Raivokohtaukset: syyt ja hallinta

28 maaliskuu, 2021
Useimmat ihmiset tuntevat turhautumista tai raivoa jossain vaiheessa elämäänsä. Ongelmia syntyy silloin, kun nämä tunteet ovat suhteettomia ja pääsevät hallinnasta.

Raivokohtaukset ovat turhautumisen näkyvin ilmenemistapa. Ne voivat olla todellinen ongelma ihmisten yhteiselolle, koska ne aiheuttavat kärsimystä niitä kokeville henkilöille ja heidän läheisilleen.

Kuka tahansa voi tuntea vihaa. Se on luonnollinen ja universaali tunne, yksi kuudesta perustunteesta, kuten pani merkille psykologi Paul Ekman.

Ongelmia syntyy silloin, kun ihminen tuntee hyvin voimakasta vihaa ja kanavoi sen menettämällä malttinsa. Katsotaan seuraavaksi, mitä raivokohtaukset ovat ja kuinka niitä voidaan paremmin hallita.

Raivokohtaukset

Raivokohtaukset ovat vihanpurkauksia, joissa ihminen reagoi kohtuuttomalla tavalla tuntemaansa raivoon. Niiden merkittävimpiä piirteitä ovat äkillinen puhkeaminen, impulssihallinnan menettäminen ja tunteiden väkivaltainen ilmaisu.

Tällainen väkivalta voi olla verbaalista (huutaminen ja loukkaukset) tai fyysistä (ihmisten lyöminen tai tavaroiden hajottaminen). 

Raivokohtaukset on luokiteltu Mielenterveyshäiriöiden diagnostisessa ja tilastollisessa käsikirjassa (DSM-V) raivopuuskasyndroomaksi. Jotta diagnostiset kriteerit täyttyisivät, seuraavien oireiden on esiinnyttävä:

  • Toistuvat vihanpurkaukset ilmenevät aggressiivisten impulssien hallinnan puutteena, mihin kuuluu sekä verbaalista että fyysistä väkivaltaa esineitä tai ihmisiä kohtaan.
  • Reaktio on varsin kohtuuton.
  • Raivokohtaukset eivät ole ennalta harkittuja.
  • Purkaukset aiheuttavat merkittävää ahdinkoa niistä kärsivälle henkilölle ja vaikuttavat suoriutumiseen töissä sekä ihmissuhteisiin, tai niihin liittyy jokin rikosoikeudellinen tai taloudellinen seuraamus.
  • Henkilö on yli kuusivuotias.
  • Toistuvat raivokohtaukset eivät ole seurausta mistään toisesta mielenterveyshäiriöstä. Niiden ei voida katsoa johtuvan toisesta sairaudesta eivätkä ne ole seurausta päihteiden käytöstä.
Raivokohtaukset ovat kyvyttömyyttä hallita vihantunnetta
Viha on yksi perustunteista, mutta sillä on vakavia seurauksia muuttuessaan hallitsemattomaksi.

Tiesitkö tätä? Kymmenen varoitusmerkkiä mielisairaudesta

Mistä raivokohtaukset johtuvat?

DSM-V:n mukaan ihmiset, jotka ovat kokeneet psyykkisen trauman lapsuudessa tai nuoruudessa, kärsivät suuremmalla todennäköisyydellä raivokohtauksista.

Raivopuuskasyndroomaa esiintyy myös useammin raivopuuskista kärsivien ihmisten ensimmäisen asteen sukulaisilla. Kaksostutkimuksissa on itse asiassa havaittu, että perintötekijöillä on merkittävä vaikutus häiriön puhkeamiseen.

Ei pidä unohtaa, että kohtuuttomat raivokohtaukset kuuluvat moniin mielenterveyshäiriöihin, kuten skitsofreniaan tai masennukseen (Muscatello ja Scudellari 2000, viitattu katsauksessa Painuly et al 2005). Niitä voi esiintyä myös erityyppisissä dementioissa, kuten Alzheimerin taudissa, tietyissä persoonallisuushäiriöissä ja päihteidenkäyttöön liittyvissä tilanteissa, kuten vieroitusoireyhtymässä.

Miksi jotkut ihmiset räjähtävät?

Yllä mainittujen syiden lisäksi kaikkien raivokohtausten yhteinen nimittäjä on se, että niistä kärsivät ihmiset kokevat laukaisevan tilanteen nöyryyttävänä. Heistä tuntuu todella siltä, kuin heitä tai heidän läheisiään vastaan hyökättäisiin, ja reagoivat näin ollen suhteettomasti.

Laukaiseva stressitekijä saattaa olla jotain mikä loukkaa heidän ideologiaansa, arvojaan, tekojaan, työtään, perhettään tai jopa heidän lempiurheilujoukkuettaan. Henkilö, joka kokee tulleensa loukatuksi ja jolla on elämässä vaikeaa, on altis saamaan raivokohtauksen hetkenä minä hyvänsä.

