Mikä on mandibulaarinen prognatismi ja miten se voidaan korjata?
Monenlaiset seikat ja häiriöt voivat vaikuttaa ihmisen purentaan, hymyyn ja kasvoihin. Yksi tällainen terveydentila on nimeltään mandibulaarinen prognatismi. Tänään kerromme mistä vaivassa on kyse ja mitkä ovat sen pääasiallisimmat aiheuttajat.
Mandibulaariselle prognatismille on tyypillistä se, että alaleuka on liian suuri tai edempänä suhteessa yläleukaan. Alaleuka työntyy eteenpäin, mikä vaikuttaa purentaan sekä kasvojen ulkonäköön. Saat tietää lisää aiheesta lukemalla tämän artikkelin.
Mandibulaarinen prognatismi on siis terveydentila, jossa alaleuka on liiallisesti ja huomattavasti eteenpäin työntyneenä. Tämä johtuu yleensä alaleuan liikakasvusta.
Se voi kuitenkin johtua myös alikehittyneestä yläleuasta, joka sijaitsee liian takana. Tässä tapauksessa ylä- ja alahampaat ovat epäsuhtaiset toisiinsa nähden.
Mandibulaarisen prognatismin aiheuttajat
Mandibulaarisen prognatismin alkuperä selittyy useimmiten geeneillä ja perintötekijöillä. Mandibulaarinen prognatismi on siis yleistä sellaisilla henkilöillä, joiden suvussa ilmenee samaa ongelmaa.
Jos siis suvussa esiintyy mandibulaarista prognatismia, tulee lapsi viedä jo varhain hammaslääkärille tai oikomishoitajalle näytille. Näin on mahdollista havaita ongelma ajoissa.
Jotkut ulkoiset tekijät voivat kuitenkin edistää tämän terveydentilan ilmenemistä. Yhtenä esimerkkinä on maitohampaiden ennenaikainen putoaminen. Muita tekijöitä voivat olla mm. nielurisojen tai kitarisojen liikakasvu.
Joissakin tapauksissa mandibulaarinen prognatismi voi olla oire jostakin muusta systeemisestä sairaudesta. Esimerkiksi akromegalia on häiriö, jossa kasvuhormonia tuotetaan liikaa ja leuka voi olla tällöin tavallista suurempi.
Myös Downin syndrooman tai muun harvinaisen sairauden, kuten Crouzonin oireyhtymän omaavalla, tai dysplastisista luomista tai akrodysostoosista kärsivällä voi olla mandibulaarista prognatismia.
Oireet
Huomattavin piirre mandibulaarisessa prognatismissa on eteenpäin työntynyt leuka. Tästä häiriöstä aiheutuu kuitenkin myös muita oireita, kuten seuraavia:
- Purentavika. Leukojen virheellinen suhde toisiinsa vaikuttaa purentaan sekä hampaiden sijaintiin suussa. Alakaarella sijaitsevat hampaat asettuvat suun sulkeutuessa ylähampaiden eteen. Jos henkilö ei pysty sulkemaan suutaan kunnolla, voi tuloksena olla avopurenta.
- Muutokset suun toiminnoissa. Mandibulaarisesta prognatismista kärsivällä on usein ongelmia pureskelemisen, syömisen ja puhumisen kanssa. Puheviat, esimerkiksi ässävika, ovat yleisiä.
- Temporomandibulaarisen nivelen häiriöt.
- Usein esiintyvät päänsäryt.
- Esteettiset ongelmat. Eteenpäin työntynyt leuka voi aiheuttaa henkilölle epämukavuuden tunnetta omasta ulkonäöstään. Tämä voi johtaa epävarmuuteen, alhaiseen itsetuntoon sekä vaikeuksiin ihmissuhteissa.
Miten mandibulaarinen prognatismi diagnosoidaan?
Mandibulaarisen prognatismin diagnoosin antaa yleensä hammaslääkäri tai oikomishoidon erikoishammaslääkäri. Yleensä yleishammaslääkäri laittaa merkille mandibulaarisen prognatismin oireet, minkä jälkeen hän ohjaa potilaan asiaan erikoistuneen hammaslääkärin luokse, jotta ongelma saataisiin ratkaistua.
Diagnoosin kannalta tärkeitä seikkoja ovat suun fyysinen tutkimus sekä tieto kliinisestä historiasta eli mahdollisesta perinnöllisestä alttiudesta tai suun toimintaan liittyvistä tavoista. Myös muita keinoja saatetaan ottaa avuksi diagnoosin tekemiseksi.
Hampaiden ja kallon röntgenkuvantaminen, kuten ortopantomografia eli panoraamakuvaus ja kefalometria, ovat myös menetelmiä, joiden avulla voidaan tutkia mandibulaarista prognatismia. Myös suun ulkoinen ja sisäinen kuvaaminen tarjoavat ongelmasta arvokasta informaatiota.
Diagnostinen prosessi viimeistellään purentavaloksen tutkimisella. Hammaslääkäri suunnittelee sopivan hoitomuodon yksilön tarpeiden mukaisesti.
