Kleitrofobia eli pelko loukkuun jäämisestä

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Maria Fatima Seppi Vinuales

Viimeisin päivitys: 18 huhtikuuta, 2023

Kleitrofobia viittaa loukkuun jäämisen pelkoon. Sen voi laukaista yleisiin tiloihin, kuten käymälään, hissiin tai pieniin huoneisiin, jääminen ilman ulospääsyä.

On huomattava, että pelot ja fobiat eivät ole sama asia. Pelko on mukautuva ja altistaa toimintaan, fobia taas halvaannuttaa. Se on ahdistuksen muoto, jossa pelko on voimakasta, jatkuvaa ja irrationaalista.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa se voi laukaista paniikkikohtauksen tilanteissa, joissa henkilö tuntee olevansa loukussa. Tila vaikuttaa sekä lapsiin että aikuisiin ja voi esiintyä yhdessä klaustrofobian kanssa, johon se usein sekoitetaankin. Mitkä ovat sen yleisimmät oireet? Miten sitä hoidetaan? Täällä kerromme niistä.

Kleitrofobian oireet

Kuten useimmat fobiat, kleitrofobia saa sympaattisen hermoston aktivoitumaan vastauksena siihen, mitä pidetään vaarasignaalina tai ärsykkeenä. Jotkut yleisimmistä oireista ovat seuraavat:

• Nopeutunut syke
• Hengitysvaikeudet tai hyperventilaatio
• Hikoilu
• Huimaus
• Pahoinvointi
• Käsien tärinä
• Liikkumattomuus
• Paniikkikohtaukset, joihin liittyy lisääntyvä kuolemanpelon tunne, kun ollaan lukittuna pieneen tilaan

Oireiden haittapuolena on, että henkilö ei vain ala pelätä itse fobista kohdetta tai tilannetta, vaan alkaa myös pelätä oireita, mikä lisää hänen ahdistustaan. Tämä aiheuttaa kyseisten (mahdollisten) tilanteiden välttämistä ja henkilö alkaa eristyä.

Saatat olla kiinnostunut tästäkin: Onko painajaisten näkemisestä hyötyä?

Onko se sama kuin klaustrofobia?

Ne eivät ole sama asia, mutta ne voivat esiintyä yhdessä. Tämä johtuu siitä, että yleensäkin yksi fobia lisää toisen todennäköisyyttä. Jos sinulla on esimerkiksi kissafobia, saatat kehittää myös koirafobian.

Sama tapahtuu kleitrofobian ja klaustrofobian kanssa. Klaustrofobia on ahtaan paikan kammoa, kun taas kleitrofobiaan liittyy pelko jäämisestä loukkuun, lukituksi tulemisesta tai siitä, ettei pääse ulos tai pakenemaan.

Niiden ero on hienovarainen. Esimerkiksi jos olemme hississä, kyseessä on kleitrofobia, jos pelätään että sieltä ei tule pääsemään pois. Klaustrofobia on kyseessä, jos pelkäämme hissiin menemistäkin, koska se on pieni tila.

Mikä sen aiheuttaa?

Mitä tulee kleitrofobian kehitykseen, yksi sen alkuperistä löytyy henkilön suorista kokemuksista. Esimerkiksi siitä, että on ollut pitkään hissiin lukittuna.

On syytä selventää, että tämä tosiasia sinänsä ei välttämättä tarkoita, että kehittyy fobia, mutta todennäköisyys on suurempi, etenkin jos tilanne toistuu. Toisaalta, jos tilanteeseen altistutaan vain kerran, on mahdollista että siihen kehittyy pelko, mutta ei fobiaa.

Muut mahdolliset selitykset liittyvät sijaisoppimiseen eli toisen ihmisen näkemiseen samankaltaisessa tilanteessa (mallinnus) sekä tiettyjä tilanteita koskevan negatiivisen tiedon välittämiseen. Esimerkiksi, jos vanhemmat jatkuvasti kehottivat meitä lapsena olemaan varovaisia, koska voimme jäädä loukkuun hissiin. Nämä eri muodot voivat kuitenkin olla vuorovaikutuksessa ja vahvistaa toisiaan.

Korkea stressitaso on myös yksi tekijä. Se voi korostaa sekä välitöntä kokemusta että saadun tiedon ja havaitun tilanteen vaikutusta. Sama pätee puolueelliseen ajatteluun, joka korostaa enemmän vaaran merkkejä.

Lue tämäkin: Mitä tulisi tehdä, jos lapsi pelkää eläimiä?

Miten kleitrofobiaa voidaan hoitaa?

Fobioita hoidettaessa kognitiivista käyttäytymisterapiaa käyttävät tekniikat ovat usein erittäin hyödyllisiä. Psykokasvatus on yksi tärkeimmistä, sillä sen avulla potilaalle voidaan antaa tietoa foboista, niiden esiintymistavoista ja siitä, miten ne vaikuttavat ajatuksiin ja käyttäytymiseen.

Toinen tekniikka liittyy asteittaiseen altistumiseen fobian kohteelle tai vastenmieliselle ärsykkeelle, eli sille, jota vältetään. Tämä sisältää vaiheittaisen suunnittelun eri tilanteista, joille henkilö altistuu.

Samoin voidaan suorittaa roolipelejä, joissa ihminen kohtaa pelkäämänsä tilanteen. Virtuaalitodellisuuspelit alkavat nykyään tulla mukaan hoitosuunnitelmiin.

Kuten olemme jo maininneet, monissa tapauksissa fobian aiheuttama ahdistus lisääntyy, koska potilaat alkavat pelätä sen oireita. Tämän vuoksi työtä tehdään myös interoseptiivisen altistuksen parissa.

Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö todella kokee nämä pelätyt ja epämiellyttävät tuntemukset, jotta hän voi tunnistaa ne niiden ilmaantuessa, oppia hallitsemaan niitä ja lopulta menettää pelkonsa niitä kohtaan. Tämä tekniikka tehdään opettamalla rentoutumistekniikoita samanaikaisesti.

Joskus työstetään kognitiivista uudelleenjärjestelyä, jonka kautta ihminen oppii kyseenalaistamaan ajatuksensa. Monissa tapauksissa potilaalle tarjotaan Albert Ellisin ABC-mallia.

Tämä malli pyrkii selittämään, kuinka tapahtuman tai ärsykkeen (A) kohtaamisen yhteydessä uskomusjärjestelmämme aktivoituu (B), mikä saa meidät suorittamaan tiettyä käyttäytymistä (C). Tarkoituksena on, että potilas oppii kyseenalaistamaan nämä puolueelliset tai irrationaaliset uskomukset ja ehdottamaan uusia.

On tärkeää käsitellä tätä fobiaa

Jotkut fobiat ovat todella rajoittavia, koska ne ovat osa jokapäiväistä elämäämme. Niiden käsittelemättä jättäminen johtaa suorituskyvyn ja ihmissuhteiden valtavaan heikkenemiseen.

Kleitrofobia on yksi niistä, koska mikä tahansa paikka tai esine, joka estää ihmistä pakenemasta tai vaikeuttaa hänen poistumistaan, voidaan tulkita mahdolliseksi vaaraksi. Tämän vuoksi on välttämätöntä antaa sille sen ansaitsema huomio ja etsiä tarvittavaa apua sen kohtaamiseen.