Penisilliini ja sen käyttötarkoitukset

29 elokuu, 2020
Vaikka penisilliini on suhteellisen turvallinen lääke, se voi aiheuttaa erilaisia sivuvaikutuksia. Niitä ovat muun muassa penisilliiniyliherkkyys tai -allergia.

Penisilliini on antibiootti, joka on johdettu Penicillium chrysogenum -homesienestä. Tämän suuren löydön lääketieteen maailmassa teki skotlantilainen bakteriologi Alexander Fleming vuonna 1928. Massatuotantoon se saatiin kuitenkin vasta kymmenisen vuotta myöhemmin. Tästä tehtävästä vastuussa olivat muun muassa biokemisti Ernst Boris Chain ja patologi Howard Florey.

Penisilliini on beetalaktaamiryhmään kuuluva antibiootti (β-laktaamit). Tällä antibiootilla on laaja vaikutusskaala ja se on tehokas monien erilaisten bakteerien, kuten pneumokokkien, streptokokkien, clostridium tetanin eli jäykkäkouristusbakteerin ja meningokokin hoidossa.

Penisilliini todellakin oli aikanaan hämmästyttävä löytö lääketieteen maailmassa, koska kun se keksittiin, se auttoi hävittämään useita tuon aikakauden erittäin tappavia tauteja. Näitä olivat muun muassa sepsis eli verenmyrkytys, tippuri ja jopa tulirokko.

Lääketieteen ammattilaiset ovat ikävä kyllä vuosien varrella määränneet sekä penisilliiniä että siitä myöhemmin kehitettyjä synteettisiä ja puolisynteettisiä johdannaisia väärin. Tämän väärinkäytön seurauksena bakteereista on tullut vastustuskykyisiä näille antibiooteille. Se on tänä päivänä vakava maailmanlaajuinen terveysongelma. Nykyään asiantuntijat jatkavat uusien toimintamekanismien ja terapeuttisten vaihtoehtojen tutkimista näiden resistenttien bakteerien torjumiseksi.

Penisilliini on beetalaktaamiryhmään kuuluva antibiootti, joka oli aikanaan äärimmäisen tärkeä edistysaskel lääketieteen alalla.

Mitä beetalaktaamiantibiootit ovat?

Yleisesti ottaen beetalaktaamiryhmän antibiootit ovat kapeavaikutteisia, koska ne tehoavat vain gram-positiivisia bakteereja vastaan. Penisilliini on kuitenkin laajavaikutteinen antibiootti, kuten jo olemme aiemmin maininneet.

Nämä lääkkeet voidaan ottaa suun kautta tai ne voidaan antaa parenteraalisesti eli ruoansulatuskanavan ulkopuolelle. Ne ovat erittäin turvallisia, koska mahdolliset sivuvaikutukset rajoittuvat pitkälti yliherkkyysreaktioihin. Nämä reaktiot on kuitenkin saatava hallintaan nopeasti, koska ne voivat aiheuttaa anafylaktisen sokin. Lisäksi, vaikka beetalaktaamiryhmän antibiootit läpäisevätkin istukan, niitä voidaan määrätä raskaana oleville naisille sillä ne ovat osoittautuneet erittäin turvallisiksi antibiooteiksi kliinisissä tutkimuksissa.

Kaiken kaikkiaan näillä antibiooteilla on monia käyttötarkoituksia.

Beetalaktaamiantibioottien eri tyypit

Beetalaktaamiantibiootteihin kuuluvat seuraavat ryhmät:

  • Penisilliinit
  • Kefalosporiinit
  • Beetalaktamaasin estäjät
  • Monobaktaamit, jotka taistelevat gram-negatiivisia bakteereja vastaan
  • Karbapeneemit

Vaikutusmekanismi: kuinka penisilliini toimii kehossa?

Penisilliini on lääke, joka tappaa bakteereja ja estää niiden kasvua. Tästä syystä asiantuntijat luokittelevat sen bakterisidiseksi eli bakteereita tappavaksi lääkkeeksi. Se voi kuitenkin tappaa vain kasvavia ja lisääntyviä mikro-organismeja, ei lepotilassa olevia.

Kuten jo edellä mainitsimme, penisilliini kuuluu beetalaktaamiryhmän antibiootteihin. Tämä lääkeryhmä estää bakteerien soluseinämän rakenteen synteesiä, joka on välttämätöntä bakteerien eloonjäämiselle, ja näin bakteerit tuhoutuvat.

Tässä prosessissa penisilliini estää transpeptidiprosessia ja lopulta ehkäisee peptidoglykaanisynteesiä tapahtumasta. Antibiootin on tunkeuduttava solun sisään, jossa se sitoo itsensä penisilliinin proteiineihin.

Kiinnostuitko aiheesta? Lue tämäkin artikkeli: Laajakirjoiset antibiootit: toiminta ja käyttö

Penisilliini on johdettu homesienestä.
Penisilliiniallergia on yksi penisilliinin yleisimmistä sivuvaikutuksista. Jotkut potilaat kärsivät kuitenkin myös ruoansulatuskanavan vaivoista.

Haittavaikutukset: penisilliiniallergia

Vaikka penisilliini on suhteellisen turvallinen lääke, sekin voi aiheuttaa joitakin sivuvaikutuksia. Niiden joukossa ovat yliherkkyys tai allergia penisilliinille. Tämä on merkittävin sivuvaikutus, ja sen vakavuus voi vaihdella potilaasta toiseen. Sen oireita ovat:

  • Ajoittainen ihottuma
  • Nokkosihottuma
  • Anafylaktinen sokki

Muita reaktioita, joita tämä lääke voi laukaista, ovat ruoansulatuskanavan häiriöt, kuten ripuli, pahoinvointi ja oksentelu, ja infektiot, kuten kandidiaasi eli sieni-infektio.

Jatka lukemista: Antibiootteja virtsatietulehduksiin

Lopuksi

Penisilliinin löytäminen on yksi lääketieteen suurimmista läpimurroista. Tämä lääkitys on auttanut hävittämään monia tappavia sairauksia ja parantamaan lukemattomia ihmisiä.

Penisilliinin väärinkäyttö samoin kuin muut, myöhemmät löydöt ovat kuitenkin johtaneet antibioottiresistenssin kehittymiseen. Siksi nämä antibiootit ovat menettäneet merkittävästi tehokkuuttaan, ja uusia antibiootteja tarvitaan.

  • Ligon, B. L. (2004). Penicillin: Its Discovery and Early Development. Seminars in Pediatric Infectious Diseases15(1), 52–57. https://doi.org/10.1053/j.spid.2004.02.001
  • Kardos, N., & Demain, A. L. (2011, November). Penicillin: The medicine with the greatest impact on therapeutic outcomes. Applied Microbiology and Biotechnology. https://doi.org/10.1007/s00253-011-3587-6
  • Lobanovska, M., & Pilla, G. (2017). Penicillin’s discovery and antibiotic resistance: Lessons for the future? Yale Journal of Biology and Medicine90(1), 135–145.
  • Gaynes, R. (2017). The discovery of penicillin—new insights after more than 75 years of clinical use. Emerging Infectious Diseases23(5), 849–853. https://doi.org/10.3201/eid2305.161556
  • Macy, E. (2018). Penicillins. In Drug Allergy Testing (pp. 103–113). Elsevier Inc. https://doi.org/10.1016/B978-0-323-48551-7.00010-9