Psykoosin varhaiset oireet, joista sinun tulee tietää
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Maria Fatima Seppi Vinuales
Psykoosin varhaisten oireiden tunnistaminen on ensimmäinen askel tämän mielenterveyden häiriön esiintymisen ymmärtämisessä. Psykoottisella kohtauksella on taipumus olla syvä vaikutus sekä kokijaan että sivustakatsojaan.
Usein on vaikea ymmärtää, mitä tapahtuu; on kuin “jotain olisi napsahtanut pois paikaltaan”, kuten jotkut sanovat. Joka tapauksessa psykoosi on sairaus, joka vaikuttaa aivoihin ja niiden toimintaan. Siten se johtaa tilanteisiin, joissa henkilön käyttäytyminen voi olla arvaamatonta. Leimautumisen estämiseksi meidän on opittava ymmärtämään tätä sairautta paremmin.
Mikä on psykoosi?
Psykoosilla tarkoitetaan mielisairautta, jolla on taipumus ilmaantua monin eri tavoin. Sen tunnistettavin ominaisuus on kuitenkin todellisuudentajun menetys. On arvioitu, että ensimmäiset oireet ilmaantuvat yleensä 20-30 -vuotiaana.
Kuitenkin 20–40 %:lla potilaista ilmenee kliinisiä oireita ennen 20 vuoden ikää. Etiologian kannalta psykoosi on monitekijäinen. Sen ilmaantumiseen vaikuttavat monet tekijät (geneettiset, biologiset, stressialttius, ympäristö jne.).
Geneettisellä komponentilla on tärkeä rooli, vaikka se ei yksinään riitä sairauden puhkeamiseen. Tämä mielenterveysongelma on yhdistelmä kaikkia edellä mainittuja tekijöitä, jotka altistavat suuremmassa tai pienemmässä määrin psykoottisen kohtauksen syntyyn.
Yleisesti ottaen psykoottinen episodi etenee seuraavasti:
- Jakso, jossa on prodromaalisia oireita. Nämä ovat usein epäselviä tai epämääräisiä. Tästä syystä niitä on usein vaikea havaita, jos aiheesta ei ole tietoa. Joka tapauksessa ne toimivat varhaisena varoitusmerkkinä.
- Akuutti vaihe. Oireet ovat selvät; hallusinaatioita, harhaluuloja ja ajattelun epäjärjestystä ovat todennäköisesti läsnä.
- Remissiovaihe. Tämä tarkoittaa oireiden asteittaista häviämistä ja toipumista.
Lue myös: 10 erilaista hallusinaatiotyyppiä – ominaispiirteet ja mahdolliset aiheuttajat
Psykoosin varhaiset oireet
Psykoosin varhaisten oireiden tunteminen on erittäin tärkeää potilaille ja heidän ympärillään oleville ihmisille. Nämä ilmenemismuodot kehittyvät usein ajan myötä, ja monia niistä voidaan hoitaa.
Muita tämän mielenterveysongelman merkkejä ovat seuraavat:
- Mielialan muutokset, jotka pitkittyvät ajan myötä. (Tämä ei ole vain “huono päivä”.)
- Hermostuneisuus ja ahdistus.
- Keskittymisvaikeudet.
- Henkilökohtaisen hygienian laiminlyönti.
- Unihäiriöt.
- Epäjohdonmukainen puhe.
- Vaikeuksia tehtävän aloittamisessa tai jatkamisessa ja yleinen motivaation puute.
- Muutokset ajattelun kulussa. (Mm. vaikeus ymmärtää mitä tapahtuu ja kyvyttömyys erottaa todellisuus epätodellisesta.)
- Hallusinaatiot. (Tämä viittaa siihen, että henkilöllä on käsitys, että jotain on olemassa, vaikka sitä ei ole. Esimerkiksi joskus henkilö voi viitata äänien kuulemiseen.)
- Harhaluulot. (Tämä viittaa uskoon, että jotain tapahtuu ja on todellista. Henkilö voi esimerkiksi uskoa, että häntä vainotaan tai tuijotetaan.)
