Mitä eroja katkarapulajikkeiden välillä on?
Kirjoittanut ja tarkastanut ravitsemusterapeutti Maria Patricia Pinero Corredor
Kaikki katkaravut eivät ole samanlaisia. Vaikka ne tunnetaan yleensä samalla nimellä, katkarapulajikkeiden välillä on kuitenkin eroja.
Katkaravut voidaan jakaa Dendrobranchiata- ja Pleocyemata -alalohkoihin. Kummallakin lajilla on lyhyt elämänkaari. Niiden saalistaminen on helppoa katkarapuverkkojen avulla. Samankaltaisuudet ovat peräisin niiden biologisesta alkuperästä. Biologi Marcelo Scelzo kuvailee niitä kymmenjalkaisiksi äyriäisiksi, koska niillä on kova ulkokuori ja kymmenen jalkaa.
Katkarapulajikkeiden välillä on kuitenkin eroja kehon, elinympäristön, lisääntymisen ja maun suhteen. Jatka lukemista, niin kerromme lisää näistä kahdesta katkarapulajikkeesta.
Katkarapulajikkeet ovat biologisesti erilaisia
Molemmat lajikkeet kuuluvat samaan perheeseen, mutta niiden ruumiinrakenne on erilainen. Francen ja De Grave osoittavat tässä julkaisussa, että Dendrobanchiata -alalohkoon kuuluvilla katkaravuilla on haarautuneet kidukset. Niiden kymmenestä jalasta kolmella on sakset. Pleocyemata -alalohkoon kuuluvilla katkaravuilla on puolestaan haarattomat kidukset ja sakset vain kahdessa etujalassa.
Katkarapujen tuntosarvet ja kuori paljastavat tarkempia eroja näiden lajikkeiden välillä. Dendrobrianchata -katkaravuilla on vahvat ja pitkät tuntosarvet, jotka voivat kolminkertaistaa niiden ruumiin koon. Niiden kuori myös laskeutuu eri tavalla keskiruumiin ympärille.
Pleocyemata -katkaravut hautovat muniaan usein takajalkojen alla, missä ne pysyvät kiinni ja tulevat osaksi planktonia. Osa näistä katkaravuista syntyy uroksina ja muuttuu naaraiksi vanhetessaan. Dendrobrianchata -katkaravut puolestaan lisääntyvät paritellen urosten ja naaraiden kanssa laskien hedelmöittyneet munat sitten veteen.
Katkarapulajikkeiden elinympäristö
Pleocyemata -katkaravut elävät meren pohjassa ja valtamerissä. Ne tarvitsevat happea ja suosivat siten matalaa vettä. Niitä esiintyy trooppisilla ja lauhkeilla vesialueilla, joissa on kivikkoa ja merilevää, kuten järven pohjassa, koralleilla, mudassa, rantahiekassa, suolapitoisessa vedessä sekä makean veden laguuneissa. Ne elävät myös luolissa, halkeamissa ja muissa paikoissa, joissa on juoksevaa tai seisovaa vettä.
Ne liikkuvat meressä joukoittain ja kestävät melkein mitä tahansa muutosta ilmastossa. Siten ne pystyvät asumaan monissa eri paikoissa ympäri planeettaa.
Dendrobrianchata -katkaravut elävät vain meressä. Penaeidae on eniten pyydystetty lajike, joka asuu matalissa rannikkovesistöissä. Toiset lajikkeet kaivautuvat merenpohjaan päivän aikana, mutta tulevat takaisin pintaan yöllä syödäkseen.
Näiden katkarapujen toukat eivät kestä hyvin alhaista lämpötilaa. Tämä vaikuttaa olevan syy niiden huonoon leviämiseen muille alueille.
Kummat ovat isompia?
Nämä katkarapulajikkeet on helppo erottaa toisistaan koon perusteella. Dendrobrianchata -katkaravut ovat paljon suurempia.
Ne voivat olla 15-20 cm pitkiä ja ne ovat harmaita, kun taas Pleocyemata -katkaravut ovat keskimäärin 1-2,5 cm pitkiä. Suurimmat niistä voivat kuitenkin olla hieman yli 7 cm pitkiä ja ruskeita.
