Mikä on Candida auris?
Kirjoittanut ja tarkastanut lääkäri Leonardo Biolatto
Candida auris on Candida-sukuun kuuluva hiivasieni, josta tiedetään vielä varsin vähän, mutta joka on herättänyt runsaasti keskustelua tiedeyhteisössä. Syynä tähän on se, että osa kyseisen hiivan kannoista on resistenttejä kaikille yleisille sienilääkkeille ja myös erilaisille torjuntamenetelmille.
C. auris voi aiheuttaa vakavia yleisinfektioita ja muita tulehduksia ja on erityisen vaarallinen sairaala- ja laitoshoitopotilaille, joilla on vakavia perussairauksia. Sen tiedetään aiheuttaneen esimerkiksi hengenvaarallisia verenmyrkytyksiä. C. auris voi muista hiivoista poiketen tarttua henkilöstä toiseen käsien välityksellä, ympäristön pinnoilta tai esimerkiksi hoito- ja tutkimusvälineiden kautta. Tämän vuoksi se on aiheuttanut epidemioita erityisesti teho-osastoilla.
C. auris tunnistettiin ensimmäisen kerran vuonna 2009 Japanissa potilaan korvakäytävästä otetusta näytteestä. Myöhemmin on kuitenkin selvinnyt, että ensimmäinen epidemia oli jo vuosina 2004-2009 Etelä-Koreassa. Tämän jälkeen epidemioita on esiintynyt useassa maassa.
Candida auris -tapaukset maailmalla
Ensimmäinen Candida auris -eristys tehtiin siis Japanissa vuonna 2009. Tämän jälkeen tutkijat alkoivat epäillä, että tietyt aikaisemmin tunnistamattomiksi jääneet infektiot johtuivat todennäköisesti samasta taudinaiheuttajasta. Lopulta selvisi, että ensimmäinen C. auris -epidemia oli jyllännyt jo vuosina 2004-2009 Etelä-Koreassa.
Tämän jälkeen löydöksiä on tehty neljässä eri maanosassa ja yli 20 maassa. Eniten tapauksia on ollut Intiassa, Väli-Amerikan maissa, Etelä-Afrikassa, Israelissa ja Omanissa. C. auris on ollut toistaiseksi harvinainen Euroopassa, mutta sekä Espanjassa että Isossa-Britanniassa on ollut laaja epidemia. Aikaisemmin tänä vuonna C. auris -hiivasientä löydettiin ensimmäistä kertaa Suomesta, potilaalta, joka oli matkustanut Intiassa.
Lue myös: Jalkasienen hoitaminen kotikeinoin
Vakavan Candida auris -infektion riskitekijät
Kaikki Candida auris -hiivasienen kanssa kontaktiin joutuvat eivät sairastu, eivätkä kaikki sairastuneet saa vakavia oireita. Ihminen voi myös toimia sienen kantajana sairastumatta itse. Vakavan C. auris -infektion riskitekijöitä ovat:
- Vaikea sairaus
- Pitkä sairaalassa vietetty aika
- Tehohoito
- Aikaisempi sienilääkitys
Lääkeresistenssi on vakava riski
Osan Candida auris -kannoista tiedetään olevan resistenttejä kaikille kolmelle sienilääkeryhmälle, minkä lisäksi resistenssin kehittyminen hoidon aikana on yleistä. Kyseessä on sitkeä hiivasieni, jonka on huomattu olevan vastustuskykyinen myös erilaisille torjuntamenetelmille esimerkiksi sairaalaympäristöissä. Siinä missä muut taudinaiheuttajat on saatu tapettua pinnoilta esimerkiksi vetyperoksidilla, C. auris -sieneen nämä aineet eivät ole tehonneet.
Lue myös: Pinnallisten sieni-infektioiden hoito luonnollisesti
Candida auris -infektion hoito
Candida auris -infektioita pyritään hoitamaan hiivasienilääkkeillä, mutta kuten yllä jo mainittiin, kyseinen hiivasieni kehittää helposti vastustuskyvyn yleisimmille lääkkeille. Flukonatsoliresistenssi on hyvin yleinen, minkä lisäksi on löydetty kantoja, jotka ovat resistenttejä kaikille kolmelle tärkeimmälle sienilääkeryhmälle, eli atsoleille, ekinokandiineilla ja amfoterisiini B:lle. Tämän vuoksi kokonaiskuolleisuus epidemioissa onkin ollut suurta, jopa 30-60 %.
Candida auris on Candida-sukuun kuuluva hiivasieni, josta tiedetään vielä varsin vähän, mutta joka on herättänyt runsaasti keskustelua tiedeyhteisössä. Syynä tähän on se, että osa kyseisen hiivan kannoista on resistenttejä kaikille yleisille sienilääkkeille ja myös erilaisille torjuntamenetelmille.
