Mikä on supertartuttaja?

Supertartuttaja on henkilö, joka tartuttaa huomattavasti keskimääräistä enemmän ihmisiä. Tässä artikkelissa pohdimme miksi niin tapahtuu, ja mitkä sen seuraukset ovat pandemialle.

Koronaviruspandemian (COVID-19) puhkeaminen on edelleen keskeinen osa elämäämme, ja tiedotusvälineiden seuraaminen on pakottanut meidät oppimaan erilaista viruksiin liittyvää terminologiaa. Koronavirustesteistä tartuntalukuihin, leviämisnopeuksiin, ennusteisiin ja tilastoihin… Meidän ihan tavallisten ihmisten on pitänyt tulkita suurta määrää epidemiologista tietoa. Yksi termi, josta olet ehkä viime viikkoina kuullut, on supertartuttaja.

Mihin tämä termi viittaa? Mikä rooli sillä on epidemiassa? Kun tiedämme vastaukset näihin kysymyksiin, ymmärrämme paremmin myös sitä, miten virukset leviävät. Tässä artikkelissa selvitämme supertartuttajan roolia.

Mikä on supertartuttaja?

Supertartuttaja on sairastunut (tartunnan saanut) henkilö, joka tartuttaa huomattavasti enemmän ihmisiä kuin mitä “tavallinen” tartuttaja keskimäärin tartuttaa. Otetaan esimerkki:

• Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan koronaviruksen R0-arvo eli tartuttavuusluku on 1,4 – 2,5. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen tartunnan saanut potilas tartuttaa keskimäärin useamman kuin yhden ihmisen mutta vähemmän kuin kolme sairautensa aikana.
• SARS-viruksen R0-arvo oli noin kolme. SARS-pandemian aikana esiintyi supertartuttajia, jotka onnistuivat kukin tartuttamaan jopa 36 ihmistä. Toisin sanoen, supertartuttajien tartuttavuusluku oli tuolloin yli 10 kertaa suurempi kuin “tavallisilla” tartuttajilla.
• COVID-19 -pandemian alkuvaiheissa supertartuttajia havaittiin Wuhanissa, Kiinassa. Esimerkiksi, yksi tartunnan saanut potilas tartutti siellä ainakin 16 terveydenhuoltoalan työntekijää.
• Muualla maailmassa on ollut enemmänkin tällaisia tapauksia. Esimerkiksi New Yorkissa eräs tuomari välitti taudin ainakin 20 ihmiselle.

Huomatkaamme siis, että yleinen tartuttavuusluku R0 on keskiarvo, ja supertartuttajan henkilökohtainen tartuttavuusluku on paljon suurempi siihen verrattuna.

Ja nyt kun olemme selvittäneet mikä supertartuttaja on ja antaneet siitä muutaman esimerkin, on aika pohtia supertartuttajan roolia pandemiassa.

Tilastopeliä

Kuten kaikissa muissakin luonnollisissa prosesseissa, myös tartunnoissa matemaattiset lauseet hallitsevat. Numeroiden maailmaan sukeltaessa meidän täytyy tarkastella Pareton periaatetta. Tämä periaate kuvaa tilastollista ilmiötä, jonka mukaan jokaisessa väestössä, jossa kaikkiin osapuoliin vaikuttaa jokin yhteinen tekijä, on pieni osuus tätä väestöä joka aiheuttaa suurimman osan tuosta tekijästä.

Pareton periaate tunnetaan ehkä paremmin nimellä 20/80 -sääntö. Toisin sanoen, tällaisessa supertartuttajan tapauksessa, 20 % tartunnan saaneista aiheuttaa 80 % tartunnoista. Kaikki supertartuttajat eivät lukeudu tähän sääntöön, mutta 20/80 -jakauma on havaittu jo ennen, muissa epidemioissa.

Supertartuttajien tartuttaminen voi silti olla mahdollista, vaikka he eivät täyttäisi 20/80 -sääntöä. Mikä tekee potilaasta supertartuttajan?

Riskitekijät

On olemassa erilaisia ​​teorioita koskien sitä, kuinka potilas voi tartuttaa normaalia suuremman määrän ihmisiä. Syytä siihen ei kuitenkaan tiedetä tarkalleen. Tällaisia teorioita on olemassa:

• Useamman taudinaiheuttajan tartunnat. Jos kehossa on samaan aikaan useampaa kuin yhtä taudinaiheuttajaa, voi niistä yhden tai niiden kaikkien tarttuvuus eteenpäin olla normaalia suurempi. Tutkimuksissa, jotka tehtiin potilailla joilla oli sekä HIV-tartunta että jokin muu tartunta samanaikaisesti, huomattiin että näillä potilailla infektio edistyi voimakkaammin kuin sellaisilla potilailla, joilla oli vain HIV-tartunta.
• Heikentynyt immuunijärjestelmä. Heikentynyt immuunijärjestelmä ei välttämättä pysty estämään viruksen leviämistä kehossa, jolloin viruskuorma kasvaa. Keskimääräistä suurempi viruskuorma liitetään myös suurempaan tarttuvuuskapasiteettiin.
• Tehokas immuunijärjestelmä. Toisaalta on myös sellainen mahdollisuus, että tartunnan saaneen henkilön immuunijärjestelmä on niin vahva, että hän ei itse edes tiedä olevansa sairas. Tällöin on hyvin mahdollista, että hän jatkaa normaalia elämäänsä ja näin tartuttaa virusta eteenpäin monille ihmisille tietämättään.

Tämä Synapse -lehdessä julkaistu tutkimus antaa mielenkiintoisia tuloksia aiheeseen liittyen: SARS-pandemian aikana seurattiin sekä supertartuttajina pidettyjä että “tavallisia” potilaita. Toisin kuin olisi helppo luulla, kummankin potilasryhmän kliiniset oireet olivat samat.

Supertartuttajat ja muut tartunnan saaneet potilaat kärsivät samanlaisista oireista, mitä tulee kuumeeseen ja keuhkoihin kohdistuneisiin vahinkoihin. Heidän välillään havaittiin vain yksi ero: supertartuttajien piti jäädä sairaalaan pidemmäksi aikaa kuin muiden ennen kuin he olivat tervehtyneet kokonaan.

Termi, joka on täynnä tuntematonta

Sekä supertartuttajien tunnistaminen että heidän roolinsa pandemian aikana ovat vaikeasti havaittavia parametrejä. Siitä huolimatta asiantuntijat korostavat sitä, miten tärkeää on tunnistaa nämä yksilöt, jotta tartuntojen leviämistä voidaan ehkäistä tehokkaammin.