5 lapsuuden henkistä haavaa

On hyvin yleistä, ikävä kyllä, että meidän monien henkinen terveys on turmeltunut jo lapsuudessa. Emme usein ole tietoisia siitä mikä meitä tukkii, mikä aiheuttaa huimausta tai mitä pelkäämme.

Suurimmassa osassa tapauksista alkuperä on jossain lapsuudessa kokemassamme – haavoissa jotka syntyivät jostakin ensimmäisestä kokemuksesta maailman kanssa, eivätkä ne koskaan parantuneet.

Henkiset haavat ovat kipeitä kokemuksia lapsuudesta, jotka muokkaavat aikuisiän persoonallisuutta, keitä olemme ja miten kohtaamme vastoinkäymiset.

Meidän tulee olla tietoinen niistä ja välttää niiden peittämistä. Mitä pidempään odotamme parantumista, sen syvemmäksi ne tulevat. Kärsimyksen uudelleenelämisen pelko saa meidät keksimään satoja erilaisia naamioita, jotka vain estävät kehittymisemme elämässä. Juuri tätä meidän tulee välttää.

Petos, nöyryytys, epäluottamus, hylkääminen, epäoikeudenmukaisuus… Nämä ovat muutamia haavoja joista Lisa Bourbeau meitä varoittaa kirjassaan The 5 Wounds That Keep You from Being Yourself  (”5 haavaa jotka estävät sinua olemasta itsesi”, kirjaa ei ole suomennettu). Katsotaanpa:

1. Hylkäämisen pelko

Hylkääminen on pahin vihollinen heille, jotka kokivat hylkäämistä lapsuudessa. Kuvittele miten kipeää on täytynyt olla lapselle pelätä yksinolemista, eristettynä ja suojelemattomana tuntemattomassa maailmassa.

Lapsuuden henkiset haavat hylkääminen

Joten kun lapsi kasvaa aikuiseksi, hän tekee kaikkensa estääkseen kokemasta hylkäämistä uudelleen. Niinpä on tavallista että siitä kärsinyt henkilö pyrkii hylkäämään sekä kumppaninsa että projektit jo aikaisessa vaiheessa. Tämä yksinomaan heijastaa sitä, mikä panee heidät elämään uudelleen kärsimyksensä.

”Näille ihmisille on yleistä ajatella ja puhua seuraavaan tyyliin: ”jätän sinut ennen kuin sinä jätät minut”, ”kukaan ei tue minua, joten minä en tue heitä”, ” jos sinä lähdet, sinä et tule takaisin”…”

Näiden ihmisten tulee työskennellä yksinolemisen pelkonsa, hylkäämisen pelon ja fyysisen kontaktin pelon läpi. Tämä haava ei ole helppo parantaa, mutta hyvä alku on kohdata yksinolemisen pelko siihen asti kunnes positiivinen ja rohkaiseva sisäinen vuoropuhelu voi kulkea.

2. Torjumisen pelko

Tämä haava estää meitä hyväksymästä tunteemme, ajatuksemme ja kokemuksemme.

Sen esiintyminen lapsuudessa johtuu vanhempien, perheen tai vastaavan torjumisesta. Tämän vamman aiheuttama kipu estää lasta kehittämästä tervettä itsetuntoa ja itserakkautta.

Se aiheuttaa ajatusten torjumista, tuntemusta olla ei-haluttu ja omanarvon alenemista.

Torjuttu lapsi tuntee ettei ansaitse rakkautta eikä ymmärrystä, ja pelko kokea se uudelleen johtaa edelleen eristäytymisen tunteisiin.

”On todennäköistä, että henkilö joka on torjuttu lapsena on ujo ja välttelevä aikuinen. Tästä syystä meidän tulee työstää sisäisiä pelkoja jotka johtavat paniikkiin.”

Jos tämä on sinun tapauksesi, huolehdi omasta käytöksestäsi ja tee päätökset itseäsi varten. Jokaisella kerralla kun ihmiset lähtevät elämästäsi pois, tämä häiritsee sinua vähemmän. Silloin, kun ihmiset unohtavat ottaa sinut huomioon, yritä olla ottamatta sitä henkilökohtaisesti. Vain sinun tulee elää omaa elämääsi.

