niiden oireista.
• Sädehoito: Pehmytkudoskasvainten muodostuminen voi olla sädehoidon sivuvaikutus, annettiin hoitoa sitten kilpirauhasongelmiin tai kasvaimiin.
• Virukset: Jotkut infektiot nostavat sarkooman kehittymisen riskiä. Esimerkiksi Kaposin sarkooma on yhdistetty yhteen herpesvirukseen.
• Lymfedeema: Tämä on nesteen kertymistä kehon pehmytkudoksiin. Kun tilanne jatkuu pitkään ja muuttuu krooniseksi, kudoksiin voi kehittyä kasvain.

Oireet

Sarkoomat eivät yleensä aiheuta kipua, elleivät ne ole riittävästi kasvaneet ja painavat jotakin kehonosaa.  Niiden diagnosointi onkin vaikeaa, koska oireilta kestää jonkin aikaa ilmestyä.

Toinen piirre, joka vaikuttaa sarkooman oireettomuuteen on se, että se voi sijaita syvällä kehossa. Se ei siis useinkaan heti näy. Yleisin oire on kuitenkin kyhmyn ilmaantuminen. Huomaa, että tunnusteltavissa oleva kyhmy ei aina johdu itse sarkoomasta, vaan se saattaa olla kasvaimen kasvusta johtuvaa ympäröivää turvotusta.

Kuinka sarkooma diagnosoidaan ja hoidetaan

Sarkoomaa epäillessään lääkäri määrää potilaan kuvantamistutkimuksiin aloittaakseen diagnosointiprosessin. Lääkäri saattaa vaatia ultraäänitutkimusta, magneettikuvausta tai tietokonetomografiaa.

Kun kuvat antavat viitteitä mahdollisesta syöpäkasvaimesta, seuraavaksi otetaan koepala. Koepala lopulta vahvistaa tai sulkee pois sarkooman.

Diagnoosin vahvistamisen jälkeen hoitovaihtoehdot ovat seuraavat:

• Leikkaus: Monet sarkoomat voidaan leikata, mikä ratkaisee ongelman yhdellä kertaa.
• Sädehoito: Tämä on tavallisesti täydentävä hoito leikkaukselle, kun leikkaus ei ollut riittävän laaja.
• Kemoterapia: Tätä ei aina tarvita sarkoomiin. Tavallisesti sitä annetaan vakaviin tai hankalassa paikassa sijaitseviin kasvaimiin.
• Immunoterapia: Tämä on suhteellisen uusi hoito, mutta biologisten lääkkeiden käyttö syöpää vastaan on melko lupaavaa. Immunoterapian tarkoituksena on hillitä sitä prosessia, jolla syöpäsolut estävät kehon immuunireaktiota. Nämä lääkkeet ovat kuitenkin kalliita eikä niitä ole saatavilla kaikkialla maailmassa.

Yhteenveto

Lopuksi on tärkeää muistaa, että kyhmyn ilmaantuminen mihin tahansa osaan kehoa on syy lähteä lääkäriin. Lääkäri voi lähettää tarvittaviin jatkotutkimuksiin.

Älä heti huolestu liiaksi, jos huomaat ihosi alla patin, mutta mene lääkäriin. Viivästynyt diagnoosi hidastaa hoidon pikaista aloittamista, jota tällainen syöpä vaatii.