Kovakalvonalainen ja lukinkalvonalainen verenvuoto

14 helmikuun, 2020
Elämme aivohalvausten aikakautta. Jotkut niistä liittyvät huonoihin elämäntapoihin, kuten valtimon pullistumiin, joiden seurauksena voi olla lukinkalvonalainen verenvuoto, siinä missä taas toiset johtuvat yksinkertaisesta päähän kohdistuneesta vammasta.

Kovakalvo (dura mater) ja lukinkalvo (arachnoidea) ovat kaksi kolmesta ihmisen aivokalvosta. Aivokalvot ovat rakenteita, jotka pitävät sisällään keskushermoston. Subduraalihematooma eli kovakalvonalainen verenvuoto ja subaraknoidaalivuoto eli lukinkalvonalainen verenvuoto (SAV) viittaavat verenvuotoon, joka tapahtuu näiden kahden aivokalvon alapuolella.

Aivokalvot

Aivot ja selkäydin ovat kallon ja selkärangan suojaamia elimistölle elintärkeitä osia, mutta niiden ympäriltä löytyy myös toinen suojausmekanismi: aivokalvot, jotka ovat myös mukana hermojen kehityksessä.

Kuten Yhdysvaltain sosiaali- ja terveysministeriö NIH:n syöpäsanakirja (Dictionary of Cancer) määrittää: ”Aivokalvot koostuvat kolmesta kudosten kerrosta, jotka peittävät ja suojaavat aivoja ja selkäydintä.Toisin sanoen aivoistamme löytyy kolme eri aivokalvoa, jotka nimitetään ulkoapäin katsottuina seuraavaan järjestykseen:

  • Kovakalvo tai dura (Dura mater)
  • Lukinkalvo tai araknoideakalvo (Arachnoidea)
  • Pehmytkalvo tai pehmeäkalvo (Pia mater)

Kaikkein ulkoisin ja paksuin näistä aivokalvoista on kovakalvo eli dura, joka erottuu luusta epiduraalitilan avulla. Kallossa tämä tila on niin sanotusti virtuaalinen eli toisin sanoen sitä ei ole, sillä kovakalvo on kiinnittynyt kalloon. Epiduraalitila löytyy kuitenkin selkäytimestä ja sitä täyttävät suonet ja rasva.

Kovakalvon alapuolelta löytyy toinen aivokalvo eli lukinkalvo, joka erottuu luusta subduraalintilan avulla. Tämä tila on myös virtuaalinen ja muuttuu todelliseksi vasta silloin, kun aivoissa tapahtuu verenvuotoa, joka erottaa kovakalvon ja lukinkalvon toisistaan.

Lukinkalvo lähettää pehmytkalvolle sarjan jatkeita, jotka kulkevat lukinkalvonontelon eli subaraknoidaalitilan läpi. Subaraknoidaalitila on täytetty aivo-selkäydinnesteellä ja sen tehtävänä on muun muassa pehmentää ja vaimentaa iskujen tai äkillisten liikkeiden aiheuttamia paineen muutoksia.

Lopuksi, pehmytkalvo on läheisesti kiinnittynyt hermokudokseen ja myötäilee sitä tiukasta jopa sen pienimmissä ja ahtaimmissa juonteissa ja uurteissa. Myös sitä mahdollisuutta, että pehmytkalvo ulottuisi jopa kudoksen sisäosaan, tutkitaan tälläkin hetkellä.

aivoistamme löytyy kolme eri aivokalvoa: kovakalvo eli dura, lukinkalvo eli araknoideakalvo sekä pehmytkalvo tai pehmeäkalvo

Sinua saattaa myös kiinnostaa: 7 vinkkiä hermoston rappeumasairauksien ehkäisemiseen

Kovakalvonalainen ja lukinkalvonalainen verenvuoto

Kovakalvonalaista verenvuotoa ja lukinkalvonalaista verenvuotoa tapahtuu silloin, kun verisuonissa virtaava veri vuotaa ulos ja varastoituu tapauksesta riippuen eri aivokalvojen väliin. Tämä taas vaurioittaa aivokudosta, joka johtaa erilaisiin kliinisiin tapauksiin.