C. auris voi aiheuttaa vakavia yleisinfektioita ja muita tulehduksia ja on erityisen vaarallinen sairaala- ja laitoshoitopotilaille, joilla on vakavia perussairauksia. Sen tiedetään aiheuttaneen esimerkiksi hengenvaarallisia verenmyrkytyksiä. C. auris voi muista hiivoista poiketen tarttua henkilöstä toiseen käsien välityksellä, ympäristön pinnoilta tai esimerkiksi hoito- ja tutkimusvälineiden kautta. Tämän vuoksi se on aiheuttanut epidemioita erityisesti teho-osastoilla.
C. auris tunnistettiin ensimmäisen kerran vuonna 2009 Japanissa potilaan korvakäytävästä otetusta näytteestä. Myöhemmin on kuitenkin selvinnyt, että ensimmäinen epidemia oli jo vuosina 2004-2009 Etelä-Koreassa. Tämän jälkeen epidemioita on esiintynyt useassa maassa.
Candida auris -tapaukset maailmalla
Ensimmäinen Candida auris -eristys tehtiin siis Japanissa vuonna 2009. Tämän jälkeen tutkijat alkoivat epäillä, että tietyt aikaisemmin tunnistamattomiksi jääneet infektiot johtuivat todennäköisesti samasta taudinaiheuttajasta. Lopulta selvisi, että ensimmäinen C. auris -epidemia oli jyllännyt jo vuosina 2004-2009 Etelä-Koreassa.
Tämän jälkeen löydöksiä on tehty neljässä eri maanosassa ja yli 20 maassa. Eniten tapauksia on ollut Intiassa, Väli-Amerikan maissa, Etelä-Afrikassa, Israelissa ja Omanissa. C. auris on ollut toistaiseksi harvinainen Euroopassa, mutta sekä Espanjassa että Isossa-Britanniassa on ollut laaja epidemia. Aikaisemmin tänä vuonna C. auris -hiivasientä löydettiin ensimmäistä kertaa Suomesta, potilaalta, joka oli matkustanut Intiassa.
Lue myös: Jalkasienen hoitaminen kotikeinoin
Vakavan Candida auris -infektion riskitekijät
Kaikki Candida auris -hiivasienen kanssa kontaktiin joutuvat eivät sairastu, eivätkä kaikki sairastuneet saa vakavia oireita. Ihminen voi myös toimia sienen kantajana sairastumatta itse. Vakavan C. auris -infektion riskitekijöitä ovat:
- Vaikea sairaus
- Pitkä sairaalassa vietetty aika
- Tehohoito
- Aikaisempi sienilääkitys
Lääkeresistenssi on vakava riski
Osan Candida auris -kannoista tiedetään olevan resistenttejä kaikille kolmelle sienilääkeryhmälle, minkä lisäksi resistenssin kehittyminen hoidon aikana on yleistä. Kyseessä on sitkeä hiivasieni, jonka on huomattu olevan vastustuskykyinen myös erilaisille torjuntamenetelmille esimerkiksi sairaalaympäristöissä. Siinä missä muut taudinaiheuttajat on saatu tapettua pinnoilta esimerkiksi vetyperoksidilla, C. auris -sieneen nämä aineet eivät ole tehonneet.
Lue myös: Pinnallisten sieni-infektioiden hoito luonnollisesti
Candida auris -infektion hoito
Candida auris -infektioita pyritään hoitamaan hiivasienilääkkeillä, mutta kuten yllä jo mainittiin, kyseinen hiivasieni kehittää helposti vastustuskyvyn yleisimmille lääkkeille. Flukonatsoliresistenssi on hyvin yleinen, minkä lisäksi on löydetty kantoja, jotka ovat resistenttejä kaikille kolmelle tärkeimmälle sienilääkeryhmälle, eli atsoleille, ekinokandiineilla ja amfoterisiini B:lle. Tämän vuoksi kokonaiskuolleisuus epidemioissa onkin ollut suurta, jopa 30-60 %.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Jeffery-Smith A, Taori SK, Schelenz S, et al. Candida auris: a review of the literature. Clin Microbiol Rev. 2017;31(1). PMID: 29142078.
- Schelenz, Silke, et al. “First hospital outbreak of the globally emerging Candida auris in a European hospital.” Antimicrobial Resistance & Infection Control 5.1 (2016): 35.
- Clancy, Cornelius J., and M. Hong Nguyen. “Emergence of Candida auris: an international call to arms.” (2017): 141-143.
- Sherry, Leighann, et al. “Biofilm-forming capability of highly virulent, multidrug-resistant Candida auris.” Emerging infectious diseases 23.2 (2017): 328.
- Kordalewska M, Perlin DS. Identification of Drug Resistant Candida auris. Front Microbiol. 2019;10:1918. Published 2019 Aug 20. doi:10.3389/fmicb.2019.01918
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.