Mikä on terapeuttinen flebotomia ja milloin sitä suositellaan?
Terapeuttinen flebotomia on toimenpide, jossa otetaan huomattava määrä verta potilaan kliinisen tilan parantamiseksi. Tätä tekniikkaa, joka tunnetaan myös nimellä “suonenisku”, käytettiin ennen paljon kansanparannuksessa. Tuolloin sen käyttö perustui kuitenkin ennemminkin uskomuksiin kuin tehokkaaseen sairauksien hoitoon.
Itse asiassa monet näistä toimenpiteistä aiheuttivat enemmän haittaa kuin hyötyä. Niinpä tieteen tultua kuvaan ja asiaan liittyvien patofysiologisten ilmiöiden ymmärtämisen myötä suoneniskua lakattiin käyttämästä, ja se korvattiin hoidoilla, jotka vastasivat paremmin taudin alkuperää. Nykyäänkin on kuitenkin tapauksia, joissa flebotomia on edelleen hyödyllinen työkalu.
Mikä on terapeuttinen flebotomia?
Toimenpide koostuu ääreislaskimon (yleensä kyynärvarren) puhkaisemisesta poistolaitteella, jossa on neula ja joka on yhdistetty 500 ml:n vetoiseen keräyspussiin.
On tärkeää huomata, että poistetun veren tilavuus riippuu toimenpiteen terapeuttisesta tarkoituksesta ja potilaan iästä sekä kliinisistä tiloista. Veren määrää seurataan reaaliajassa toimenpiteen aikana.
Toimenpide kestää yhteensä 20-40 minuuttia ja se suoritetaan potilaan ollessa puoli-istuvassa asennossa. Toisaalta keräyspussin sijainnin tulisi olla käsivarren tason alapuolella toimenpiteen aikana, jotta veri voi poistua painovoiman avulla.
Tärkeitä huomioita
Potilas, jolle tehdään terapeuttinen flebotomia, on arvioitava ennen toimenpidettä, hänen elintoimintonsa on tallennettava ja hänelle on annettava yksityiskohtainen selitys toimenpiteestä. On tärkeää, että potilas on syönyt hyvin etukäteen ja juonut tarpeeksi nestettä. Myös toimenpiteen jälkeen potilaan tulee juoda riittävästi ja välttää äkillisiä asennonmuutoksia.
Sinua saattaa kiinnostaa tämäkin artikkeli: Onkologiset verikokeet
Milloin terapeuttista flebotomiaa käytetään?
Vuosisatojen ajan suonenisku oli yleinen menetelmä erilaisten sairauksien hoitamiseksi. Vaikka tekniikka oli alkeellista, tarkoituksena oli ottaa tarpeeksi verta taudin syyn poistamiseksi, jonka uskottiin olevan veressä.
Nykyään on olemassa harvempia kliinisiä tiloja, joissa flebotomiaa käytetään hoitomuotona. Sillä on myös suuria vastustajia.
Perinnöllinen hemokromatoosi
Perinnöllinen hemokromatoosi on synnynnäinen autosomaalisesti resessiivinen perinnöllinen sairaus, joka on yleisin geneettinen aineenvaihdunnan häiriö.
Näillä potilailla raudan imeytyminen ruokavaliosta tehostuu, jolloin metalli kertyy asteittain kehoon. Kliiniset oireet vaihtelevat suuresti potilaiden välillä, ja on jopa tapauksia, joissa oireita ei esiinny.
Hoito perustuu rautasaostumien asteittaiseen vähentämiseen ja sitä kautta riittävän rautapitoisuuden ylläpitämiseen, sillä ylimääräinen metalli vahingoittaa kehon eri elimiä, erityisesti maksaa, sydäntä ja haimaa.
Tästä syystä tämä on yksi niistä olosuhteista, joissa terapeuttista flebotomiaa käytetään edelleen. Itse asiassa varhainen hoito estää tilan etenemisen maksakirroosiksi ja parantaa näiden potilaiden eloonjäämismahdollisuuksia.
Alkuvaiheessa verenpoiston tiheys vaihtelee 1-2 viikon välillä riippuen yksilön tilasta ja tekniikan sietokyvystä. Myös hoidon kesto vaihtelee aina puolesta vuodesta kahteen vuoteen.
