Mycoplasma genitalium: syyt, oireet ja hoito

Mycoplasma genitalium on sukupuoliteitse tarttuva bakteeri, joka löydettiin vasta suhteellisen vähän aikaa sitten. Tässä artikkelissa opit kaiken tästä bakteerista ja sen ehkäisystä.
Mycoplasma genitalium: syyt, oireet ja hoito

Viimeisin päivitys: 11 helmikuuta, 2020

Mycoplasma genitalium on eräänlainen bakteeri. Et luultavasti ole kuullut tätä tieteellistä termiä aiemmin. Tutkijat löysivät tämän bakteerin vasta suhteellisen vähän aikaa sitten.

Mikä on Mycoplasma genitalium?

Mycoplasma genitalium löydettiin vuonna 1981. Tuona vuonna kahdella potilaalla havaittiin virtsaputken tulehdus, joka ei johtunut sen yleisimmistä aiheuttajasta, gonokokista.

Journal of Epidemiology -tiedelehden vuonna 2015 julkaisemassa tutkimuksessa vahvistettiin, että kyseessä on sukupuolitauteja aiheuttava bakteeri.

Mycoplasma genitalium on mykoplasmoihin kuuluva bakteeri. Samaan bakteerisukuun kuuluvat myös Mycoplasma pneumonia ja Mycoplasma hominis. Mycoplasma genitalium on pienin tunnettu bakteeri, joka pystyy elämään itsenäisesti, ja toiseksi pienin kaikista nykyään tuntemistamme bakteereista.

Nämä bakteerit käyttäytyvät parasiittien tavoin ihmissoluissa. Ne asustavat hengitysteiden ja lisääntymiselinten soluissa. Tämän bakteerin aiheuttamaa infektiota on vaikea diagnosoida, koska se ei näy perinteisissä mikroskooppikokeissa ja sitä voidaan viljellä vain erikoistuneissa laboratorioissa.

Mycoplasma genitalium leviää seksin välityksellä

Mycoplasma genitalium aiheuttaa sukupuoliteitse leviävän infektion.

Mycoplasma genitaliumin aiheuttajat

Mycoplasma genitalium asustaa ihmisen lisääntymiselimissä, mistä syystä sitä voidaan pitää sukupuolitautina. Se siis leviää seksuaalisessa kanssakäymisessä. Tätä bakteeria kantava ihminen tartuttaa sen sukupuoliteitse toiseen ihmiseen eritteiden välityksellä emätin-, anaali- ja suuseksissä. Mutta tämä voi tapahtua vain kahden ehdon täyttyessä: toisella partnereista on mycoplasma genitalium -bakteeritartunta, ja seksi on suojaamatonta (eli kondomin puuttuessa).

Joidenkin ihmisten infektioriski on suurempi kuin toisten. Kuten jo mainitsimme, suurempi tartuntariski on suojaamatonta seksiä harrastavilla ihmisillä. Suuremmassa riskissä ovat myös ne, jotka eivät puhdista seksin aikana käyttämiään leluja kunnolla.

Kondomi auttaa suojautumaan mycoplasma genitalium -bakteerilta

Kondomin käyttö on tehokkain keino ehkäistä tämän bakteerin tartuntaa. Suojaamatonta seksiä harrastavilla on suurempi riski saada tartunta.

Mycoplasma genitalium -tartunnan oireet

Tällä bakteerilla on taipumusta pysytellä piilossa, koska se on pieni ja käyttäytyy parasiittien tavoin. Tartunnan saaneella henkilöllä ei välttämättä ole aluksi oireita. Yleisesti ottaen oireilu alkaa 1-3 viikon sisällä tartunnasta.

On tärkeää erottaa toisistaan miesten ja naisten oireet. Miehillä bakteeri oireilee useimmiten uretriittina eli virtsaputken tulehduksena. Virtsaputki on putki, joka kuljettaa virtsan rakosta elimistön ulkopuolelle. Naisilla bakteeri oireilee useimmiten kohdunkaulan tulehduksena.

