Todellinen vaara: koronaviruksen tarttuvuus

Koronavirus on levinnyt nopeasti ympäri maailman, joten on tärkeää olla tietoinen koronaviruksen tarttuvuudesta voidaksemme minimoida tartunnan saamisen riskit. Mitä meidän pitäisi tietää siitä? Kerromme kaiken oleellisen tässä artikkelissa.

Tutkijat ympäri maailmaa kilpailevat aikaa vastaan hidastaakseen COVID-19 -tartuntojen leviämisen. On olemassa lukuisia eri tapoja hyökätä tätä tarttuvaa virusta vastaan, mukaan lukien sosiaalinen eristäytyminen, käsienpesu, ehkäisevät toimenpiteet, rokotusten kehittyminen ja niin edelleen. Jotta ymmärtäisimme kuinka voimme vähentää tämän pandemian leviämistä, on tärkeää ymmärtää millainen on koronaviruksen tarttuvuus.

Yksi asia on varma: meidän täytyy tuntea vihollisemme voidaksemme voittaa sen. Kaikkien virusten ominaisuuksien joukosta merkittävin on juurikin sen tarttuvuus. Virukset ovat nukleiinihapoista muodostuneita hiukkasia, joita ympäröivät proteiinit. Ne pystyvät lisääntymään niiden valtaamien solujen kustannuksella.

Yleisesti ottaen virus ei ole kiinnostunut tappamaan sen valtaamaa isäntää. Tehokas virus onkin sellainen, joka lisääntyy ilman, että sen kantaja edes huomaa sen läsnäoloa. Sillä tavalla virus voi levitä muiden yksilöiden joukossa ennen kuin se aiheuttaa normaalia elämää haittaavia oireita.

Tarttuvuus on siis avaintekijä epidemian kohtaamisen kannalta. Tässä artikkelissa kerromme koronaviruksen tarttuvuuden ymmärtämisen tärkeydestä sekä siihen liittyvästä terminologiasta.

Miksi koronaviruksen tarttuvuuden ymmärtäminen on tärkeää?

Yhdysvaltain tautikeskus (CDC) osoittaa, että viruksen leviämisen helppous ihmisestä toiseen voi vaihdella. Jotkut virukset ovat erittäin tarttuvia, kun taas toiset vähemmän tarttuvia. Voidaksemme ymmärtää, että koronaviruksen tarttuvuus on todellinen vaara, tulee meidän tarkastella prosessia yksityiskohtaisesti.

Peruslisääntymisluku

Yksinkertaisesti sanottuna peruslisääntymisluku, tai R0, on keskimääräinen uusien tapausten lukumäärä, joita tartunnan saanut yksilö luo tartuntajakson aikana. Kun tämä arvo on alle yhden yksikön, katoaa tartunta lopulta pitkän ajan kuluttua. Mutta kun tämä arvo on yli yhden yksikön, tulee jatkuvasta etenemisestä mahdollista. Tarkastellaan tätä esimerkin avulla:

• Tuhkarokon peruslisääntymisluku on 15 yksikköä (R0: 15)

Tämä arvo osoittaa, että tuhkarokosta kärsivä ihminen voi sairauden aikana tartuttaa 15 muuta rokottamatonta yksilöä. Saadaksemme hieman perspektiiviä, on tavallisen flunssan arvo 1,3.

Asiantuntijat arvioivat, että koronaviruksen (COVID-19) R0-luku on noin 2-3. Koronaviruksen tarttuvuus on siis kaksinkertainen tavalliseen flunssaan verrattuna. Se ei kuitenkaan ole läheskään yhtä suuri kuin tuhkarokolla. Jos siis olemme eläneet suuremman tarttuvuuden omaavien sairauksien (kuten tuhkarokko) keskuudessa vuosikymmenten ajan, niin mikä koronaviruksen aiheuttama todellinen vaara oikein on?