Normaaliarvojen saavuttamisen jälkeen potilasta seurataan säännöllisin väliajoin ja arvioidaan tarve suorittaa terapeuttinen flebotomia pidemmin väliajoin.
Pidätkö tästä artikkelista? Saatat myös haluta lukea tämän: Yksinkertainen verikoe voi pystyä paikantamaan kasvaimen
Terapeuttisen flebotomian vasta-aiheet potilailla, joilla on perinnöllinen hemokromatoosi
Kaikki potilaat eivät sovellu tähän hoitoon, joten on olemassa myös muita hoitovaihtoehtoja. Joissakin tapauksissa, joissa mitään näistä hoidoista ei voida toteuttaa, voidaan turvautua rautakelaattien käyttöön. Nämä eivät kuitenkaan ole osoittaneet tarpeeksi hyvää tehoa. Terapeuttinen flebotomia on vasta-aiheinen seuraavissa tilanteissa:
- Sepelvaltimotauti
- Sydämen vajaatoiminta
- Anemia
- Korkea ikä
Porphyria cutanea tarda
Toinen tila, johon voi liittyä raudan kertyminen elimistöön, on Porphyria cutanea tarda. Tässä häiriössä vaikuttaa porfyriinien hajoamisesta vastuussa oleva maksaentsyymi, ja nämä molekyylit lisääntyvät potilaalla.
Tärkeimpiä kliinisiä ilmenemismuotoja ovat leesioiden ilmaantuminen paljastuneille ihoalueille (valoherkkyys) ja eriasteinen maksan toiminnan vajaatoiminta.
Näille potilaille toistuvat flebotomiat ovat ensisijainen hoito, sillä tarkoituksena on alentaa heidän rautatasojaan. Sen lisäksi, että ylimääräinen metalli aiheuttaa elinvaurioita, se johtaa myös maksaentsyymien estotilaan. Siksi vähentämällä rautakerrostumia entsyymit voivat vapautua, mikä vähentää kerääntyneiden porfyriinien määrää.
Porphyria cutanea tardan hoito-ohjeet
Terapeuttisen flebotomian käyttöaihe on yksilöitävä hemasytometristen indeksien säännöllisen tarkastuksen avulla. Yleisesti ottaen toimenpide tehdään tietyin aikavälein, kunnes saavutetaan hyväksyttävät arvot.
Taudin toistumisvaaran vuoksi lääkärin on kuitenkin arvioitava jatkohoidon tarve pitkällä aikavälillä. Näillä potilailla malarialääkkeiden käyttö yhdessä terapeuttisen flebotomian kanssa on yleinen vaihtoehto.
Eisenmengerin oireyhtymä
Useat synnynnäiset sydänsairaudet lisäävät keuhkojen verisuonivastusta, minkä seurauksena ilmaantuu keuhkoverenpainetauti. Vakaimmissa tapauksissa kehittyy Eisenmengerin oireyhtymä.
Tässä oireyhtymässä veren virtaus keuhkojen kapillaareissa estyy useiden patologisten mekanismien vuoksi, mikä estää hapen vaihtoa ja laukaisee hypoksemian.
Seurauksena on, että elimistö yrittää kompensoida tätä puutetta lisäämällä punasolujen tuotantoa, koska ne ovat vastuussa hapen kuljettamisesta kehon eri soluihin. Mutta kun verenkierrossa kiertää enemmän erytrosyyttejä, veren muodostavien elementtien (hematokriitti) osuus kasvaa, mikä lisää sen viskositeettia.
Tämä veren saostuminen laukaisee hyperviskositeettioireyhtymän alle ryhmiteltyjä oireita, joita voidaan lievittää tekemällä terapeuttinen flebotomia.
Toisin kuin hemokromatoosissa, Eisenmengerin oireyhtymän tapauksessa tämä tekniikka ei kuitenkaan ole lopullinen hoito. Sen käyttö johtaa myös raudan vähenemiseen kehossa, ja siksi sitä tulee harkita varoen jokaisessa potilaassa.
Krooniset pneumopatiat
Myös erilaiset keuhkosairaudet johtavat krooniseen hypoksiaan ja lisääntyneeseen punasolutuotantoon, mistä seuraa hyperviskositeettioireyhtymä.
