Kipulääkkeiden yleinen luokittelu

Kipulääkkeiden päätavoitteena on lievittää kipua ja ne ovat ehdottomasti hyödyllisiä moniin eri kipuihin käytettyinä.

Analgesia tarkoittaa “kivun kieltämistä tai puutetta”. Kipulääkkeet luokitellaankin siis yleensä “analgeeteiksi”.

IASP-järjestön mukaan kipu on “epämiellyttävä tunne ja henkinen kokemus”. Tämä kivun kokeminen yhdistetään yleensä oikeaan tai mahdolliseen loukkaantumiseen.

On kahdenlaista kipua: akuuttia ja kroonista. Ne eroavat toisistaan tunnekokemuksen kautta ja myös niiden aiheuttaman henkisen kokemuksen avulla. Kipulääkkeille tarvitaan siis erilaisia luokitteluja.

Akuutti kipu muodostuu kudosvammasta ja katoaa parantuneiden haavojen myötä. Kaiken kaikkiaan on vaikea löytää tiettyä kudosvammaa, johon liittyisi kroonista kipua. Krooninen kipu puolestaan kestää pitkän aikaa. Migreenit ja nivelrikko ovat esimerkkejä kroonisesta kivusta.

Kuten kerroimme aikaisemmin, on henkinen rakenne erilainen akuutissa ja kroonisessa kivussa.

• Akuutissa kivussa on yleistä kokea ärsytystä, ahdistusta ja vihaa.
• Kroonisessa kivussa puolestaan ihminen on taipuvainen masennukseen.

Näitä henkisiä oireita voidaan myös usein hoitaa.

Kipulääkkeiden luokittelu: ensisijaiset analgeetit

Kipulääkkeiden päätavoitteena on lievittää kipua ja ne ovat ehdottomasti hyödyllisiä moniin eri kipuihin käytettyinä. Koska kipua on erilaista, erotellaan kipulääkkeiden luokittelu kolmeen pääryhmään.

1. Kuumeen vastaiset puhtaat analgeetit

Kipulääkkeillä on myös muita tehtäviä. Vaikka suurin osa on myös kuumeen ja tulehduksen vastaisia, on tämä ryhmä poikkeus.

Paracetamol on esimerkki kuumeen vastaisesta puhtaasta analgesialääkkeestä. Se ei siis alenna tulehdusta, vaan alentaa kuumetta ja vähentää kipua.

2. Steroidittomat tulehduksen vastaiset lääkkeet (NSAID)

NSAID-lääkkeiden toiminta perustuu COX-entsyymin estoon. Nämä lääkkeet ehkäisevät COX-entsyymiä myös syntetisoimasta tulehdusprosessiin liittyviä aineita pysäyttäen siis tulehduksen. NSAID-lääkkeitä ovat esimerkiksi asetyylisalisyylihappo (aspiriini) ja ibuprofeeni.

On kuitenkin erityyppisiä COX-entsyymejä, joilla jokaisella on oma toimintonsa ja on myös analgesialääkkeitä, jotka estävät erityisesti tiettyä tyyppiä. Näitä lääkkeitä kutsutaan selektiivisiksi COX-estäjiksi (selektiivinen iCOX). Celecoxib ja rofecoxib ovat esimerkkejä tällaisista lääkkeistä.

3. Opioidit

Opioidit aktivoivat opioidireseptorit. Yleensä kun opioidireseptori aktivoituu, ehkäisee se hermonsiirtoa. Aktivoitunut opioidireseptori vähentää siis kivun hermonsiirtoa.

Opioideja on erilaisia riippuen niiden tehokkuudesta ja muista ominaisuuksista. Tässä joitakin niistä:

• Puhtaat agonistit: nämä ovat kaikista tehokkaimpia. Parhaita esimerkkejä niistä ovat morfiini, kodeiini ja metadoni.
• Osittaiset agonistit ovat tehottomampia, esimerkiksi buprenorfiini.
• Agonisti-antagonistit: nämä aktivoivat tiettyjä opioidireseptoreja ja estävät muita. Paras esimerkki tällaisesta lääkkeestä on pentatsokiini.
• Yhdistelmät: niillä on eri toimintoja useimpiin opioideihin verrattuna. Yksi esimerkki on tramadoli.

Huomaa, että opioidit aiheuttavat usein ei-toivottuja vaikutuksia, kuten pahoinvointia, ummetusta tai väsymystä.

Kipulääkkeiden luokittelu: sekundaariset analgeetit

Sekundaaristen kipulääkkeiden ensisijaisena tavoitteena ei ole välttämättä kivun lievittäminen. Itse asiassa ne keksittiin muiden olotilojen lievittämiseen. Ne kuitenkin lievittävät yhä tietyn tyyppistä kipua.

1. Masennuslääkkeet

Kuten olemme jo kertoneet, on yleistä yhdistää masennuksen oireet kipuun, varsinkin krooniseen kipuun. Masennuslääkkeet voivat olla hyödyllisiä tämän suhteen. Yksi eniten käytetyistä masennuslääkkeistä on amitriptyliini.

2. Epilepsialääkkeet

Epilepsialääkkeet vähentävät hermonsiirtoa. Niitä käytettäessä kivun siirtyminen vähenee. Karbamatsepiini ja malotrigiini ovat niistä yleisimpiä.

3. Lihasrelaksantit

Lihasrelaksantit voivat lievittää lihaskipua. Jos kipu on peräisin lihaksesta, rentouttavat nämä lääkkeet vahingoittuneen lihaksen ja vähentävät kipua. Lisäksi ne voivat auttaa hoitamaan vamman tällaisissa tapauksissa.

Kaikista yleisimpiä lihasrelaksantteja ovat diatsepaami, gabapentiini ja topiramaatti.

4. Paikalliset anestesialääkkeet

Paikalliset anestesialääkkeet estävät hermonsiirtoa alueilla, joilla sitä käytetään. Käyttämällä paikallista anestesialääkettä kivun alkuperäisellä alueella, kipu joko katoaa tai pienenee.

Lisäksi nämä kipulääkkeet voivat myös toimia rakenteellisesti, jonka avulla kivulias impulssi iskee ylempänä olevia hermokeskuksia. Tällä tavalla kipu ei ole yhtä selvä, ainakaan osittain.

Suosituimpia paikallisia anestesialääkkeitä ovat lidokaiini ja pilokarpiini.

5. Kortisonit

Näillä lääkkeillä on samankaltainen vaikutus kuin NSAID-lääkkeillä siinä mielessä, että ne toimivat estäen tai vähentäen tulehdusta. Sitten kun tulehdus vähenee, vähenee myös sen aiheuttama kipu.

Prednisoni on tavallinen kortisoni.