Tartunnan saaneilla miehillä esiintyy tyypillisesti seuraavia oireita:

  • Kirvely tai kipu virtsatessa.
  • Kutina.
  • Virtsaputki erittää nesteitä, jotka eivät muistuta virtsaa.

Tartunnan saaneilla naisilla puolestaan voi esiintyä seuraavia oireita:

  • Emättimen kutina.
  • Lantion alueen kipu.
  • Verenvuoto seksin aikana.
  • Lisääntynyt valkovuoto, jonka haju on muuttunut.
  • Epämukavuus virtsaamisen aikana.

Viimeisimmissä tutkimuksissa Mycoplasma genitalium on yhdistetty hedelmättömyyteen, jos sitä ei hoideta ajoissa. Raskaana olevilla naisilla se voi aiheuttaa ennenaikaisen synnytyksen tai keskenmenon.

Hoito

Koska tätä bakteeria on vaikea diagnosoida, käytäntönä on hoitaa empiriisesti sukupuolitautien oireista kärsiviä potilaita. Toisin sanoen lääkärin tulisi määrätä antibiootteja ennen testitulosten saamista, ja tyypillisesti sellaisia jotka tappavat yleisimpiä sukupuolitautibakteereja.

Yllä listatuista oireista kärsivä potilas joutuu todennäköisesti syömään kahden tyyppisiä antibiootteja. Hoito voi vaihdella yhdestä annoksesta seitsemän päivän kuuriin. Jos oireet jatkuvat vielä tämän empiirisen hoidon jälkeenkin, lääkäri määrää toisen kerran eri antibiootteja.

Antibioottien lisäksi keskeinen osa hoitoa on seksin välttäminen. Potilaiden tulisi pidättäytyä seksistä siihen asti, kunnes lääkäri vahvistaa infektion hävinneen. Lisäksi on tärkeää, että myös tartunnan saaneen ihmisen seksikumppani(t) hoidetaan; tämä auttaa ehkäisemään sen leviämistä eteenpäin.

 


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Sethi S, Zaman K, Jain N. (2017). Mycoplasma genitalium infections: current treatment options and resistance issues. Infect Drug Resist. 2017 Sep 1;10:283-292. doi: 10.2147/IDR.S105469. PMID: 28979150; PMCID: PMC5589104.
  • Short VL, Totten PA, Ness RB, Astete SG, Kelsey SF, Haggerty CL. Clinical presentation of Mycoplasma genitalium Infection versus Neisseria gonorrhoeae infection among women with pelvic inflammatory disease. Clin Infect Dis 48:41-47, 2009.
  • Mayer G. (2012). Mycoplasma y Ureaplasma. University of South Carolina School of Medicine. Microbiology and Inmunology. Bacteriology. Chapt 19. Disponible en: http://pathmicro.med.sc.edu/mayer/myco. htm. Acceso: 4 de diciembre de 2012.
  • Taylor-Robinson D, Ainsworth JG, McCormack WM. Genital mycoplasmas. In: Holmes KK, Sparling, PF, Mardh P-A, et al. Sexually transmitted diseases. McGraw-Hill, Nueva York, pp. 533-548, 2004.
  • Sonnenberg, P., Ison, CA, Clifton, S., Field, N., Tanton, C., Soldan, K., Beddows, S., Alexander, S., Khanom, R., Saunders, P., Copas , AJ, Wellings, K., Mercer, CH y Johnson, AM. (2015). Epidemiología de Mycoplasma genitalium en hombres y mujeres británicos de 16 a 44 años: evidencia de la tercera Encuesta Nacional de Actitudes Sexuales y Estilos de Vida (Natsal-3). Revista Internacional de Epidemiología, 44 (6), 1982–1994. https://doi.org/10.1093/ije/dyv194

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.