Mitä seurauksia vanhempien riitelystä on lapselle?

Lapsen edessä riitely on yksi pahimmista asioista, joita vanhemmat voivat lapsilleen tehdä. Se aiheuttaa epävarmuuden tunteita lapsessa, ja vanhempien tuleekin olla tietoisia siitä mitä he saavat aikaan.
Mitä seurauksia vanhempien riitelystä on lapselle?

Viimeisin päivitys: 18 lokakuuta, 2021

Riitely on osa ihmissuhteita, ja joskus se on tarpeellinen osa ongelman ratkaisemista. Se mitä kuitenkin tulee välttää mahdollisuuksien mukaan, on kiistojen muuttuminen riidoiksi. Ja mikä tärkeintä, lasten edessä ei saisi riidellä.

Lapset jotka todistavat vanhempiensa riitelyä kokevat ahdistusta, joka myöhemmin muuttuu vihaksi, suruksi tai peloksi. Kun lapsi on vauva, psykologiset seuraukset ovat vieläkin pahempia.

Lasten edessä riitelyn seuraukset

1. Alitajunnan taso: lapsi

pieni tyttö äidin jalassa kiinni

Vastasyntyneet pystyvät alitajuntaisesti tunnistamaan aivoissaan ympärillä olevien ihmisten mielialoja, mikä käsittää heidän äänensävynsä ja eleensä. Aivan kuten he tunnistavat rakkauden ympärillään, he voivat myös tuntea sen että tilanne on jännittynyt, kun ihmisen äänensävy on vihainen ja kun kasvot ovat aggressiiviset.

2. Lapsen tunne-elämän kehitys

Huolimatta siitä kuinka “pientä” riitely on, kasvaminen jännittyneessä ympäristössä voi aiheuttaa lapselle syviä tunnetason haavoja, sillä se saa aikaan sellaisia ongelmia kuten ahdistusta ja alhaista itsetuntoa. Rauhallinen ympäristö, jossa lapset eivät ole mukana aikuisten kiistoissa, auttaa lapsia kehittymään paremmin.

3. Tarhaikäiset lapset

Tässä iässä lapsi ei ole täysin kehittynyt kielellisesti, ja hän pyrkii ilmaisemaan itseänsä sanattoman viestinnän avulla. Siksi riidan jälkeen hän saattaa itkeä tai saada kiukkupuuskan.

Lapset eivät tarhaiässä vielä ymmärrä kiistojen syitä, ja heidän itseensä keskittyvät ajatuksensa saavat heidät tuntemaan että he aiheuttivat kiistan, joten he kokevat syyllisyyttä siitä että vanhemmat riitelevät.

Reaktiot vaihtelevat lapsesta riippuen. Jotkut kokevat että asia ei ole ongelma, kun taas toiset voivat pelätä, että jotakin kauheaa tapahtuu, ja he saattavat eristäytyä maailmasta kunnes he tuntevat olonsa taas turvalliseksi.

He yleensä osoittavat tunteitaan muutoksilla unen tai syömisen kuvioissa. He saattavat taantua aiemmille kehitystasoille, esimerkiksi alkamalla kastelemaan sänkyään. Tarhaikäiset saattavat muuttua ärtyneiksi tai aggressiivisiksi.

4. Ala-asteikäiset lapset

poika leikkaa saksilla

Tässä iässä lapset alkavat ymmärtää mitä heidän ympärillään tapahtuu. He saattavat järkkyttyä tai ahdistua kun he näkevät vanhempansa riitelevän. Koska he tuntevat itsensä syyllisiksi, he kokevat että heidän täytyy mennä yhden vanhemman puolelle, ja tytöt usein menevät äitinsä ja pojat isänsä puolelle.

Kuinka “pieni” mutta toistuva riitely vaikuttaa lapsiin?

Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että tällainen riitely on osa epävakaata perheympäristöä. Sellaisessa ympäristössä lapsi saa kokea, että pienikin asia voi räjähtää valtavaksi ongelmaksi.

Tämä voi aiheuttaa sen, että lapsi tuntee tarvetta hallita tilannetta. Hän saattaa myös olla ilmaisematta todellisia tarpeitaan, jotta voisi välttää ongelman.

