Lihasaitio-oireyhtymän syyt ja oireet
Lihasaitio-oireyhtymä on liikunnan aiheuttama lihas- ja hermostohäiriö, joka aiheuttaa kipua ja turvotusta, ja joissakin tapauksissa jopa jalkojen tai käsivarsien lihasten kyvyttömyyttä.
Kuka tahansa voi kehittää tämän häiriön, mutta se on yleisempää nuorten aikuisten ja urheilijoiden keskuudessa, jotka joutuvat alttiiksi iskuille ja muille lihaksia ja niveliä rasittaville aktiviteeteille.
Lihasaitio-oireyhtymä vaikuttaa yleisimmin sääressä (penikkatauti) ja käsivarressa, vaikka joissakin tapauksissa sitä voi esiintyä myös kädessä, jalassa, reidessä ja olkavarressa.
Liikunnan aiheuttama krooninen lihasaitio-oireyhtymä voi reagoida hyvin ei-kirurgiseen hoitoon ja toiminnallisiin muutoksiin, jotka ehkäisevät lihasten ylikuormitusta.
Lihasaitio-oireyhtymän oireet
Liikunnan aiheuttamaan krooniseen lihasaitio-oireyhtymään liittyviä oireita voivat olla seuraavat:
- Kipu, polttelu tai lihaskrampit tietyllä vaurioituneen raajan alueella, joka on yleensä jalan alaosa.
- Kireys oireyhtymästä kärsivissä raajoissa.
- Puutuminen tai pistely oireyhtymästä kärsivissä raajoissa.
- Vaurioituneen raajan heikkous.
Liikunnan aiheuttaman kroonisen lihasaitio-oireyhtymän aiheuttama kipu noudattaa yleensä seuraava mallia:
- Kipu alkaa oireyhtymästä kärsivässä raajassa säännöllisesti jonkun ajan kuluttua harjoituksen alkamisesta.
- Seuraavaksi kipu pahenee asteittain harjoituksen aikana.
- Lopettaessasi harjoittelun, kipu muuttuu vähemmän intensiiviseksi tai häviää kokonaan noin 15 minuutin kuluttua. Ajan myötä tarvitset yleensä myös normaalia pidemmän palautumisajan.
Liikunnan lopettaminen tai vain vähän oireyhtymästä kärsivää raajaa rasittavien aktiviteettien suorittaminen voi lievittää oireita, vaikka kyseessä on yleensä vain väliaikainen helpotus. Tämän vuoksi harjoitteluun palatessasi myös oireet ilmestyvät uudelleen.
Sinua saattaa myös kiinnostaa: Miten liiallinen liikunta vaikuttaa lihaksiin?
Lihasaitio-oireyhtymän syyt
Lihasryhmät erotetaan toisistaan paksulla kudoskerroksella, joita kutsutaan faskioiksi. Jokaisessa kerroksessa on tila, jota kutsutaan lihasaitioksi. Tämä aitio sisältää lihaskudoksen, hermot ja verisuonet. Faskia ympäröi näitä rakenteita, eikä se laajene liikkeessä.
Mikä tahansa turpoaminen lihasaitiossa lisää painetta kyseisellä alueella. Tämä kohonnut paine alkaa puolestaan tukahduttamaan lihaksia, verisuonia ja hermoja.
Jos tämä paine on tarpeeksi korkea, verenkierto lihasaitioon estyy. Tämä voi aiheuttaa pysyviä vammoja lihaksille ja hermoille. Jos paine jatkuu liian pitkään eikä sitä hoideta, tilanne voi kehittyä vakavaksi, jolloin lihas voi joutua kuolioon ja käsivarsi tai jalka lakkaa toimimasta kokonaan.
Kiinnostuitko aiheesta? Lue täältä lisää: 5 luontaishoitoa rasittuneiden lihasten elvyttämiseksi
Akuutin lihasaitio-oireyhtymän syyt
Akuutin lihasaitio-oireyhtymän voi aiheuttaa:
- Esimerkiksi iskusta tai kirurgisesta toimenpiteestä johtuva vamma
- Luunmurtuma
- Liian tiukka tukiside tai kipsi
- Verenkierron menetys
Kroonisen lihasaitio-oireyhtymän syyt
Pitkäaikainen tai krooninen lihasaitio-oireyhtymä voi johtua toistuvista aktiviteeteista, kuten juoksemisesta.
Näissä tapauksissa paine lihasaitiossa nousee vain aktiviteetin aikana ja laskee sen loputtua.