Jos mandibulaarinen prognatismi aiheutuu jostakin muusta sairaudesta, saatetaan suositella asianmukaista hoitoa kyseiseen sairauteen.
Miten mandibulaarista prognatismia hoidetaan?
Mandibulaarinen prognatismi on luuston kolmosluokan purentavika, ja sen hoitomuoto on riippuvainen potilaan iästä. Lapsen ja nuoren purentavikaa ei voida hoitaa samalla tavalla kuin aikuisen, koska lapsen luusto on vielä kasvuvaiheessa, kun taas aikuisen luuston kasvuprosessi on jo päättynyt.
Lapselle annettava hoito on vähemmän invasiivista ja enemmän säilyttävämpää kuin aikuisen kohdalla. Lisäksi se auttaa ehkäisemään mandibulaarisen prognatismin aiheuttamia oireita sekä toiminnallisia, esteettisiä ja psykologisia vaikutuksia vaivan ollessa pitkittynyt ajan myötä.
Tästä syystä on suositeltavaa viedä lapsi lasten hammaslääkärille ensimmäisen elinvuoden aikana, sekä konsultaatioon oikomiseen erikoistuneelle lääkärille lapsen ollessa kuuden-seitsemän vuoden ikäinen tai jopa aikaisemmin hammaslääkärin suosituksesta, jotta purentaa voidaan arvioida.
Mitä pikemmin mandibulaarisen prognatismin aiheuttamat merkit huomataan, sitä tehokkaampaa sen hoito on. Myös aikuisille on olemassa hoito tähän vaivaan. Seuraavaksi kerromme, miten hoito toteutetaan eri ikäryhmien kohdalla.
Mandibulaarisen prognatismin hoito lapsilla
Ylikasvanut leuka on mahdollista korjata lapsuudessa tai nuoruudessa, sillä tässä vaiheessa voidaan vielä hyödyntää sitä mahdollisuutta, että luuston muodostuminen on vielä aktiivista. Näin voidaan edistää yläleuan kasvua tai hidastaa alaleuan kasvua, jotta niiden välille löydetään sopiva suhde.
Mandibulaarisen prognatismin hoitoon käytetään lapsilla ja nuorilla oikomishoitoa, joka keskeyttää kasvun leukaluustossa jo varhaisessa vaiheessa. Tässä menetelmässä käytetään apuna erilaisia levitinkojeita, jotka stimuloivat yläleuan kehitystä.
Myös erilaiset leukaraudat ja oikomismaskit auttavat hidastamaan leuan kasvua. Kun potilaalle on suoritettu nämä toimenpiteet, saattaa olla tarpeen tukea hoitoa korjaavalla oikomishoidolla parantamaan hampaiden kohdistumista. Kun luusto on oikeassa asennossa, myös hampaiden malpositio voidaan korjata, jotta voitaisiin saavuttaa hyvä purenta.
Mandibulaarisen prognatismin hoito aikuisilla
Mandibulaarisen prognatismin hoito on aikuisilla monimutkaisempaa kuin lapsilla ja nuorilla, sillä aikuisen luuston kehitys on jo päättynyt. Tästä ei kuitenkaan kannata lannistua, sillä hoidolla voi silti saada hyviä tuloksia.
Lievimmissä tapauksissa aikuiselle voidaan tarjota oikomishoitoa korjaamaan hampaiden vääränlaista kohdistumista. Tämä auttaa parantamaan purentaa ja hymyä sekä ylä- ja alaleuan välistä suhdetta. Hoito ei kuitenkaan muuta kasvojen ulkonäköä.
Vakavemmissa tapauksissa, joissa toiminnalliset ja esteettiset ongelmat ovat erityisen selkeitä, on tarpeen yhdistää oikomishoito ortognaattiseen kirurgiaan.
Ortognaattisen kirurgian avulla on mahdollista palauttaa kasvojen symmetria ja harmonia asettamalla leukaluut paikoilleen.
Ortognaattista kirurgiaa mandibulaarisen prognatismin hoitoon
Ennen leikkausta potilaalle tehdään useita morfologisia ja esteettisiä tutkimuksia ottamalla tarpeen mukaan röntgen- tai valokuvia. Tämä auttaa hoidon suunnittelussa, huomioimaan korjattavia elementtejä sekä määrittämään sopivimmiat menetelmät.
Lisäksi näiden tutkimusten avulla potilaalle on mahdollista näyttää hoidon parhaat mahdolliset tulokset, mikä helpottaa muutosten hyväksymistä sekä auttaa selvittämään asiaan liittyviä huolenaiheita tai kysymyksiä. Ennen kirurgista toimenpidettä potilaan tulee käyttää oikomiskojeita tietyn ajanjakson verran. Tämä suosii suun tilannetta hoidon kannalta. Erityisesti hampaat asettuvat parhaalla mahdollisella tavalla asemiinsa.
Leikkaus suoritetaan leikkaussalissa potilaan ollessa yleisanestesian vaikutuksen alaisena, joten potilas vaatii sairaalahoitoa. Leikkaus tehdään monitieteellisen asiantuntijajoukon toimesta, jossa maksillofasiaalisella leikkauksella on avainrooli. Toimenpide voi kestää noin kaksi tuntia, mutta kesto riippuu tapauksen monimutkaisuudesta.