Lapset ja loukkaukset

Lasta ei tule koskaan käyttää loukatakseen tai vastustaakseen toista vanhempaa, ja etenkin näin on silloin kun vanhemmat ovat eronneet.

Riitoja tapahtuu kaikissa perheissä, mutta hallitse sanasi ja käytä niitä osoittaaksesi lapsellesi, että kaikki ovat erilaisia. Haluat varmasti, että lapsesi kasvaa onnellisessa kodissa.

Ei riitelyä lasten lähettyvillä

Vanhempien riitely.

Riitojen tulisi aina tapahtua silloin kun lapset eivät ole lähettyvillä. He saattavat huomata että vanhemmat ovat riidelleet, mutta ainakaan he eivät tunne itse olevansa osa riitaa. Lapset, etenkin nuoremmat, eivät pysty tulkitsemaan sanoja niiden suoraa merkitystä enempää, ja he uskovat sen minkä he kuulevat.

Jos he kuulevat vanhempien sanovan sellaista kuten “Nyt riittää!”, “En kestä sinua enää!” tai “En halua nähdä sinua enää koskaan!”, hän tulee olemaan loukkaantunut, mutta lisäksi hän tulee olemaan epävarma, sillä hän ajattelee että vanhemmat saattavat erota (vaikka se ei kenties vanhempien mieleen juolahtaisikaan).

Perheterapia

Terapiaan meneminen pariskuntana tulee parantamaan viestintää. Perheterapia on ihanteellista silloin, kun lapsi alkaa käyttäytyä huonosti tai hänellä on psykosomaattisia oireita, jotka vaativat ammattilaisen apua. Terapia voi olla suureksi avuksi, jotta voidaan edistää hyviä suhteita perheenjäsenten välillä.

Puhu lastesi kanssa

Joskus on mahdotonta välttää riitelyä lasten edessä. Näissä tapauksissa on tärkeää selittää heille, että kaikki ihmiset riitelevät, ja että niin tapahtuu silloinkin kun ihmiset rakastavat toisiaan. Käytä hetki sen selittämiseen, että väitteleminen ei tarkoita ettei rakasteta toista.

Kun konflikti on ratkaistu, voitte nauttia asioista yhdessä perheenä, mutta jos tämä ei kuitenkaan ole luonnollinen tilanne, älkää teeskennelkö, sillä lapset tulevat tuntemaan jännitteen.

Vanhemmat malleina lapsille

vanhemmat suukottavat tyttöä

Muista, että vanhemmat ovat ensisijainen roolimalli lapsille. Kun lapsi näkee että toinen vanhempi kohtelee toista huonosti, olipa tämä fyysistä, sanallista tai muun kaltaista, tämä luo syvän haavan, jolla voi olla karmeita seurauksia lapsen personallisuudelle ja sille aikuiselle, joka hänestä tulee. Se tulee myös vaikuttamaan hänen suhteisiinsa ystävien ja luokkatovereiden kanssa. Riitely lasten kuullen ei sii kannata.

Opetetaan lapsille, että kun ihmisillä on erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä asioista, voidaan aina käyttää kilttejä sanoja. Luodaan sellainen ympäristö, jossa on suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta, ja jossa ei tarvitse suuttua, huutaa tai sanoa ilkeitä asioita.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Morris, A. S., Silk, J. S., Steinberg, L., Myers, S. S., & Robinson, L. R. (2007). The role of the family context in the development of emotion regulation. Social Development. https://doi.org/10.1111/j.1467-9507.2007.00389.x
  • Kim, I. H., Anderson, R. C., Nguyen-Jahiel, K., & Archodidou, A. (2007). Discourse patterns during children’s collaborative online discussions. Journal of the Learning Sciences. https://doi.org/10.1080/10508400701413419
  • Blankenship, K. M., Friedman, S. R., Dworkin, S., & Mantell, J. E. (2006). Structural interventions: Concepts, challenges and opportunities for research. In Journal of Urban Health. https://doi.org/10.1007/s11524-005-9007-4

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.