3. Nöyryytys

Tämä haava johtuu siitä, kun tunnemme toisten ihmisten paheksunnan ja kritiikin. Voimme luoda näitä ongelmia lapsille kertomalla heille kuinka he ovat tyhmiä, huonoja tai ylipainoisia, tai keskustelemalla heidän ongelmistaan muiden edessä (mikä on valitettavasti hyvinkin yleistä). Tämä epäilemättä tuhoaa lapsen itsetunnon ja tekee vaikeaksi kasvattaa tervettä itsekunnioitusta.

Lapsuuden henkiset haavat pelko

Tämä usein luo riippuvaisen persoonallisuuden. Lisäksi, ikään kuin puolustusmekanisminamme, opimme olemaan ”tyranneja” ja itsekkäitä ja jopa menemään niin pitkälle, että nöyryytämme muita luodaksemme suojaavan kilven itsellemme.

Jos olet kärsinyt näiden kaltaisista kokemuksista, tulee sinun työstää omaa itsenäisyyttäsi ja vapauttasi, kuin myös ymmärtää omat tarpeesi ja pelkosi.

4. Pettäminen tai pelko luottaa toisiin

Tämä haava avautuu kun ihmiset lapsen lähellä pettävät lupauksensa, johtaen pettämisen ja huijatuksi tulemisen tunteeseen. Seurauksena se johtaa epäluottamukseen joka taas saattaa johtaa kateuteen ja muihin negatiivisiin tuntemuksiin.

Näiden ongelmien läsnäolo lapsuudessa johtaa usein kontrolloivaan persoonallisuuteen ja perfektionismiin aikuisuudessa. He ovat ihmisiä jotka haluavat kaiken kiveen hakattuna ilman ratkaisemattomia yksityiskohtia, jättämättä mitään sattuman varaan.

Lapsuuden henkiset haavat epäluottamusJos kärsit tämän tyyppisistä ongelmista lapsuudessa, tunnet todennäköisesti tarvetta harjoittaa tietynlaista kontrollia toisiin. Tätä usein vahvistaa vahvan luonteen läsnäolo; mutta muista, että tämä on puolustusmekanismi, suojakilpi pettymystä vastaan.

Tämä näkyy usein siinä miten he toimivat, tehden ennakkoluulonsa tiettäväksi. Tämän tyyppisten ihmisten tulee työstää kärsivällisyyttään ja sietokykyään, kuten myös yksinoloaan ja vastuun delegoimista.

5. Epäoikeudenmukaisuus

Epäoikeudenmukaisuuden tunne koetaan ympäristössä missä päähuoltajat ovat kylmiä ja autoritäärisiä. Nämä vaativat persoonallisuudet luovat voimattomuuden ja hyödyttömyyden tunnetta, sekä lapsuudessa että aikuisiällä.

Albert Einstein kiteytti tämän idean tunnetulla siteerauksella:

”Olemme kaikki neroja. Mutta jos tuomitset kalan sen kyvyllä kiivetä puuhun, se elää koko elämänsä uskoen, että se on tyhmä.”

Joten ne jotka kokevat tämän tyyppistä kipua voivat tulla joustamattomiksi ja nähdä asiat vain mustavalkoisina. Nämä ihmiset yleensä yrittävät olla tärkeitä ja saavuttaa suurta voimaa ja menestystä.

He saattavat tulla järjestysfanaatikoiksi ja perfektionisteiksi. Heillä usein on radikaaleja ideoita, jotka tekevät heille vaikeaksi tehdä luottavaisia päätöksiä.

Kohdistaen tämän tyyppisiin ongelmiin meidän tulee työstää epäluuloisuutta ja henkistä jäykkyyttä, jotta sallimme enemmän joustavuutta ja luottamusta itsessämme sekä toisissa.

Nyt kun tiedät mitkä ovat nuo 5 sielun haavaa, jotka voivat vaikuttaa hyvinvointiisi, terveyteesi ja kehitykseesi yksilönä, voit aloittaa parantumisen.

”Ensimmäinen askel, kuten kaikessa elämässä, on hyväksyä sisällä olevat haavamme, antaen itsellemme luvan olla vihaisia, ja ennen kaikkea, ottaa aikamme parantuaksemme.”