Lasten nokkosihottuma: näin sitä hoidetaan

01 lokakuu, 2020
Lasten nokkosihottuma on voimakas allerginen reaktio, joka ilmestyy silloin, kun lapset ovat altistuneet jotain allergiaa aiheuttavalle aineelle. Nokkosihottuman oireet sekoitetaan usein muiden sairauksien aiheuttamiin oireisiin, jolloin hoito voi viivästyä. Tässä artikkelissa kerromme, kuinka voit itse oppia tunnistamaan lasten nokkosihottuman oireet.

Lasten nokkosihottuma on allerginen ihoreaktio. Se ei kuitenkaan edusta tyypillistä paikallisesti esiintyvää punertavaa väriä, vaan lapsen ihoon ilmestyy suurempia ja tasaisempia rakkuloita muistuttavia ihomuutoksia, jotka levittäytyvät laajalle ihoalueelle.

Allergeenit, jotka aiheuttavat allergisia reaktioita, vaihtelevat yksilön mukaan. Lapsi voi kärsiä vaikka pölystä aiheutuvasta nokkosihottumasta, siinä missä hänen sisaruksillaan samaa allergista oiretta ei esiinny ollenkaan.

Mitkä ovat nokkosihottuman oireet lapsilla?

Kuten jo mainitsimme, lasten nokkosihottuma on allerginen reaktio, joka levittäytyy laajoille ihoalueille. Se ilmestyy pian sen jälkeen, kun lapsi on joutunut kosketuksiin ärsyttävien aineiden kanssa, joita ympäristössä esiintyy; niitä voi olla vaatteissa, ilmassa, maaperässä tai vaikkapa eläinten karvoissa.

Kutina on yksi nokkosihottuman pääasiallisista merkeistä. Se on salakavalaa kutinaa, joka pakottaa lapsen raapimaan ihoaan ja voi aiheuttaa aiheuttaa tätä kautta vaurioita niille ihoalueille, joita lapsi raapii rajusti kynsillään. Tällä tapaa myös bakteerit voivat päästä vaurioituneelle iholle ja lisääntyä, mikä puolestaan johtaa superinfektioon kyseisellä ihoalueella.

Tässä allergisessa reaktiossa voidaan nimenomaan havaita lapsen iholla erilaisia rakkuloita ja turvotusta, toisin kuin muissa lievemmissä allergisissa reaktioissa. Ihon turvotus alkaa vain muutaman tunnin kuluttua allergiaa aiheuttaneelle aineelle altistumisesta, mutta toisinaan se voi olla myös välitön, vain muutamassa minuutissa tapahtuva reaktio, mikä puolestaan viittaa mahdolliseen anafylaktiseen shokkiin.

Sen alueen koko, missä allerginen reaktio vaikuttaa, vaihtelee, ja samanaikaisesti rakkuloita ja turvotusta voi esiintyä jopa useilla eri kehon osa-alueilla. Yleisimmin lasten nokkosihottuma kuitenkin ilmestyy kasvoihin, käsiin, jalkoihin ja nivusiin. Muu vartalo ei kuitenkaan ole turvassa, etenkin, jos kyseessä on jostakin ruoka-aineesta aiheutunut allerginen reaktio.

Iholle ilmestyvien rakkuloiden ja ihon turvotuksen ohella lasten nokkosihottumaan liittyy myös muita oireita, kuten:

  • Oksentelu ja pahoinvointi: Nämä oireet ovat peräisin samasta sisäisestä allergisesta prosessista, joka johtaa mahalaukun limakalvojen tulehdukseen.
  • Vatsakipu: Ilmaantuu joskus yhdessä lievän kuumeen kanssa, muissa tapauksissa taas lisääntyneen suoliston peristaltiikan vuoksi, joka yrittää karkottaa ruoansulatuskanavaan saapuneet allergeenit.
Lasten nokkosihottumassa ihon turvotus alkaa normaalisti vain muutaman tunnin kuluttua allergiaa aiheuttaneelle aineelle altistumisesta
Lasten nokkosihottuma aiheuttaa kutisevia vaurioita iholle. Kun lapsi raapii ihoa, rikki mennyt iho voi puolestaan ​​johtaa siihen, että bakteerit pääsevät haavaan ja aiheuttavat tulehduksen tai muiden komplikaatioiden riskin.

Sinua saattaa myös kiinnostaa: Kuinka allergiat syntyvät?