Riippuen siitä, tapahtuuko verenvuotoa kovakalvon alla olevassa tilassa vai lukinkalvon alla olevassa tilassa, verenvuotoa laukaisevat tekijät, patologian kulku ja sen diagnoosi poikkeavat toisistaan.

Kovakalvonalainen verenvuoto eli subduraalihematooma

Kovakalvonalainen verenvuoto määritellään sellaiseksi verenvuodoksi, joka kerääntyy kovakalvon ja lukinkalvon väliseen virtuaaliseen tilaan. Tämä veri on yleensä peräisin verisuonista, joka on reagoinut päähän kohdistuneen iskuun tai muuhun vammaan. Kovakalvonalaista verenvuotoa voidaan kuitenkin löytää kolmea eri tyyppiä riippuen siitä ajasta, jonka verenvuoto ottaa kehittyäkseen.

  • Akuutti kovakalvonalainen verenvuoto
  • Subakuutti kovakalvonalainen verenvuoto
  • Krooninen kovakalvonalainen verenvuoto

Akuutti kovakalvonalainen verenvuoto

Akuutti kovakalvonalainen verenvuoto antaa itsestään merkkejä jo varhaisessa vaiheessa. Kyseessä on yleensä vakava päähän kohdistunut vamma, joka rikkoo aivokuoresta aivokalvoihin kulkeutuvia suonia.

Akuutista kovakalvonalaisesta verenvuodosta kärsivä potilas vaipuu yleensä välittömästi koomaan. Lisäksi hänellä ilmenee tavallisesti aivopuoliskon fokaalisuuteen liittyviä merkkejä. Toisin sanoen tämä tarkoittaa sitä, että jokin tietty osa aivoista lakkaa toimimasta. Joitakin aivopuoliskon fokaalisuuteen liittyviä merkkejä ovat seuraavat:

  • Hemipareesi eli osittainen halvaus: Osittainen kyvyttömyys liikuttaa tiettyä kehonosaa, joka johtuu motoristisesta osaamisesta vastaavan alueen vammautumisesta.
  • Mydriaasi: Pupillin halkaisijan epänormaali laajentuminen, joka johtuu iirislihaksia hallitsevalle alueelle kohdistuneesta vammasta.

Subakuutti kovakalvonalainen verenvuoto

Subakuutin kovakalvonalaisen verenvuodon kehitys on akuuttia verenvuotoa jonkin verran hitaampaa ja yleensä vähemmän vakavaa. Tämä johtuu siitä, että verenvuotoa on yleensä vähemmän, jolloin veren hyytymistä edistävät mekanismit voivat pysäyttää verenvuodon jopa kokonaan. Myös subakuutin kovakalvonalaisen verenvuodon syy johtuu yleensä vammasta.

Subakuutissa kovakalvonalaisessa verenvuodossa potilas menettää usein tajuntansa, mutta toipuu siitä myöhemmin. Seuraavien päivien aikana hän alkaa kokemaan asteittain kasvavaa näön samentumista sekä osoittaa muita merkkejä neurologisesta fokaalisuudesta.

Krooninen kovakalvonalainen verenvuoto

Krooninen kovakalvonalainen verenvuoto on seurausta useista ajan myötä kertyneistä vähäisistä vammoista. Ne aiheuttavat pieniä veren ekstravasaatioita ja silloin, kun ne eivät imeydy verisuoniin uudestaan, johtavat ne huomattavan mittasuhteen kovakalvonalaiseen verenvuotoon. Krooninen kovakalvonalainen verenvuoto on suhteellisen yleinen vanhuksilla.