Katkarapulajikkeiden väliset ravitsemukselliset erot
Ensisilmäyksellä vaikuttaa siltä, että ei ole väliä kumpaa lajiketta syöt. Niiden välillä on kuitenkin ravitsemuksellisia eroja.
Organización Panamericana de la Salud (OPS) -järjestön julkaiseman ravintokoostumustaulukon mukaan Pleocyemata -katkaravut sisältävät noin 20 % proteiinia (tämä on samankaltainen kalan, kanan ja muiden lihojen kanssa). Rasvapitoisuus on hyvin alhainen.
Nämä katkaravut sisältävät myös mineraaleja (52 g kalsiumia ja 2,4 mg erittäin imukykyistä rautaa) sekä 54 retinolia. Ne sisältävät myös runsaasti kaliumia, natriumia, magnesiumia ja sinkkiä.
Dendrobrianchata -katkaravut puolestaan sisältävät vain 16 % päivittäisestä proteiinin tarpeesta ja niissä on vähemmän rasvaa. Ne sisältävät myös 27 mg kalsiumia, 1 mg rautaa ja 16 retinolia. Niiden kaliumpitoisuus on kuitenkin korkeampi – melkein 300 mg.
Molemmat katkarapulajikkeet sisältävät astaksantiinia, joka on yksi tehokkaimmista ruoasta saatavista antioksidanteista. Se näkyy katkarapujen punaisessa värissä paiston jälkeen. Lopez Roldan huomauttaa, että tähän pigmenttiin liittyy lukuisia terveyshyötyjä.
Kummat maistuvat paremmilta?
Näiden katkarapulajikkeiden välisessä maussa on pieni ero. Dendrobrianchata -katkaravut ovat hieman makeampia ja sillä on epäilemättä vaikutus ruoan makuun. Pleocyemata -katkaravut puolestaan ovat maultaan voimakkaampia ja sopivat hyvin keittoihin ja pataruokiin.
Dendrobrianchata -katkaravut maistuvat myös erinomaiselta valkosipulin, voin ja persiljan kanssa. Ne ovat hyvä valinta muhennoksiin ja pastan tai riisin kanssa nautittaviksi. Ne voidaan myös grillata koosta riippuen. Merenelävistä tehty paella puolestaan maistuu paremmalta Pleocyemata -katkarapujen kanssa, koska niiden maku on voimakkaampi.
Dendrobrianchata -katkaravut ovat rakenteeltaan kovempia ja niiden liha on kuivempaa. Niitä ei siis tulisi kypsentää liian pitkään.
Onko näillä eroilla merkitystä?
Katkarapulajikkeiden koon, kuoren, elinympäristön tai lisääntymisen lisäksi niiden erot vaikuttavat ruoan ravintoarvoon. Syö siis Pleocyemata -katkarapuja, kun tarvitset enemmän proteiinia tai rautaa ja haluat valmistaa merenelävistä voimakkaan makuisen annoksen. Syö puolestaan Dendrobrianchata -katkarapuja, kun tarvitset enemmän kaliumia sekä vähemmän rasvaa ja haluat valmistaa maultaan sekä rakenteeltaan tasapainoisemman annoksen.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Instituto de Nutrición de Centro América y Panamá (INCAP). Organización Panamericana d ela Salud. Tabla de composición de Alimentos. Segunda edición. Reimpresión Serviprensa, S.A. 2012.
- Scelzo, M. Biología reproductiva del langostino y del camarón de las aguas marinas Argentinas. El Mar Argentino y sus Recursos Pesqueros. 2016, 6: 71-88.
- Álvarez , F., Villalobos, J., Hendrick, M., Escobar-Briones, E., Rodríguez, G., y Campos, E. Biodiversidad de crustáceos decápodos (Crustacea: Decapoda) en México. 2014, Revista Mexicana de Biodiversidad, Supl. 85: S208-S219.
- Fransen, C., De Grave, S. Evolution and radiation of shrimp-like decapods: An overview. ResearchGate. 2009, 245-259.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.