Yleisimmät allergoiden syyt lapsilla

Lasten nokkosihottumaan löytyy useita eri syitä. Lähtökohtana on kosketus allergiaa aiheuttavan aineen kanssa, mutta tuo aine ja sen vaikutus vaihtelee ihmisestä toiseen. Joitakin yleisimpiä syitä ovat:

  • Ruoka: On lapsia, jotka ovat allergisia punaisille marjoille, toiset munille, taikka mausteille ja kastikkeille. Yleensä vanhemmat havaitsevat allergian silloin, kun ensimmäiset allergiset reaktiot ilmaantuvat lapselle allergeenin syömisen jälkeen.
  • Hyönteiset: Hyönteisten puremat ovat myös mahdollinen allergisten reaktioiden lähde. Näissä tapauksissa paikka, johon hyönteinen on lasta purrut, alkaa turvota hallitsemattomasti ja levitä muille alueille.
  • Siitepöly: Kausiluonteisissa allergioissa syksy ja kevät ovat pahimpia ajanjaksoja lapsille. Ihoreaktion lisäksi heillä esiintyy usein yskää, aivastelua, silmien vuotamista ja jopa bronkospasmeja eli keuhkoputken kouristuksia.
  • Infektiot: Elimistöä vastaan hyökkäävän mikro-organismin aiheuttamien oireiden lisäksi infektioiden aiheuttamassa nokkosihottumassa lapsen oireet syntyvät oman immuunijärjestelmän ja ihmiskehon solujen ristireaktion vuoksi. Sekä virukset että bakteerit ovat molemmat syyllisiä tähän lasten nokkosihottuman muotoon.
  • Lääkkeet: Lääkeaineista johtuvat allergiat on myös osa niiden haittavaikutuksia. Lääkkeiden etiketit sisältävät tältä osin tietoa ja varoituksia, sillä usein lapsi ei ole allerginen lääkkeen aktiiviselle komponentille, vaan sen apuaineille, joita niihin on sijoitettu lääkkeen myyntiin tulon sallimiseksi.
  • Hajuvedet: Kosmetiikka ja hajuvedet voivat olla voimakkaita ihoa ärsyttäviä aineita. Vaikka hajusteista on kehitetty lapsille soveltuvia tuotteita, tällä ei ole mitään väliä ja allerginen reaktio syntyy joka tapauksessa, jos lapsen iho on liian herkkä.

Kuinka lasten nokkosihottumaa voidaan hoitaa?

Kun lasten nokkosihottuman kliininen kuva on määritelty, lääkärin on määrättävä lapselle allergialääkkeitä oireiden torjumiseksi. Lääkitys voidaan yhdistää erilaisiin tapamuutoksiin, joita vanhemmat yhdessä lapsen kanssa voivat tehdä kotona. Molempien vaihtoehtojen yhdistelmä on paras menetelmä.

Allergialääkkeiden joukosta voimme löytää antihistamiinit. Difenhydramiini ja loratadiini ovat yleisimmin käytettyjä allergisiin reaktioon suunnattuja aineita. Ne lievittävät kutinaa ja vähentävät ihon punoitusta. Joillakin potilailla uneliaisuutta esiintyy haitallisena vaikutuksena, ja hyvin pienille imeville lapsille näitä lääkkeitä ei yleensä suositella ollenkaan, vaikka äärimmäisissä tapauksissa niitä voidaan käyttää pieninä annoksina kaikkia varotoimia noudattaen.

Tilanteesta riippuen saattaa olla tarpeen, että antihistamiinien lisäksi lapselle määrätään kortikosteroideja. Lastenlääkäri arvioi kussakin tapauksessa, onko kortikosteroideista enemmän hyötyä kuin haittaa. Lyhyillä kortikosteroidikuureilla ei kuitenkaan pitäisi esiintyä pitkäaikaisia ​​ongelmia. Laskimonsisäisten tai lihaksensisäisten kortikosteroidien käyttö on varattu vain niihin lasten nokkosihottuman tapauksiin, joissa allerginen reaktio kehittyy anafylaktiseksi shokiksi. Tämä on kuitenkin hyvin harvinaista.

Luonnollisten menetelmien osalta toimenpiteet vaihtelevat. Paikallisia oireita, erityisesti kutinaa, voidaan helpottaa monin eri tavoin. Niiden saatavuus toki riippuu jokaisesta kotitaloudesta.

Yksi tehokkaimmista luonnollisista tavoista helpottaa kutinaa ovat kylmässä vedessä kastetut liinat tai pyyhkeet. Alhainen lämpötila vähentää tulehdusta ja punoitusta, mikä puolestaan vähentää allergista reaktiota. Yhdessä antihistamiinien ja kortikosteroidien kanssa kylmähoito hidastaa oireiden etenemistä, mikä puolestaan auttaa helpottamaan lapsen vointia.