Kroonisen kovakalvonalaisen verenvuodon varhainen oire on yleensä päänsärky, joka liittyy ärsykkeiden reagoinnissa ja käyttäytymisessä tapahtuviin muutoksiin. Lisäksi aivojen toiminta heikentyy asteittain, jolloin ihminen on usein väsynyt ja unelias, ja ajattelu hidastuu monien muiden oireiden joukossa.

Lukinkalvonalainen verenvuoto eli subaraknoidaalivuoto (SAV)

Lukinkalvonalaisessa verenvuodossa veri kerääntyy lukinkalvon ja pehmytkalvon väliseen tilaan. Veri on yleensä lähtöisin valtimoista ja verenvuoto voi johtua useista eri syistä. Yleisin lukinkalvonalaiseen verenvuotoon johtaneista syistä on aneurysman eli valtimon pullistuman repeämä, mutta joissakin tapauksissa verenvuoto voi johtua myös verisuonen epämuodostumista.

Aneurysmit voivat ilmetä päänsärkyinä tai epilepsiakohtauksina ennen niiden repeämää. Jopa kolmanneksessa aneurysman liittyvistä tapauksista repeytymiseen johtanut tekijä on emotionaalisella komponentilla varustettu fyysinen ponnistus tai pitkä altistuminen auringolle.

Kiinnostuitko aiheesta? Lue täältä lisää: Neljä yleisintä aivoverenkierron häiriötä

Lukinkalvonlaisen verenvuodon alku on äkillinen ja vuodon seurauksena potilas oksentaa, kärsii voimakkaasta päänsärystä ja kokee näköhäiriöitä

Kun aneurysma rikkoutuu, lukinkalvonalainen verenvuoto alkaa. Yleensä tätä tapahtuu 40- 60-vuotiailla aikuisilla. Verenvuodon alku on äkillinen ja vuodon seurauksena potilaalle ilmaantuu seuraavia oireita:

  • Potilas oksentaa
  • Potilaalla ilmenee näköhäiriöitä ja näön samentumista
  • Potilaalla ilmenee hyvin voimakasta päänsärkyä
  • Potilas kärsii valofobiasta (silmät eivät siedä valoa kivun tai muun valon aiheuttaman epämukavuuden takia)

Noin 48 tuntia verenvuodon alkamisesta potilaalla voi monissa tapauksissa esiintyä myös aivokalvon oireyhtymää, joka johtuu verenvuodon aiheuttamasta ärsytyksestä aivokalvoissa. Tässä tapauksessa yllä mainittujen oireiden ohella potilas kärsii myös niskan jäykkyydestä. Lisäksi potilaalla voi esiintyä tietyssä ruumiinosassa ilmeneviä neurologisia häiriöitä, kuten silmien liikkeiden halvausta.

Lukinkalvonalaiset verenvuodot aiheuttavat jälkitauteja jopa 60 prosentilla potilaista. Lisäksi 40 prosentilla eloonjääneistä kehittyy jonkin tyyppinen riippuvuus.

  • Ximénez-Carrillo Rico, A., & Vivancos Mora, J. (2015). Hemorragia subaracnoidea. Medicine (Spain). https://doi.org/10.1016/S0304-5412(15)30004-4
  • Asadi, H. (2017). Aneurysmal subarachnoid hemorrhage (aSAH). In Interventional Radiology for Medical Students. https://doi.org/10.1007/978-3-319-53853-2_23
  • Raya, A. K., & Diringer, M. N. (2014). Treatment of subarachnoid hemorrhage. Critical Care Clinics. https://doi.org/10.1016/j.ccc.2014.06.004
  • Macdonald, R. L. (2017). Subarachnoid Hemorrhage. In Handbook of Neuroemergency Clinical Trials: Second Edition. https://doi.org/10.1016/B978-0-12-804064-5.00002-3
  • Marder, C. P., Narla, V., Fink, J. R., & Tozer Fink, K. R. (2014). Subarachnoid hemorrhage: Beyond aneurysms. American Journal of Roentgenology. https://doi.org/10.2214/AJR.12.9749