Psykoosin hoidon erilaiset lähestymistavat
Psykoosin oikeaoppisen hoidon kannalta on tärkeää pitää mielessä muutama perusasia. Niistä erottuvat seuraavat suositukset:
- Sitä tulee lähestyä tieteidenvälisesti. Toisin sanoen seurannan tulisi olla eri terveydenhuollon ammattilaisten tehtävä. Psykiatreista ja psykologeista hoitohenkilökuntaan, terapeuttisiin ammattilaisiin ja muihin tarpeellisiin.
- On tärkeää vahvistaa psykoosin oireista kärsivän potilaan kontekstia ja suhdepiiriä.
- Jatkuva farmakologinen hoito. On tärkeää, että potilas noudattaa tiukasti hänelle määrättyä lääkitystä, koska se edistää sekä paranemista että ehkäisee uusiutumista. Piristeiden, huumeiden ja alkoholin käyttöä ei suositella.
- Työskentely sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen parissa. Tällä tavalla henkilö pystyy kehittämään resursseja tunteiden ilmaisemiseen ja konfliktien kohtaamiseen.
- Sosiaalisen tuen ja integraation edistäminen. On välttämätöntä, että henkilö on osa yhteisöä, että hän voi jatkaa opintojaan tai harjoittaa jotakin toimintaa myös diagnoosin jälkeen. Rutiinit, jotka tuovat jonkin verran ennustettavuutta hänen jokapäiväiseen elämäänsä, toimivat erittäin hyvin tämän sairauden hoidossa.
Lue myös: Tupakoinnin vaikutukset mielenterveyteen
Työskentele psykokasvatuksen parissa
Meidän tulee tietää enemmän tästä sairaudesta, koska se ei koske vain potilasta, vaan myös hänen läheisiään. Useimpien pahenemisvaiheiden tapauksessa on tunnistettu stressiin sekä tunne- ja mielialahäiriöihin liittyviä tilanteita.
Potilaalla on voitu havaita romahtamisen ja ylikuormituksen tunteita, jotka johtavat tajunnan heikkenemiseen, käyttäytymisen muutoksiin ja affektiivisiin estoihin.
Jos ihmisiä opetetaan havaitsemaan tällaiset merkit, voidaan ongelmaan puuttua ajoissa. Taudinkuvaan kuuluu pahenemisvaiheita, jotka vaikuttavat myös perheenjäsenten luottamuksen paranemiseen sekä potilaan toipumiseen.
Koulutus psykoosin varhaisista oireista on avainasemassa
Ensinnäkin psykoosin varhaisia oireita koskeva psykokoulutus antaa sekä potilaille että heidän perheilleen ja läheisilleen mahdollisuuden hankkia riittävät resurssit selviytyäkseen tästä mielenterveyshäiriöstä. Tällä on olennainen rooli hoitoon sitoutumisessa ja uusiutumisen ehkäisyssä.
Usein tapahtuu niin, että mielenterveyssairaudet nähdään oireiden luettelona. Mutta on syytä muistaa, että jokaisella sairaudella on erilaisia ilmaisumuotoja potilaasta riippuen, “yleisiä” oireita lukuun ottamatta.
Kyky tunnistaa varoitusmerkit ja osata tuottaa konkreettisia ohjeita on välttämätöntä riskien vähentämiseksi. Tässä mielessä on myös ensiarvoisen tärkeää ymmärtää taudin kehitysvaiheet, jotta potilas tai hänen lähiomaisensa rohkaistuvat hakemaan apua.
Psykokasvatuksen tulisi keskittyä myös omaishoitajien hyvinvoinnista huolehtimiseen. Se tarkoittaa, että heille annetaan mahdollisuus pyytää apua, jakaa tehtäviä ja tarjota resursseja, joiden avulla he oppivat käsittelemään vaikeita tilanteita. Tämä on erittäin tärkeää, koska – kuten minkä tahansa sairauden kohdalla – on suuri riski, että omaishoitaja kokee uupumusta.
Psykoosin varhaisten oireiden tunnistaminen on ensimmäinen askel tämän mielenterveyden häiriön esiintymisen ymmärtämisessä. Psykoottisella kohtauksella on taipumus olla syvä vaikutus sekä kokijaan että sivustakatsojaan.