Leikkaus tehdään suun kautta, joten kasvoihin ei jää näkyviä arpia. Riippuen potilaan mandibulaarisen prognatismin tilasta, liikutetaan joko potilaan ylä- tai alaleukaa, tai molempia.
Toimenpiteessä kirurgi suorittaa osteotomian yläleukaluun alueelle, mikä tarkoittaa sen murtamista ja asettamista taaksepäin. Jos on tarpeen, poistetaan ylimääräistä luustoa. Jotta molemmat luuston osat pysyvät kiinni toisissaan, niitä vahvistetaan titaanilevyillä ja kiinnityksillä.
Tällainen leikkaus on mahdollista suorittaa vain silloin, kun potilaan luuston kasvu on päättynyt. Tyttöjen kohdalla luuston kehitys loppuu noin 16 ikävuoden kohdalla ja pojilla 17-18 -vuotiaana. Luuston kehitys on kuitenkin yksilöllinen prosessi.
Mitä tapahtuu leuan korjausleikkauksen jälkeen?
Leikkauksen jälkeen on tarpeen tehdä jälkihoitoa, jotta kudokset palautuvat ja voitaisiin välttyä komplikaatioilta. Potilaan pitää syödä ravintonsa nestemäisenä ja pehmeänä, jotta leuat eivät pääsisi liikkumaan paranemisprosessin aikana.
Kirurgi määrää potilaalle kipulääkettä, joka auttaa ehkäisemään kivun lisäksi tulehduksia. Lisäksi suositellaan lepoa yhdestä kolmeen viikkoon. Potilas ei saa myöskään ponnistella liikoja, urheilla tai tupakoida toipilaana.
Kun potilas on toipunut leikkauksesta, tulee hänen käyttää tietyn ajan hammasrautoja. Niiden avustuksella hampaat asettuvat oikeille paikoille halutun lopputuloksen saamiseksi.
Voiko prognatismia ehkäistä?
Jos mandibulaarinen prognatismi on perinnöllisistä tai geneettisistä tekijöistä johtuvaa, tai se on osa oireyhtymää, sen syntymistä ei voida ehkäistä. Sen sijaan on mahdollista vaikuttaa ulkoisiin tekijöihin, jotka ovat yhteydessä tämän häiriön syntyyn.
Vanhemmilla on erittäin tärkeä rooli lastensa suun hoidossa, ja näin voidaan estää lasta menettämästä maitohampaita liian varhain. Vahingollisten tapojen havaitseminen ja hallinta (kuten suun kautta hengittäminen) sekä ratkaisun löytäminen ajoissa ovat osa prognatismin ehkäisyä.
Varhain aloitetut ja säännölliset tarkastukset hammaslääkärissä myös mahdollistavat sen, että ongelmat voidaan havaita ajoissa, myös silloin kun kaikki vaikuttaisi olevan muuten kunnossa. Hammaslääkärissä käynti on helppo, mutta elintärkeä toimi ehkäisemään suurempia ongelmia tulevaisuudessa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Sauhing Muñoz, I. J. (2012). Diagnóstico y tratamiento de pacientes clase III por prognatismo mandibular (Bachelor’s thesis, Universidad de Guayaquil. Facultad Piloto de Odontología).
- Cartuche, L. P. G., Cruz, V. S., Bravo, M. E., & Manuel, E. C. (2019). MALOCLUSION DE CLASE III, TRATAMIENTO ORTODONCICO. REVISIÓN DE LA LITERATURA. Evidencias en Odontología Clínica, 4(2).
- Alina, R. A., & Yosvany, H. S. (2021, June). CARACTERÍSTICAS MORFOLÓGICAS DEL SÍNDROME CLASE III. In cibamanz2021.
- Carrasco-Sierra, M., Mendoza-Castro, A. M., & Andrade-Vera, F. M. (2018). Implementación de la ortodoncia interceptiva. Dominio de las Ciencias, 4(1), 332-340.
- Caro, M., & Awuapara, S. (2021). Revisión de los principales manejos ortodónticos interceptivos y correctivos no quirúrgicos de la maloclusión clase III. Revista de la Asociación Odontológica Argentina, 109(3), 207-212.
- Torres Rodríguez, M. S. (2022). Cambios cefalométricos en pacientes con prognatismo y pseudo prognatismo mandibular pre y postquirúrgicos.
- Aquino Hilares, G. (2019). Ortodoncia y cirugía ortognática.
- Disla Abreu, R., & Cabral Monte de Oca, C. (2021). Cirugía ortognática primero en el tratamiento combinado de ortodoncia-cirugía ortognática en maloclusiones esqueletales de Clase III (Doctoral dissertation, Universidad Nacional Pedro Henriquez Ureña).
- Amit, K., Premkumar, S., & Palone, M. R. T. La maloclusión clase III esquelética grave mediante abordaje primario de cirugía ortognática: informe de caso Severe skeletal class III malocclusion by surgery-first orthognathic approach: a case report.
- Parejas Sánchez, K. X. (2022). Protocolos y plan de tratamiento ortodóntico preventivo.