Itämisaika ja oireettomat kantajat

Olet luultavasti nähnyt uutisissa monenlaisia lausuntoja, joissa sanotaan seuraavalla tavalla: “Kyllä, minulla on koronavirus, mutta olen onnekas, sillä minulla ei ole mitään oireita”. Mutta nämä tapaukset ovat yleensä kaksipiippuisia:

• Tilastollisesti tiedämme, että 80 % koronavirustartuntatapauksista oireet ovat lieviä. Nämä yksilöt eivät tarvitse sairaalahoitoa.
• Kiinassa yli 43 000 ihmistä, joilla ei ollut mitään oireita, on saanut positiivisen COVID-19 -testituloksen.
• Itämisaika on viiden päivän ja kolmen viikon välillä, seitsemän päivän ollessa keskimääräinen luku. Vaikka raporteista onkin paljastunut, että kantajat voivat levittää tautia itämisajan aikana, ei tämä kuitenkaan ole pääasiallinen tartuntaa aiheuttava aika.

Tämä tieto on erittäin toiveikasta yksilöllisellä tasolla. On mahdollista, että vähäisen riskin omaavat ihmiset saavat taudin ilman, että edes huomaavat sitä. Tämä on tietenkin hyvä uutinen kyseisten ihmisten kannalta. Se ei kuitenkaan ole hyvä uutinen riskiryhmiin kuuluville ihmisille, joiden kanssa he ovat kontaktissa. Suhteellinen terveys sairauskauden aikana lisää viruksen tarttuvuutta.

Huomaamattomuuden tehokkuus

Jos ihmiset sairastuvat vakavasti heti sairauden saatuaan, tulisi heidän mennä heti sairaalaan. Tämä minimoi mahdollisuuden altistaa muut ihmiset sairaudelle. On siis todennäköistä, että tällöin viruksen R0-luku olisi alle 1.

Sairaat eivät voi liikkua sairaalavuoteessa, saati jatkaa normaalia elämää. Tämä vaikeuttaa viruksen tarttumista muihin ihmisiin. Ja tässä koronaviruksen tehokkuus osoittautuukin. Monet taudinkantajat pystyvät jatkamaan normaalia elämäänsä, vaikka heillä olisikin yskää, päänsärkyä tai pientä kuumetta.

Kukapa ei olisi käynyt ruokakaupassa joskus, vaikka olo olisikin tuntunut kipeältä? Se on täysin normaali tapa. Tämä kuitenkin mahdollistaa viruksen kulkeutumisen yskimisen tai aivastamisen yhteydessä aiheutuvien pisaroiden kautta. Se saa viruksen leviämään muihin ihmisiin, joista osalla on suurempi riski saada komplikaatioita. Tämä on avain koronaviruksen menestykseen. Se sallii näennäisesti terveiden ihmisten jatkaa normaalia elämäänsä tartuttaen maksimaalisen määrän yksilöitä.

Viruksen kantamisen selvittämisen tärkeys

Tästä syystä viime päivinä onkin korostettu paljon taudin nopeasti havaitsevien testien määrää. Ihanteellisesti kenen tahansa sairaan yksilön kanssa kosketuksissa olleen ihmisen pitäisi käydä testeissä… oli hänellä sitten oireita tai ei.

Tämä prosessi on kuitenkin todella vaikeaa loogisista syistä. Sairaus leviää nopeasti ja siihen tarvittava aika sekä voimavarat ovat rajalliset. Testeihin ovatkin siis tällä hetkellä kelpoisia pääosin vain sellaiset ihmiset, jotka pystyvät todistamaan henkilökohtaisen altistumisen sairaudelle tai ihmiset, jotka osoittavat selviä oireita ja jotka ovat olleet kontaktissa positiivisen testin tehneen ihmisen kanssa.

Koronaviruksen aiheuttama todellinen vaara ei siis ole kuolleisuusluku (joka on 4 %, melkein yksinomaan vanhusten keskuudessa). Todellinen vaara on pikemminkin koronaviruksen tarttuvuus. Siitä syystä tällä hetkellä onkin tärkeää pitää fyysiset sosiaaliset kontaktit minimissä.