Usein on vaikea ymmärtää, mitä tapahtuu; on kuin “jotain olisi napsahtanut pois paikaltaan”, kuten jotkut sanovat. Joka tapauksessa psykoosi on sairaus, joka vaikuttaa aivoihin ja niiden toimintaan. Siten se johtaa tilanteisiin, joissa henkilön käyttäytyminen voi olla arvaamatonta. Leimautumisen estämiseksi meidän on opittava ymmärtämään tätä sairautta paremmin.
Mikä on psykoosi?
Psykoosilla tarkoitetaan mielisairautta, jolla on taipumus ilmaantua monin eri tavoin. Sen tunnistettavin ominaisuus on kuitenkin todellisuudentajun menetys. On arvioitu, että ensimmäiset oireet ilmaantuvat yleensä 20-30 -vuotiaana.
Kuitenkin 20–40 %:lla potilaista ilmenee kliinisiä oireita ennen 20 vuoden ikää. Etiologian kannalta psykoosi on monitekijäinen. Sen ilmaantumiseen vaikuttavat monet tekijät (geneettiset, biologiset, stressialttius, ympäristö jne.).
Geneettisellä komponentilla on tärkeä rooli, vaikka se ei yksinään riitä sairauden puhkeamiseen. Tämä mielenterveysongelma on yhdistelmä kaikkia edellä mainittuja tekijöitä, jotka altistavat suuremmassa tai pienemmässä määrin psykoottisen kohtauksen syntyyn.
Yleisesti ottaen psykoottinen episodi etenee seuraavasti:
- Jakso, jossa on prodromaalisia oireita. Nämä ovat usein epäselviä tai epämääräisiä. Tästä syystä niitä on usein vaikea havaita, jos aiheesta ei ole tietoa. Joka tapauksessa ne toimivat varhaisena varoitusmerkkinä.
- Akuutti vaihe. Oireet ovat selvät; hallusinaatioita, harhaluuloja ja ajattelun epäjärjestystä ovat todennäköisesti läsnä.
- Remissiovaihe. Tämä tarkoittaa oireiden asteittaista häviämistä ja toipumista.
Lue myös: 10 erilaista hallusinaatiotyyppiä – ominaispiirteet ja mahdolliset aiheuttajat
Psykoosin varhaiset oireet
Psykoosin varhaisten oireiden tunteminen on erittäin tärkeää potilaille ja heidän ympärillään oleville ihmisille. Nämä ilmenemismuodot kehittyvät usein ajan myötä, ja monia niistä voidaan hoitaa.
Muita tämän mielenterveysongelman merkkejä ovat seuraavat:
- Mielialan muutokset, jotka pitkittyvät ajan myötä. (Tämä ei ole vain “huono päivä”.)
- Hermostuneisuus ja ahdistus.
- Keskittymisvaikeudet.
- Henkilökohtaisen hygienian laiminlyönti.
- Unihäiriöt.
- Epäjohdonmukainen puhe.
- Vaikeuksia tehtävän aloittamisessa tai jatkamisessa ja yleinen motivaation puute.
- Muutokset ajattelun kulussa. (Mm. vaikeus ymmärtää mitä tapahtuu ja kyvyttömyys erottaa todellisuus epätodellisesta.)
- Hallusinaatiot. (Tämä viittaa siihen, että henkilöllä on käsitys, että jotain on olemassa, vaikka sitä ei ole. Esimerkiksi joskus henkilö voi viitata äänien kuulemiseen.)
- Harhaluulot. (Tämä viittaa uskoon, että jotain tapahtuu ja on todellista. Henkilö voi esimerkiksi uskoa, että häntä vainotaan tai tuijotetaan.)
Psykoosin hoidon erilaiset lähestymistavat
Psykoosin oikeaoppisen hoidon kannalta on tärkeää pitää mielessä muutama perusasia. Niistä erottuvat seuraavat suositukset:
- Sitä tulee lähestyä tieteidenvälisesti. Toisin sanoen seurannan tulisi olla eri terveydenhuollon ammattilaisten tehtävä. Psykiatreista ja psykologeista hoitohenkilökuntaan, terapeuttisiin ammattilaisiin ja muihin tarpeellisiin.
- On tärkeää vahvistaa psykoosin oireista kärsivän potilaan kontekstia ja suhdepiiriä.