Tämä tila on yleensä vähemmän rajoittava, eikä johda toiminnan tai oireyhtymästä kärsivän raajan menetykseen. Kipu tai muut oireyhtymästä johtuvat oireet voivat kuitenkin rajoittaa ihmisen aktiivisuutta ja kestävyyttä.
Liikunnan aiheuttaman kroonisen lihasaitio-oireyhtymän syy ei ole täysin selvä. Jotkut asiantuntijat ehdottavat, että ne tavat, joilla liikumme harjoituksen aikana, voivat vaikuttaa kroonisen lihasaitio-oireyhtymän syntyyn.
Toinen syy voi olla se, että lihakset suurenevat liikaa harjoituksen aikana. Lisäksi on mahdollista, että liikkujalla voi olla erityisen joustamaton faskia vaurioituneen lihasaition ympärillä tai liikkuja voi kärsiä korkeasta verenpaineesta suonissa.
Riskitekijöitä, jotka voivat altistaa lihasaitio-oireyhtymälle
Joitakin tekijöitä, jotka lisäävät liikunnan aiheuttaman kroonisen lihasaitio-oireyhtymän riskiä, ovat seuraavat:
- Ikä: Vaikka krooninen lihasaitio-oireyhtymä voi ilmetä missä tahansa iässä, häiriö on yleisempi alle 30-vuotiailla urheilijoilla, jotka voivat olla joko miehiä tai naisia.
- Liikunnan tyyppi: Toistuva ja voimakas aktiivisuus lisää tämän häiriön kehittymisen riskiä.
- Liiallinen harjoittelu: Liian intensiivinen tai toistuva liikunta voi myös lisätä kroonisen lihasaitio-oireyhtymän riskiä.
Krooninen lihasaitio-oireyhtymä ei ole potentiaalisesti vakava sairaus. Lisäksi se ei yleensä aiheuta pysyviä vaurioita, jos liikkuja vain saa asianmukaista hoitoa. Mielessä on kuitenkin syytä pitää, että lihasaitio-oireyhtymään liittyvät kipu, heikkous ja tunnottomuus voivat estää liikunnan harrastamista samalla intensiteetillä tai estää sen kokonaan. Tästä syystä onkin äärimmäisen tärkeää, että kuuntelet omaa kehoasi ja ymmärrät, milloin on aika rauhoittua.
Lihasaitio-oireyhtymän hoito ja ehkäisy
Akuutin lihasaitio-oireyhtymän tapauksessa on aina syytä kääntyä lääkärin puoleen, sillä kyseessä voi olla jopa kirurgisia toimenpiteitä vaativa tai jopa lihaksen kuolioon johtava vamma.
Liikuntaan liittyvä hitaammin kehittynyt oireyhtymä helpottuu yleensä riittävällä levolla ja mahdollisella tulehduskipulääkityksellä. Jotkut lihasaitio-oireyhtymästä kärsivät liikkujat ovat myös hyötyneet fysioterapeuttisista hoidoista, kuten venyttelystä, joissa keskitytään erityisesti asentovirheiden korjaamiseen. Samalla on kuitenkin syytä muistaa, että mikäli oireet jatkuvat hoidosta huolimatta pitkään, lääkärin vastaanotolla käynti ja kirurgisen toimenpiteen arviointi voivat olla tarpeen.
Liikunnan aiheuttamaa lihasaitio-oireyhtymää voi pyrkiä myös ehkäisemään iskuja vaimentavilla jalkineilla sekä välttäen juoksemista tai harjoittelua liian kovilla alustoilla, kuten asfaltilla. Lisäksi vamman jälkeiseen liikkumiseen tulisi palata aina rauhassa ja liikunnan intensiteettiä tulisi aina nostattaa asteittain. Jotkut ammattilaiset ovat myös suositelleet keskivartalon ja lantion lihasten harjoituksia, sillä ne parantavat kehon hallinnan lisäksi alaraajojen asentoa, jolloin ne voivat myös vähentää rasittavasta liikunnasta aiheutuvia seurauksia.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
-
De Pablo-Márquez, B., Quintas-Álvarez, S., Solà-Ruano, L., & Castillón-Bernal, P. (2014). Síndrome compartimental agudo. Semergen. https://doi.org/10.1016/j.semerg.2014.01.006
-
Dalmau-Coll, A., Franco-Gómez, R., Codina-Granó, D., & Vega-García, J. (2011). Síndrome compartimental agudo en el pie. Revista Espanola de Cirugia Ortopedica y Traumatologia. https://doi.org/10.1016/j.recot.2011.01.004
-
Mendes, R., Pedro, I., & Sousa, A. R. de. (2014). Síndrome compartimental do antebraço. Revista Portuguesa de Ortopedia e Traumatologia.