Miten vanhempien riitely vaikuttaa lapseen?

Kotiväkivalta ja sen jäljet

Yhdistyneiden kansakuntien lastenrahaston UNICEF:in mukaan perhe muodostaa lapselle kaikkein tärkeimmän kasvatukseen, opetukseen ja suojeluun edellyttävän sosiaaliryhmän. Puutteellinen kommunikointi, heikko tunne-elämän hallinta ja vanhempien väliset riidat voivat kasvaa tuhoisiksi konflikteiksi, jotka vanhempien lisäksi vahingoittavat myös lapsia.

Asiantuntijat ovat osoittaneet, että oma perhe on maailmanlaajuisesti sosiaaliryhmänä samaan aikaan myös kaikkein vaarallisin elinympäristö lapsille nimenomaan kotiväkivallan takia.

Moni vanhempi ajattelee, ettei aikuisten välisillä riidoilla ole vaikutusta lapseen, mutta totuus on toinen. Vanhempien riitely, oli kyseessä sitten sanallinen taisto tai fyysinen riita, kuuluu osana lapseen kohdistuvaa kotiväkivaltaa.

Juuri tämän seikan takia ei ole ollenkaan epänormaalia, etteivätkö kotona käydyt riidat vaikuttaisi epäsuorasti, mutta syvästi saman katon alla asuviin lapsiin. Esittelemme seuraavaksi surullisen todellisia seurauksia sille, miten vanhempien riitely vaikuttaa lapsen kehitykseen.

Vanhempien riitelyn vaikutukset lapseen

Perhesuhteet koostuvat moniulotteisista ja omalaatuisista tekijöistä: näiden joukossa muun muassa perheen sisäiset sosiaaliset, psyykkiset, toiminnalliset ja rakenteelliset näkökulmat.

Nämä terveitä perhesuhteita ylläpitävät näkökulmat menettävät tasapainonsa aggression käytön oikeuttamisen, kotiväkivallan ja auktoriteetin väärinkäytön astuessa osaksi koko perheen arkipäivää.

Lopputuloksena kaikki perheenjäsenet oppivat ongelmien ilmaantuessa käyttämään väkivaltaa ohjenuorana. Aikanaan erityisesti pienet lapset omaksuvat väkivaltaisuuden osaksi elämää, sillä he eivät vielä kykene käsittelemään aihetta saatika kyseenalaistamaan aggressiivista käytöstä osana ongelmanratkaisua.

1. Fyysiset vaikutukset lapsen kehitykseen

Vanhempien riitelyllä lasten läsnäollessa voi olla myös fyysisiä vaikutuksia lapsen kehitykseen. Lapsen paha olo voi oireilla fyysisesti muun muassa kasvuhäiriöinä, uniongelmina, syömishäiriöinä, taantumisena tai psykosomaattisena sairautena kuten masennuksena tai ahdistushäiriönä.

2. Psyykkiset vaikutukset lapsen kehitykseen

On tärkeää muistaa, että vanhempien myrkyllinen roolimalli voi aiheuttaa lapselle ongelmia myös tunne-elämässä, jolloin tunteiden ymmärtämisestä ja käsittelemisestä tulee lapselle liian vaikeaa. Erityisesti negatiiviset tunteet, kuten viha ja turhautuminen voivat alkaa purkautua hallitsemattomasti aggression kautta, jolloin lapsi alkaa käyttäytyä väkivaltaisesti sekä itseään että muita kanssaeläjiä kohtaan.

Samalla tapaa vanhempien riitely voi saada lapsen tuntemaan olonsa turvattomaksi ja voimattomaksi traumaattisten kokemusten edessä. Nämä tunne-elämän solmut johtavat usein lapsen pidättyväiseen käytökseen, jota hallitsee alituinen ahdistuneisuus ja pelko.

3. Sosiaaliset vaikutukset lapsen kehitykseen

Kotona riitely vaikuttaa lapsen kehitykseen myös sosiaalisesta näkökulmasta, sillä vanhempien toksinen roolimalli voi synnyttää lapsessa kyvyttömyyttä tasapainoiseen vuorovaikutukseen ja terveellisten ihmissuhteiden rakentamiseen läheistensä kesken.

Traumaattiset kokemukset nimittäin jättävät jälkensä lapseen ja alituinen pelko tekee ihmissuhteiden rakentamisesta vaikeaa. Lapsi voi myös assosioida traumaattiset kokemukset ihmissuhteiden epäonnistumisen pelkoon, jolloin hänen on vaikea oppia luottamaan muihin ihmisiin. Tämä voi johtaa empatian puutteeseen, väkivaltaiseen käytökseen ja ala-ikäisen rikollisuuteen.

4. Kognitiiviset vaikutukset lapsen kehitykseen

Väkivaltaisessa tai psyykkisesti epävakaassa kodissa kasvavilla lapsilla on usein keskittymishäiriöitä, jotka taas vaikeuttavat oppimista ja koulunkäyntiä.

On myös mahdollista, että lapsi kehittää itsensä puolustamiseen ajan myötä dissosiaation, jonka kautta lapsi alkaa etääntyä todellisuudesta konfliktien ja stressin välttämiseksi. Tämänkaltainen käyttäytyminen nähdään usein mielenterveyden häiriönä ja seurauksena lapsen tietoisuus, identiteetti, muisti ja havaintokyky omasta itsestään ja ympäristöstään voivat häiriintyä huolestuttavasti.

5. Vaikutukset lapsen minäkuvaan

Kehittyvillä lapsilla vanhempien riitely voi vaikuttaa myös negatiivisesti lapsen minäkuvaan. Usein lapsi alkaa syyttää itseään tai tuntee olevansa vastuussa kotona käydyistä ristiriidoista ja konflikteista. Tästä seuraamuksena lapsen itsetunto laskee ja ahdistuneisuus taas sitä myötä kasvaa.

Lopuksi

Lapsuuden aikana koetut traumat ja perheväkivalta ovat suoraan liitettävissä lasten ja tätä myötä myös monien aikuisten epätasapainoiseen ja aggressiiviseen käytökseen. Jos käytösongelmiin ei puututa ajoissa, lapsesta voi kasvaa uhka sekä itselleen että ympäröivälle yhteisölleen.

Vanhempien tehtävänä olisi ottaa aina vastuu omista teoistaan ja pyrkiä selvittämään ristiriitatilanteet parhaalla mahdollisella tavalla. Vanhemman omat väkivaltaiset tai epävakaat perhesuhteet eivät koskaan saisi siirtyä aikuiselta lapselle – lapsen tehtävänä ei ole periä vanhempansa vaikeaa elämää.

Parisuhdeongelmat tulisi selvittää mahdollisimman rauhallisesti ja tahdikkaasti. Jos parisuhteen konflikteja ei pystytä ratkaisemaan kotona, tulisi tällöin hakeutua asiantuntijan puoleen, sillä loppujen lopuksi ratkaiseva tekijä parisuhteen kuin parisuhteen korjaamiseen tulisi aina olla lasten onnellisuus ja hyvinvointi.