- Jatkuva farmakologinen hoito. On tärkeää, että potilas noudattaa tiukasti hänelle määrättyä lääkitystä, koska se edistää sekä paranemista että ehkäisee uusiutumista. Piristeiden, huumeiden ja alkoholin käyttöä ei suositella.
- Työskentely sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen parissa. Tällä tavalla henkilö pystyy kehittämään resursseja tunteiden ilmaisemiseen ja konfliktien kohtaamiseen.
- Sosiaalisen tuen ja integraation edistäminen. On välttämätöntä, että henkilö on osa yhteisöä, että hän voi jatkaa opintojaan tai harjoittaa jotakin toimintaa myös diagnoosin jälkeen. Rutiinit, jotka tuovat jonkin verran ennustettavuutta hänen jokapäiväiseen elämäänsä, toimivat erittäin hyvin tämän sairauden hoidossa.
Lue myös: Tupakoinnin vaikutukset mielenterveyteen
Työskentele psykokasvatuksen parissa
Meidän tulee tietää enemmän tästä sairaudesta, koska se ei koske vain potilasta, vaan myös hänen läheisiään. Useimpien pahenemisvaiheiden tapauksessa on tunnistettu stressiin sekä tunne- ja mielialahäiriöihin liittyviä tilanteita.
Potilaalla on voitu havaita romahtamisen ja ylikuormituksen tunteita, jotka johtavat tajunnan heikkenemiseen, käyttäytymisen muutoksiin ja affektiivisiin estoihin.
Jos ihmisiä opetetaan havaitsemaan tällaiset merkit, voidaan ongelmaan puuttua ajoissa. Taudinkuvaan kuuluu pahenemisvaiheita, jotka vaikuttavat myös perheenjäsenten luottamuksen paranemiseen sekä potilaan toipumiseen.
Koulutus psykoosin varhaisista oireista on avainasemassa
Ensinnäkin psykoosin varhaisia oireita koskeva psykokoulutus antaa sekä potilaille että heidän perheilleen ja läheisilleen mahdollisuuden hankkia riittävät resurssit selviytyäkseen tästä mielenterveyshäiriöstä. Tällä on olennainen rooli hoitoon sitoutumisessa ja uusiutumisen ehkäisyssä.
Usein tapahtuu niin, että mielenterveyssairaudet nähdään oireiden luettelona. Mutta on syytä muistaa, että jokaisella sairaudella on erilaisia ilmaisumuotoja potilaasta riippuen, “yleisiä” oireita lukuun ottamatta.
Kyky tunnistaa varoitusmerkit ja osata tuottaa konkreettisia ohjeita on välttämätöntä riskien vähentämiseksi. Tässä mielessä on myös ensiarvoisen tärkeää ymmärtää taudin kehitysvaiheet, jotta potilas tai hänen lähiomaisensa rohkaistuvat hakemaan apua.
Psykokasvatuksen tulisi keskittyä myös omaishoitajien hyvinvoinnista huolehtimiseen. Se tarkoittaa, että heille annetaan mahdollisuus pyytää apua, jakaa tehtäviä ja tarjota resursseja, joiden avulla he oppivat käsittelemään vaikeita tilanteita. Tämä on erittäin tärkeää, koska – kuten minkä tahansa sairauden kohdalla – on suuri riski, että omaishoitaja kokee uupumusta.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Calabrese J, Al Khalili Y. Psychosis. [Updated 2022 Jul 21]. In: StatPearls [Internet]. Treasure Island (FL): StatPearls Publishing; 2022 Jan-. Available from: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK546579/
- Vallejo Ruiloba J. Etiopatogenia de los trastornos depresivos. Introducción a la psicopatología y a la psiquiatría. Editorial Masson. 6ª Edición 2006.
- Sánchez Gregori, B., & Rodríguez Gómez, C. (2004). El abordaje de la psicosis: del individuo a la familia y de la familia al grupo multifamiliar. Inf. psiquiatr, (177), 227-234.
-
Carrascoso López, F. J., & Roldán Maldonado, G. M. (2022). Abordaje de trastornos psicóticos en un Equipo de Salud Mental de Distrito. Descripción de un modelo de intervención posible. Apuntes De Psicología, (38-39), 113–128. Recuperado a partir de https://www.apuntesdepsicologia.es/index.php/revista/article/view/1144
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.