Tämän vuoksi flebotomiaa voidaan pitää vaihtoehtona oireiden hoitoon ja potilaiden tilan parantamiseen. Tutkimukset eivät kuitenkaan mahdollista pitkäaikaista seurantaa, mikä tekee tekniikan hyödystä kyseenalaisen.
Väittely terapeuttisesta flebotomiasta
Monissa maissa tutkijat pyytävät pohtimaan hemokromatoosipotilailta kerätyn veren järjestelmällistä hävittämistä. On osoitettu, että näistä potilaista peräisin olevan veren laatu on yhtä hyvä tai jopa parempi kuin veripankkien tavallisten luovuttajien. Lisäksi he uskovat, että tämän veren hävittäminen on korvaamatonta tuhlausta, koska terapeuttinen flebotomia suoritetaan yleensä säännöllisesti.
Jotkut taas viittaavat siihen, että ainoa perustelu tämän veren käytön kieltämiselle on se, että se ei ole pohjimmiltaan epäitsekäs luovutus, koska potilas saa terveydellistä hyötyä terapeuttisesta flebotomiasta.
He kuitenkin varoittavat, että flebotomian jälkeen tulisi harkita päätöstä luovuttaako veri vai ei. Siksi he korostavat, että tätä mahdollisuutta on pohdittava, sillä koska kyseessä on geneettinen sairaus, perinnöllinen hemokromatoosi ei välity tällaisella verensiirrolla.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Domarus, A.; Farreras, P.; Rozman, C.; Cardelach, F.; Nicolás, J; Cervera, R.; Farreras Rozman. Medicina Interna; 19na Edición; Elsevier; 2020.
- Ortiz, I.; Paredes, J.; López, A.; Moreno, E.; Hemocromatosis: Etiopatogenia, Diagnóstico y Estrategia Terapéutica; Medicine: Programa de Formación Médica Continuada Acreditado; Elsevier; 19 (19): 1153 – 1561; 2012.
- Tapias, M.; Idrovo, V.; Hemocromatosis Hereditaria; Asociaciones Colombianas de Gastroenterología, Endoscopia Digestiva, Coloproctología y Hepatología; Revistra Colombiana de Gatroenterología; 21 (4): 278 – 285; 2006.
- Adams, P.; Altes, A.; Brissot, P.; Butzeck; B.; Cabantchik, I.; Cançado, R.; Distante, S.; Evans, P.; Evans, R.; Ganz, T.; Girelli, D.; Hultcrantz, R.; McLaren, G.; Marris, B.; Milman, N.; Nemeth, E.; Nielsen, P.; Pineau, B.; Piperno, A.; Porto, G.; Prince, D.; Ryan, J.; Sanchez, M.; Santos, P.; Swinkles, D.; Teixera, E.; Toska, K.; Vanclooster, A.; White, D.; Recomendaciones Terapéuticas en Hemocromatosis con el Genotipo Homocigoto HFE p.Cys282Tyr (C282Y/C282Y); Haemochromatosis International; 2018.
- Hernández, A.; Hemocromatosis, Donación de Sangre y Altruismo; Bioètica & Debat: Tribuna Abierta del Institut Borja de Bioètica; 42: 8 – 11; 2005.
- Romero, M.; La Hemocromatosis como Polémica Fuente de Donación de Sangre; Medicina Clínica; 128 (13): 515; 2007.
- Sandoval, J.; Síndrome de Eisenmenger: Avances en la Patobiología y Tratamiento; Archivos de Cardiología de México; 72 (Suplemento 1): S207 – S211; 2002.
- Toloza, L.; Flebotomía Terapéutica en Pacientes con Neumopatía Crónica: Estudio Observacional de un Grupo de Pacientes Atendidos en un Banco de Sangre a 2600 m.s.n.m.; Trabajo de Grado; Universidad Nacional de Colombia; Facultad de Medicina; Departamento de Medicina Interna; 2015.
- Calderón, J.; Sandoval, J.; Beltrán, M.; Hipertensión Pulmonar y Cardiopatía Congénita Asociado a Síndrome de Eisenmenger; Archivos de Cardiología de México; 85 (1): 32 – 49; 2015.
- Góngora, R.; La Sangre en la Historia de la Humanidad; Revista Biomédica; 16: 281 – 288; 2005.
- Parker, D.; Deel, P.; Arner, S.; Los Detalles de la Flebotomía Terapéutica; Nursing, 22 (10): 40 – 41; 2002.