Papakoe: mitä siitä tarvitsee tietää?

On olemassa erilaisia gynekologisia testejä, joita tehdään naisille sairauksien havaitsemiseksi ja estämiseksi. Yksi yleisimmistä kokeista on papakoe, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Jatka lukemista niin tiedät!

Gynekologinen irtosolunäyte tai niin kutsuttu papakoe on menetelmä, jonka avulla voidaan havaita kohdunkaulan syöpä. Lisäksi lääkärit käyttävät tätä keinoa selvittääkseen, onko naisella joitakin muita lisääntymiselimiin liittyviä ongelmia.

Papakoe on yleisesti tunnettu koe, mutta tiedätkö mistä se saa erikoisen nimensä? Vain harva tietää, että testin nimi tulee Georgios Papanicolaoulta, joka oli yksi uraa uurtavista tutkijoista kohdunkaulan syövän tutkimuksen saralla.

Joskus asiantuntijat viittaavat tähän testiin nimellä “emättimen sytologinen tutkimus” tai “eksfoliatiivinen sytologinen tutkimus”, mutta yleisimmin se siis tunnetaan nimityksellä papakoe. Testin tavoitteena on saada selville mahdollisten epänormaalien solujen läsnäolo kohdunkaulassa, sillä ne voivat muuttua syöpää aiheuttaviksi. Menetelmä mahdollistaa naisen esiasteen syöpäsolujen havaitsemisen varhaisessa vaiheessa ja niiden hoidon, jotta syöpää voidaan estää kehittymästä.

Muita yleisiä ongelmia, jotka voidaan pystyä havaitsemaan papakokeen avulla, ovat tulehdukset ja tartunnat.

Mutta kuinka usein tämä koe tulisi tehdä, ja mistä iästä lähtien se on tarpeellinen? Jatka lukemista, sillä nyt kerromme lisää yksityiskohtia papa-kokeen hyödyllisyydestä ja siitä, miten se tehdään.

Papakoe: mitä sen aikana tapahtuu ja mitä sen avulla voidaan selvittää

Papakokeen tekee gynekologi vastaanotollaan terveyskeskuksessa tai yksityisellä klinikalla. Kokeeseen ei tarvita kovin paljon erityisiä välineitä, ja se on hyvin nopeasti ohitse. Menetelmä voi kyllä aiheuttaa hiukan epämukavuutta tutkittavana olevalle naiselle, mutta koe ei kuitenkaan ole varsinaisesti kivulias.

Yleensä lääkäri tekee papakokeen samalla kun hän suorittaa lantionseudun tutkimuksen. Sitten yleensä tutkitaan kohdun, emättimen ja munasarjojen terveys. Lääkäri laittaa naisen emättimeen tutkimusinstrumentin, jonka avulla hän saa näkymäänsä laajennettua.

Kun tutkimus on tehty visuaalisella tasolla, lääkäri ottaa näytteen kohdunkaulan kudoksesta, mikä tapahtuu kaapimella tai harjalla, joka on suunniteltu juuri kohdunkaulan alueelle.

Sitten hän laittaa otetun näytteen pienelle lasiselle lautaselle ja lähettää sen laboratorioon, jotta asiantuntijat voivat analysoida näytettä. Muutaman päivän kuluttua laboratorio sitten antaa tulokset, ja tällöin tutkittavana olleen naisen tulee pyytää tulokset paikasta, jossa hänet tutkittiin.

Milloin naisen kannattaisi alkaa käydä papakokeessa?

Asiantuntijat ovat osittain erimielisiä siitä, milloin naisen tulisi käydä papakokeessa ensimmäistä kertaa, ja tämä epäselvyys on vallinnut jo pidemmän aikaa. Jokin aika sitten suositeltiin, että nuorten naisten tulisi käydä kokeessa ensimmäisen kerran 16-18 vuoden iässä.

Juuri nyt lääkärit eivät kuitenkaan ole sitä mieltä, että terveiden teini-ikäisten, jotka eivät ole seksuaalisesti aktiivisia ja joilla ei ole mitään oireita, tarvitsisi käydä lantionseudun tutkimuksissa tai papakokeissa. Useimpien lääkäreiden mielestä kannattaa aloittaa papakokeissa käynti vasta 25 vuoden iässä.

Tärkeämpää on oikeastaan, että kun nainen alkaa olla seksuaalisesti aktiivinen, on syytä alkaa käydä säännöllisesti gynekologin luona. Gynekologi tekee sitten päätöksen papakokeen tarpeellisuudesta. Jos kuitenkin huomaat oireita jostakin ongelmasta jo aiemmin, sinun on tarpeen käydä gynekologin tutkimuksessa.

Seksuaalisesti aktiiviseksi tuleminen tarkoittaa sitä, että naisella on suurempi riski saada HPV-virus eli papilloomavirus, ja joissakin tapauksissa tämä virus voi aiheuttaa syöpää. Se myös lisää riskiä saada muun tyyppisiä viruksia sekä sukupuolitauteja.

Kuinka usein papakokeessa tarvitsee käydä?

Papakokeeseen liittyvät käytännöt vaihtelevat paljon eri maiden välillä. Kun joissakin maissa tutkimus suositellaan tehtävän vuoden välein, esimerkiksi Suomessa suositus on noin viiden vuoden välein. Näin toimitaan silloin, kun mitään aihetta huoleen ei ole; jos taas aikaisemmat kokeet ovat näyttäneet huolestuttavilta, koe voidaan tehdä useamminkin.

Loppujen lopuksi gynekologi määrittää sen, kuinka usein naisen tulisi käydä testeissä.

Kun nainen täyttää 60, papakoetta ei yleensä enää suoriteta. Tähän on kuitenkin olemassa poikkeus: jos naisella on ollut solumuutoksia aikaisemmin, koe saatetaan vielä tehdä muutaman kerran. Samoin jos naisen kohtu on poistettu, koe on edelleen tarpeellinen.