Allergisten reaktioiden ehkäisemiseksi tulee tietysti välttää mahdollisuuksien mukaan niitä allergeeneja, jotka aiheuttavat lapselle nokkosihottumaa. Kodissa suoritettavat riittävät toimenpiteet ovat avainasemassa allergioiden ehkäisyssä. Siksi onkin suositeltavaa, että kaikki matot, peitot, tyynyt ja viltit vaihdetaan sellaisiin kankaisiin, jotka eivät kerää pölyä. Ilman kosteuden säätäminen ja esimerkiksi kosteudenpoistajan hankkiminen kotiin voi myös auttaa vähentämään ympäristöön kertyvää pölyä.

Jos lasten nokkosihottuma johtuu ruoasta, kyseinen allergeeni tulee poistaa ruokavaliosta. Korkeintaan 2-vuotiaiden imeväisten tapauksessa on lisäksi kehitetty varotoimenpiteenä sellaisia ruoka-aineita, jotka on heiltä kokonaan kielletty. Näitä ovat esimerkiksi mansikat, koska niiden tiedetään olevan voimakkaita allergisen reaktion aiheuttavia ruoka-aineita. Tällaisia ruoka-aineita kannattaa siis aina välttää pienen lapsen ruokavaliossa ja lisätä niitä hiljalleen pieninä annoksina, kun lapsi alkaa varttua.

Lasten nokkosihottuma on merkittävä allerginen reaktio, joka levittäytyy laajoille ihoalueille
Nokkosihottuman hoito vaihtelee allergisen reaktion aiheuttamasta syystä riippuen. Lastenlääkärin kuuleminen on välttämätöntä sopivan vaihtoehdon valitsemiseksi.

Kiinnostuitko aiheesta? Lue täältä lisää: Allergian lievittäminen luonnollisten antihistamiinien avulla

Ota aina yhteys lastenlääkäriin

Lastenlääkärin tulee arvioida nokkosihottuman laatu. Lasten nokkosihottuma ei ole yksinkertainen ​​allerginen reaktio, joka olisi rajattu yhteen tiettyyn kehoonosaan ja joka katoaisi itsestään. Siksi ammattitaitoinen lähestymistapa on tarpeen sekä nokkosihottuman syiden tunnistamiseksi että oireiden vähentämiseksi.

Jos lapsella ilmenee allergisia reaktioita toistuvasti, on oltava erityisen varovainen, sillä anafylaktisen shokin mahdollisuus on olemassa. Se on merkittävä hätätilanne, joka vaatii aina välitöntä hoitoa. Siksi vanhempien on oltava varuillaan, jotta nämä tilanteet eivät koskaan saavuttaisi näin vakavia mittasuhteita.

  • Máspero, Jorge, et al. “GUÍA ARGENTINA DE URTICARIA Y ANGIOEDEMA.” Medicina (Buenos Aires) 74 (2014).
  • Talamantes, Concepción Sierra, Violeta Zaragozá Ninet, and Remedios Alamar Martínez. “Aproximación a la clínica: diagnóstico y manejo de la urticaria.” Enfermería Dermatológica 11.32 (2017): 10-23.
  • Zúñiga, Roberto Velasco. “PROTOCOLOS DIAGNÓSTICOS Y TERAPÉUTICOS EN URGENCIAS DE PEDIATRÍA.” (2019).
  • Hung, Lisa, et al. “Human ex vivo and in vitro disease models to study food allergy.” Asia Pacific Allergy 9.1 (2018).
  • Casanueva, C. Ortega. “Alergia a la picadura de insectos.” PediatríaIntegral (2018): 138.
  • López, José Guadalupe Huerta, Álvaro Pedroza Meléndez, and Enrique López Valentín. “Urticaria crónica en niños. Revisión sistemática.” Alergia, Asma e Inmunología Pediátricas 29.1 (2020): 16-30.
  • de Miguel, Cristina Salas. “Urticaria, anafilaxia e intoxicación en pediatría.” (2018).
  • de Durana, María Dolores Alonso Díaz. Alergia a los pólenes de ciprés y olivo: fenotipos clínicos y perfil de reconocimiento de alérgenos en pacientes con doble sensibilización. Diss. Universidad de Alcalá, 2017.
  • Ferreira, Margarida Silva Vicente. Alergia de contacto a perfumes: 5 anos de experiência de consulta. MS thesis. 2016.