Strategioita raivokohtausten hillitsemiseksi

Raivopuuskasyndroomasta kärsivät ihmiset eivät ole tuomittuja kokemaan raivokohtauksia ainiaan. Psykologia tarjoaa itse asiassa monia hyödyllisiä työkaluja impulssien hallitsemiseksi. Yleisimpiä niistä ovat seuraavat:

  • Meditaation ja tietoisuustaitojen harjoittaminen voivat auttaa ottamaan etäisyyttä kaikkein vääristyneimpiin ajatuksiin.
  • Rentoutusmenetelmät ja -työkalut, kuten Jacobsonin progressiivinen lihasten rentouttaminen, voivat opettaa henkilöä hallitsemaan paremmin kaikkia niitä fysiologisia puolia, jotka käynnistyvät raivokohtauksen aikana.
  • Liikunta auttaa merkittävästi purkamaan stressiä ja lisäämään henkistä hyvinvointia edistävien välittäjäaineiden, kuten dopamiinin ja serotoniinin, määrää.
  • Sosiaalisten taitojen treenaaminen, esimerkiksi itsevarmuuden parantaminen, on yksi tehokkaimmista strategioista ja mahdollistaa asiallisemman viestinnän tilanteissa, joihin saattaa liittyä raivokohtaus.
  • Vääristyneet ajatukset ovat monissa tapauksissa se merkittävin räjähdyksen aikaansaava syy, joten niiden tunnistaminen ja korvaaminen terveemmillä ajatuksilla voi muuttaa elämää suuresti.
  • Raivokohtauksista kärsivät ihmiset eivät osaa hallita tunteitaan kunnolla, joten yksi oleellinen hyvinvointia lisäävä asia on itsetuntemuksen parantaminen. Tätä kautta henkilö oppii tunnistamaan tunteensa, hyväksymään ne ja päästämään niistä irti.
Raivopurkaukset voivat johtaa haitallisiin seurauksiin
Raivopuuskat työympäristössä ovat vaikeita työntekijöille ja työnantajille käsitellä.

Lue lisää: Hankalat ihmiset, joiden kanssa on vaikea tulla toimeen

Pyydä apua, jos et saa vihaasi hallittua

Raivokohtauksia ei ole aluksi helppo hallita. Henkilöstä tuntuu siltä, kuin se olisi ainoa keino ilmaista vihaa, ja hän räjähtää kuin painekattila huolimatta siitä, miten kovasti hän yrittää säilyttää malttinsa.

Tämä aiheuttaa henkilölle paljon turhautumista ja useimmiten syvää katumusta jälkeenpäin. Eihän kukaan tahdo menettää itsehillintäänsä.

Älä epäröi mennä mielenterveysalan ammattilaisen pakeille, jos sinä tai joku läheisesi ei pysty hallitsemaan vihaansa. Kuten jo mainitsimme, vihaa voi oppia hillitsemään tehokkaammin.

  • American Psychiatric Association (2018). Manual Diagnóstico y Estadístico de los Trastornos Mentales (DSM-5), 5ª Ed. Madrid: Editorial Médica Panamericana.
  • Ekman, P. (1992). Are there basic emotions? Psychological Review, 99(3), 550–553. [fecha de consulta 30 de enero de 2021]. Recuperado de: https://psycnet.apa.org/record/1992-41830-001
  • Ellis, A. y Trafate, R.C. (2013). Controle su ira antes de que ella le controle a usted. Barcelona: Paidós.
  • López, B., Rodríguez, E., Vázquez, F. y Alcázar, R. J. (2012). Intervención cognitivo conductual para el manejo de la ira. Revista Mexicana de Psicología, 29(1), 97-103. [fecha de consulta 30 de enero de 2021]. Recuperado de: https://www.redalyc.org/pdf/2430/243030189009.pdf
  • Painuly, N., Sharan. P y Mattoo, S.K. (2005). Relación de la ira y los ataques de ira con la depresión. Revista de toxicomanías, 45, 11-18. [fecha de consulta 30 de enero de 2021]. Recuperado de: http://diverrisa.es/web/uploads/documentos/optimismo/LA%20IRA.pdf
  • Roca, E. (2003). Cómo mejorar tus habilidades sociales, programa de asertividad, autoestima e inteligencia emocional. Valencia: ACDE. [fecha de consulta 30 de enero de 2021]. Recuperado de: https://www.cop.es/colegiados/PV00520/pdf/Habilidades%20sociales-Dale%20una%20mirada.pdf
  • Zapata, J.P. y Palacio, J.D. (2016). Trastorno explosivo intermitente: un diagnóstico controversial. Revista colombiana de psiquiatría, 45(3), 214-223. [fecha de consulta 30 de enero de 2021]. Recuperado de: http://www.scielo.org.co/pdf/rcp/v45n3/v45n3a10.pdf